Johtaja sosiaalisessa mediassa on yritykselle voimavara

Perinteiset hierarkiat ovat ryskyneet alas, eikä pelkkä titteli riitä äänensä kuuluviin saamiseksi. Näkemysjohtaja, mielipidejohtaja, ajatusjohtaja – kaikkien tavoite on sama: istua keskustelun kuljettajan paikalle ja saavuttaa näkemyksellä laaja yleisö. Siihen rooliin pitäisi jokaisen johtajaksi itseään kutsuvan haluta. 

Yritysten maine rakentuu tässä maailmanajassa useammasta osasta kuin koskaan ennen. Monikanavaisuus ei ole valinta, se on pakko. Harvalla yrityksellä on varaa pysytellä logon takana, vaan nyt kaivataan edustuksellisia kasvoja käymään vuoropuhelua suoraan asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Jos yrityksestä ei löydy ketään tätä tekemään, on toiminta lähestulkoon epäilyttävää. Näiden yritystä edustavien ihmisten joukossa on oltava myös yrityksen johdon.

Yritysten kasvojen ei välttämättä tarvitse olla toimarin 

Miksi johtajan pitäisi käydä keskustelua asiakkaiden kanssa? Johtajalla on valtaa ja hänen sanoillaan painoarvoa. Johtajan läsnäolo ja kasvot edustamassa yritystä tuovat yritykselle uskottavuutta. Laittamalla itsensä likoon yrityksen nimissä johtaja viestii uskovansa yritykseen. Hän on halukas kuuntelemaan, mitä asiakkailla on mielen päällä ja kuinka yrityksen toimintaa voi kehittää. Se jos mikä tekee säväyksen nöyryyttä arvostavien suomalaisten keskuudessa! Mieleen jääneitä klassikkoesimerkkejä ovat esimerkiksi Kotipizzan Tommi Tervanen, joka marssi omana itsenään Sipsikaljavegaaneihin ja pyysi vegaanit asiantuntijoiksi Kotipizzan vegaanituotteiden kehittämiseen tai OP:n entinen pääjohtaja Reijo Karhinen, joka henkilökohtaisesti vastaili pääjohtajana asiakkaiden huoliin ja murheisiin Twitterissä.

Jos julkisuudessa äänessä ovat vain työntekijät, herää kysymys, missä on johtaja. Edestä joukkojen johtaminen ja esimerkin näyttäminen todistavat työntekijöille, että asia on yhteinen ja jokainen kantaa kortensa kekoon. On tekopyhää sanoa, että “meidän pitäisi olla keskustelemassa sosiaalisessa mediassa”, jos johtaja ei ole valmis itse siellä olemaan.

Johtaja ei tarkoita välttämättä yrityksen toimitusjohtajaa, eikä kaikkia johtajia. Oleellista on, että yrityksen johto on edustettu ja valituilla on valtuutus olla yrityksen kasvoina ja ääninä julkisessa keskustelussa. 

Kaikki johtajat eivät halua olla esillä, ja he voivat silti olla erittäin hyviä työssään. Silti samaan aikaan on niin, että kaikki yrityksen johtajat eivät enää tänä päivänä voi välttää esillä olemista. Siksi tulee huolehtia, että yrityksen johdossa on ihmisiä, joilla on halu edustaa. Lisäksi tulee arvioida, kenellä on velvoite olla läsnä. Tekniset taidot ovat toissijaisia. Ne voi kuka tahansa oppia, kunhan siihen on motivoitunut.

Tosi johtaja ei jätä ihmisiään yksin

Johtajan läsnäolo sosiaalisessa mediassa parantaa yrityksen kykyä toimia kriiseissä. Avoimuudella ja hyvällä viestinnällä voidaan luoda kilpi, joka pehmentää kriisin iskua, jos ei jopa estä sitä. Iskua voi pehmentää kertomalla asiasta itse omin sanoin ennen kuin muut kertovat siitä valitsemallaan tavalla. Ensimmäisellä viestijällä on aina etulyöntiasema ja suuri todennäköisyys olla määrittämässä sävyä, jolla julki tullutta kriisiä käsitellään. Jos kaikki tarvittava on jo kerrottu, ei ole enää mitään, millä lyödä.

Johtajan läsnäolo sosiaalisessa mediassa parantaa yrityksen kykyä toimia kriiseissä

Johtajan ollessa viestimässä ja keskustelemassa kriisitilanteessa hän viestii paitsi yleisölle, myös omille joukoille halua kantaa vastuuta johtamastaan yrityksestä. Hän ei laita tulilinjalle työntekijöitään, vaan on heidän rinnallaan ratkaisemassa ongelmallista tilannetta. 

