Johtaja, rikolliset luurankosi kaivellaan esiin kaapista
Monelta tuntui menevän ohi viime viikolla julkaistu Ylen uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan joka kolmannella pörssiyhtiön johtajalla on taustallaan henkilökohtainen rikostuomio. Varautumisen kannalta tuomio on aina potentiaalinen maineriski, vaikka rikos ei liittyisikään suoraan yrityksen toimintaan.
Työskentelin parisenkymmentä vuotta sitten Suomen suurimmassa viihdelehdessä ja työkuvaani kuului muun muassa julkisuuden henkilöiden rikostaustan selvittely. Rikosasioiden selvittely oli jo tuolloin perin yksinkertaista puuhaa: soitettiin käräjäoikeuden kansliaan ja kysyttiin, löytyisikö sen ja sen henkilön nimellä rikostuomioita kyseisestä oikeusasteesta. Jos tuomioita löytyi, sai paperit haettua käräjäoikeudesta ja jutun lehteen.
Summamutikassa rikostapauksia ei tietenkään kannattanut hakea, vaan yleensä käräjäoikeuden soittelujen pohjalla oli jokin ajatus. Vinkki lukijalta tai oma ajatus siitä, että julkkiksen menneisyydessä voisi olla jotain penkomisen arvoista.
YLE julkaisi viime viikolla uutisen Oulun yliopiston laajasta tutkimuksesta, jossa kerrottiin joka kolmannella pörssiyhtiön johtajalla olevan taustallaan henkilökohtainen rikostuomio. Professori Juha-Pekka Kallungin tutkimusryhmä on tutkinut materiaalia sekä Suomessa että Ruotsissa yli kymmenen vuoden ajan. Merkittävää tutkimuksessa on se, että johtajien tuomiot eivät ole pieniä rikostuomioita vaan esimerkiksi toistuvia rattijuopumuksia, onnettomuuspaikalta pakenemisia ja väkivaltarikoksia.
Toimittajan näkökulmasta YLE:n julkaisema artikkeli on suora vinkkilista. Helsingin Pörssiin on noin 130 yritystä, joten toimitusjohtajien listan ruoppaaminen on kenelle tahansa toimittajalle suhteellisen yksinkertainen homma. Jos 130:n toimitusjohtajan taustalta noin kolmannekselta löytyy merkittävä rikostuomio, ei tarvitse olla avaruustieteilijä povatakseen, että tänä syksynä pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien taustoista ja vanhoista rikoksista uutisoidaan merkittävästi aiempaa enemmän.
Yrityksen kannalta rikollinen tausta tarkoittaa tietysti myös mainehaittaa. On vaikea kuvitella, että pörssiyhtiö haluaisi uutisiin johtajansa tai hallituksen jäsenen törttöilyjen tiimoilta, vaikka itse rikoksesta olisi kulunut aikaa.
Jos pörssiyrityksen johtajana taustalta löytyy talouskiemuroita tai rikoksia, on selvää, että myös tiedot ulosottoasioista kaivetaan takuuvarmasti esiin juttua lihavoittamaan.
Suomessa myös yllättävän moni muu asia on ainakin osittain julkista tietoa. Kun palataan jälleen 20 vuoden takaisiin aikoihin, jolloin minulle nuorena toimittajana selvisi se, että kenen tahansa henkilön ulosottotiedot saa käsiinsä samaisella puhelinsoitolla. Lehden lakimies järkyttyi kuulemastaan ja kehotti välittömästi hävittämään reilut 20 sivua pitkän ulosottorekisteriotteen eräästä julkisuuden henkilöstä. Toimin juristin ohjeiden mukaisesti, mutta sittemmin ulosottoasioiden uutisointi on vakiintunut osaksi viihdelehdistön palettia. Jos pörssiyrityksen johtajana taustalta löytyy talouskiemuroita tai rikoksia, on selvää, että myös tiedot ulosottoasioista kaivetaan takuuvarmasti esiin juttua lihavoittamaan.
Entä sitten? Eikö tuomitullakin henkilöllä olisi oikeus toimia toimitusjohtajana pörssiyrityksessä? Ilman muuta, mutta kukaan tuskin pystyy kiistämään sitä, etteikö moisesta uutisoinnista aiheutuisi mainehaittaa yritykselle, jonka toimintaa seurataan ja valvotaan joka tapauksessa hyvin tarkkaan jo pörssisäännösten varjolla. Pohdinta on tietysti todella kiinnostava eettis-moraaliselta kulmalta ajatellen, eihän rikostausta mitenkään voi kategorisesti olla esteenä ammatin harjoittamiseen.
Yksi asia on kuitenkin selvää. Yksityisen henkilön rikostaustalla voi olla kauaskantoisia mainevaikutuksia myös sinänsä itse rikokseen liittymättömälle yritykselle ja tätä kautta potentiaalisesti negatiivisia vaikutuksia myös liiketoimminnalle. Tällaisista mainevaikutuksista kannattaa olla yrityksessä kiinnostunut jo etukäteen. Vain varautumalla etukäteen asioihin voi varautua ennen kuin tavara kapsahtaa tuulettimeen.
