Johtajuus on muuttunut radikaalisti: Modernissa yrityksessä me kaikki olemme johtajia

Moderni palveleva johtajuus toteutuu silloin, kun johtaja auttaa meitä palvelemaan yhteisöä ja saavuttamaan yhdessä sen, mitä on lähdetty tavoittelemaan.

Nuorena aloittelevana poliitikkona sain tilaisuuden tavata Harri Holkerin. ”Minä juon nyt kahvia” -tokaisusta tunnettu entinen pääministeri ja puolueen puheenjohtaja teki vaikutuksen. Ei statuksella tai sen korostamisella (mitä tämä ei todellakaan tehnyt) vaan asenteellaan ja ajatuksellaan: Poliitikon tehtävä ei ole toimia vain kansan peilinä vaan johtaa maata parempaan suuntaan.

Tämä on käynyt mielessä, kun tänä vuonna on puhuttu poikkeuksellisen paljon johtajuudesta niin politiikassa kuin yrityselämässäkin. Perinteisestihän johtajuusvajetta on pyritty täyttämään niin sanotulla vahvalla johtajalla. Sillä on tarkoitettu jotakin Kekkosesta vähän (mutta aika vähän) laimennettua versiota johtajasta: autoritääristä ”isä-hahmoa”, turvallista johtajaa, joka osaa ennustaa tulevan ja johtaa meidät väistyvien merien läpi luvattuun maahan.

Se on kuitenkin satua. 

Mitä johtajuus sitten on rytmihäiriön maailmassa, kommunikaatiovallankumouksen jälkeisessä ajassa, jossa päätökset syntyvät läpinäkyvästi silmiemme edessä ja joihin yleinen mielipide vaikuttaa ehkä enemmän kuin koskaan? 

Mitä johtajuus tarkoittaa itseohjautuvuuden kulttuureissa, organisaatioissa, jotka ovat yhä enemmän ei-hierarkisesti ohjautuvia? Tässä monimutkaisessa maailmassa, jossa johtaja ei ole kaiken paras asiantuntija eikä omista lasipalloa, josta nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Mitä johtajuus on maailmassa, jossa muutokset tapahtuvat nopeasti ja jossa muutos on jokapäiväistä leipää eikä sisäsiisti projekti, jonka voi aikatauluttaa ja ulkoistaa konsulteille?

Ainakaan se ei ole sitä, että monimutkaiset päätökset äänestytetään sometileillä, oli kyse sitten politiikasta tai yrityselämästä. Johtajuus on enemmän kuin olemista ihmisten peilinä, eikä mahtikäskyllä manageeraaminen enää toimi.

Johtajuuden kolme ydinpilaria

Johtajuuden puheessa korostuvat nykyään kolme asiaa: itseohjautuvuus, luottamuksen ilmapiiri, ja palveleva johtajuus.  

1. Itseohjautuvuus tuntuu trendikäsitteeltä, mutta ei ole sitä. Siitäkin huolimatta, että puhetta siitä on vielä enemmän kuin käytäntöä, itseohjautuvuus on polku, jota pitkin astelemme tulevaisuudessakin. Koska ajatus ihmisestä koneen osana, käskytettävänä ja tottelevaisena yksikkönä, jota motivoi lähinnä se, että palkalla saa isomman auton kuin naapurilla on, on väärä. Parhaimmillaan jokaisella on vastuuta ja vapautta omassa työssään ja myös mahdollisuus vaikuttaa  sen suuntaan. Ihmiselle on ominaista etsiä merkitystä. Merkitys syntyy osallisuudesta, on kyse sitten yrityksen suunnasta, strategiasta tai olemisesta tiimin osana. Oikeastaan kyse onkin enemmän yhdessäohjautuvuudesta, jonka ytimessä on jokaisen kyky ohjata omaa työtään. 

Hyvä uutinen on se, ettei yhdessäohjautuvuus vaadi synnynnäistä kyvykkyyttä saatikka, että se olisi jokin ihmisen pysyvä ominaisuus. Uskallan väittää, että me kaikki epäonnistumme päivittäin pyrkimyksessämme täydellisyyteen. Moderni ihmiskäsitys perustuu yhdessä oppimiseen ja toimintatapojen kokeiluun. Mistä päästään toiseen johtajuuden perusaiheeseen: luottamuksen ilmapiiriin. 