Johtaja voi myös kasvotonta brändiä paremmin olla empaattinen ja ilmaista tunteita, jotka erityisesti eettisissä mainekriiseissä ovat keskeisiä taitoja. Mietitäänpä: kumpi on uskottavampaa, logo pyytämässä anteeksi vai johtaja pyytämässä anteeksi? Eikä anteeksipyyntö ole ainoa asia, mihin johtajan kasvoja tarvitaan. Kriisin jälkipyykkiä voi auttaa, että johtaja on sanoittamassa yrityksen läpikäymiä muutoksia inhimillisesti. Yleisölle harvoin välittyy, kuinka paljon kriisien ratkaisemiseksi yrityksissä tehdään töitä ja millaisen haavan kriisi saattaa organisaatioon repiä. Jos johtaja pystyy avaamaan yleisön ja asiakkaiden tiedontarpeesta käsin yrityksen muutosmatkaa paremmaksi yritykseksi, mainekolhut saattavat jäädä ruhjeiksi.

Parasta on tulla sisään sosiaalisen median areenoille hyvän sään aikaan. Yleisölle näyttää teennäiseltä, jos kriisiyrityksen johtaja pölähtää paikalle tuulettimen jo huiskiessa. Eikä hänellä kyllä olisi ketään kuulemassakaan, koska yleisön kerääminen vaatii aikaa ja pitkäjänteistä työtä.

Näkemysjohtajaksi ei kasveta yksin eikä hetkessä

Näkemysjohtajaksi ei tulla ilman näkemystä. Näkemyksen löytäminen vaatii matkan tekemistä omaan sisimpään ja määrittelyä siitä, millainen on ammatilliselta identiteetiltään. On selvitettävä, mikä on itselle tärkeää ja mitä siitä haluaa sanoa. Tämä ei tapahdu hetkessä ja se harvoin onnistuu yksin, sillä näkemys kehittyy yhdessä muiden kanssa ajatellessa.

Näkemysjohtajuutta pohtiessa joutuu väistämättä arvioimaan oman suhteensa työpaikkaansa. Paras näkemysjohtaja uskoo 100-prosenttisesti edustamaansa yritykseen, sen merkitykseen ja arvoihin. Aitous, innostus ja vilpittömyys ovat ykköstyökalut siivittämään näkemys lentoon.

Aitous, innostus ja vilpittömyys ovat ykköstyökalut siivittämään näkemys lentoon

Tärkeää on aito halu kuunnella ja keskustella. Fiksu näkemysjohtaja haluaa koko ajan oppia lisää muilta. Hän tekee jatkuvasti työtä kasvattaakseen omia vahvuuksiaan ja osaamistaan. Hän etsii kiinnostavia keskustelukumppaneita ja tarjoaa muille sisältöä, joka rikastaa, laajentaa, herättää, ravistelee ja tuo uusia näkökulmia.  

Sosiaalisen median ammatilliset kanavat eivät suinkaan ole ainoita paikkoja rakentaa näkemysjohtajuutta. Journalistinen media, tapahtumat, podcastit, blogit ja erilaisissa verkostoissa vaikuttaminen ovat myös erinomaisia keinoja. Sosiaalinen media kuitenkin on se, jossa lopputulokseen voi itse vaikuttaa eniten jatkuvalla toiminnalla, koska julkaisupinta on vapaassa käytössä ja aina auki.

Näkemysjohtajaksi ryhtyminen ei ole Twitter-profiilin perustamista. Se on päätös lähteä keskustelemaan, käyttää aikaa ja ajatella enemmän.  Sillä jos ei ole ajatellut, harvoin viestikään on kirkas. Näkemysjohtajuuden rakentaminen on pitkä tie, eikä ole häpeä pyytää sille matkalle kaveria kirittämään, olipa tämä vertainen, oman organisaation viestijä tai ulkopuolinen konsultti. Jos yhtään auttaa: muista, että Pekka Saurilla ja Mari Pantsarillakin on ollut joskus vain yksi seuraaja.

Tämäkään kirjoitus ei olisi syntynyt ilman taisteluparien sparrausta ja yhteistä ajattelua. Kiitos Juha Töyrylälle, Hanna Jensenille ja Suvi Auviselle erinomaisista taustakeskusteluista. Kirjoittajan sydän sykkii hyvälle johtamiselle, sosiaaliselle medialle strategisen viestinnän välineenä sekä niiden yhdistelmälle.