2. Ulkopuolelta katsottuna esimerkiksi politiikasta on helppo havaita, että kaikki ovat vastuussa luottamuksen ilmapiiristä eikä mikään poliittinen taho ole onnistunut siinä kovin hyvin. Niin pelikentällä kuin katsomoissakin käydään ylikierroksilla, ja jokainen tuntuu odottavan, että joku toinen rauhoittuu, pyytää anteeksi, lopettaa.

Ne, joilla on eniten valtaa ja vastuuta, ovat tietysti aina enemmän vastuussa ilmapiiristä, mutta kaikki osallistuvat sen luomiseen. Työpaikoilla tämä näkyy niin, että monesti odotetaan johdon luovan luottamuksen ilmapiiriä. Se onnistuu, kuten inspiraatiopuhuja, tutkimusprofessori Brené Brown meitä taas muistutti Nordic Business Forumissa, olemalla haavoittuvainen, inhimillinen ja epätäydellinen. On pakko muistuttaa, että tämän vaatimuksen keskellä johtajuuden ykköskestoaihe on kuitenkin ”paskat johtajat”. Eli juuri ne epätäydelliset tavalliset ihmiset, jotka tekevät virheitä ja ne, jotka eivät onnistu ihmisten kanssa toimiessaan täydellisesti. Luottamuksen ilmapiiri on vähintään kahden kauppa. Itse väittäisin, että se on koko yhteisön yhteinen asia. Johtaja voi luoda esimerkkiä, mutta kukaan ei voi uhriutua vastuuttomaksi.

Kaikkien velvollisuus (ja ilo!) on siis miettiä, kuinka ei toimisi kuin vain peili, joka näyttää mitä sattuu, vaan johtaisi itsekin asioita parempaan.

3. Hieman pelkään, että palvelevan johtajuuden termiä käytetään kirjavasti ja osin vastoin tarkoitustaan. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta summaa käsitteen loistavasti haastattelussaan. 

”Minusta palveleva johtaminen on tärkeä kehityshaaste suomalaiselle johtamiselle. Tähän liittyy se hieno ajatus, että myös työntekijöistä tulee toistensa palvelijoita”, hän sanoo.

Se on yhdessäohjautumisen ja ei-hierarkisen merkitykseen ja yhteisöön perustuvan organisaation perusajatus. Me kaikki olemme siinä johtajia, meillä kaikilla on merkitystä paitsi organisaation strategian toteutumisessa ja erityisesti yhteisön rakentajina. Hakanen, joka on tutkinut työn imua sinnikkäämmin kuin kukaan muu Suomessa, näkee, että tällainen palvelevuus, johon kuuluu voimaannuttamista, empaattisuutta ja toisen arvostamista, on merkittävä osa työn imun kokemusta.

Palveleva johtajuus ei ole 2000-luvun keksintö vaan vanhempaa perua. 2000-luvulla siihen on kuitenkin tullut pieni sivujuonne. Moni kuvittelee, että palveleva johtajuus toteutuu silloin, kun johtaja palvelee juuri minua ja minun tarpeitani. Itse asiassa palveleva johtajuus toteutuu silloin kun johtaja auttaa juuri minua palvelemaan tätä yhteisöä ja sitä kautta saavuttamaan yhdessä sen mitä on lähdetty tavoittelemaan.

Sillä johtajuudellakin on se muodikas purpose, kaiken takana oleva olemassaolon tarkoitus ja merkitys: pyrkimys luoda parempaa. Yritystä voi ajatella kolmen määreen kautta. Paras yritys on yhteisö, joka arvostaa erilaisuutta, erilaisia tehtäviä ja erilaista osaamista, alusta jollekin merkitykselliselle: se on yritys, joka menestyy myös taloudellisesti ja luo sitä kautta tulevaisuuskyvykkyyttä.

Johtajuudelle on edelleen tilaa ja tarvetta. Johtajuus on kuitenkin perustaltaan muuttunut radikaalisti. 

Muutoksessa on myrskyisämpää kuin turvallisessa ja staattisessa olotilassa ja siinä tarvitaan erilaista kyvykkyyttä, irti päästämistä, luottamukseen perustuvaa yhteisöllisyyttä ja yhteistä hyvää palvelevaa johtajuutta. 

Jos johtajan pitäisi kehittää yhtä kyvykkyyttään, sanoisin, että se on jatkuvaan vuoropuheluun perustuva kommunikaation taito. Se luo pohjan kaikelle muulle.

Jos et usko, kokeile.