Miksi järjestöjen ääni ei enää kuulu?

Ovatko järjestöt jääneet rytmihäiriön jalkoihin? Ovatko orgaanisesti alkavat sosiaalisen median kampanjat ja yritysten isot teot vieneet järjestöjen asialta hapen? Ellun Kanat teki järjestöille kyselyn rohkeudesta.

”En tiedä, kuinka rohkeaa on hoitaa hommansa hyvin. Suoraan sanoen outo kysymys”, kommentoi eräs järjestön edustaja Ellun Kanojen rohkeuskyselyssä.

Ja osuu monella tapaa oikeaan.

Ellun Kanat lähti kartoittamaan järjestöjen rohkeustilannetta, kun aloimme ihmetellä, miksi järjestöjen viestintä tuntuu yhä useammin olevan hukassa uutisvirrasta. Sosiaalisen median myötä otsikoissa jylläävät orgaanisesti laajentuneet vaikuttamiskampanjat, kuten #metoo tai vaikkapa yritysten näkyvät teot.

Järjestöjen on aikaisempaa vaikeampaa saada viestejään kuuluviin.

”Järjestöjen on aikaisempaa vaikeampaa saada viestejään kuuluviin. Jos vaikka naisjärjestö puhuisi palkkatasa-arvosta raflaavasti ja asiantuntevasti, se ei välttämättä ylitä uutiskynnystä. Mutta kun Finlayson ottaa asian esiin yrityksenä ja aivan toisen alan toimijana, se onkin uutisarvoista”, toteaa Kepan viestinnän ja vaikuttamistyön johtaja Laura Häkli. Kepa on yli 300 suomalaisen kansalaisjärjestön kattojärjestö.

POSITIIVINEN ONGELMA

Järjestöillä Suomessa alkaa olla niin sanotusti positiivinen ongelma. Pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta: Järjestöillä on Suomessa hyvä, vakiintunut ja tärkeä asema. Niille myönnetään julkista rahoitusta, ja niitä kuullaan systemaattisesti päätöksenteosta. Toisin sanoen järjestöt ovat ammattimaistuneet.

”Monesta järjestöstä on tavallaan tullut salonkikelpoisempi, ja se on saattanut hioa tiettyjä särmiä. Mutta edelleen järjestöt ovat niitä tahoja, jotka tuovat esille sellaisia näkökulmia, joita ei muuten siellä olisi ja niiden ihmisten ääntä, joita ei muuten kuultaisi”, Häkli jatkaa.

Monesta järjestöstä on tullut salonkikelpoisempi, ja se on saattanut hioa tiettyjä särmiä.

Viestien kuuluviin saamisessa järjestöjen edustajat jakavat myös saman tuskan kuin tutkijat: asiantuntijan kanta ei ole niin kiinnostava ja uutisarvoinen kuin räväkän kokemusasiantuntijan tai maallikon. Näin vastaa eräskin järjestön edustaja:

Meillä on vahva asiantuntijaorganisaatioidentiteetti, emmekä toisaalta halua sitä asemaa menettääkään. On ehkä vaikeaa yhdistää räväkkyys ja viileä asiantuntijuus?

SOSIAALINEN MEDIA JÄNNITTÄÄ

Kanojen kyselyyn vastanneilta kysyttiin, kuinka rohkeaa heidän vaikuttamistyönsä tällä hetkellä on. Rohkeutta arvioitiin numeroasteikolla niin, että 1 tarkoitti erittäin arkaa ja 10 erittäin rohkeaa. Vastausten keskiarvoksi tuli 6. Eli melko maltillista on.

Mutta miten vaikuttamistyö on kyselyymme osallistuneissa järjestöissä muuttunut?

Järjestöt tekevät yleisen kampanjoinnin ohella entistä enemmän suoraa vaikuttajatyötä.

Toimintavolyymien kasvaessa ollaan entistä enemmän suoraan yhteydessä päättävissä asemissa oleviin henkilöihin.

Tämän tunnistaa myös Häkli. Järjestöt tekevät yleisen kampanjoinnin ohella entistä enemmän suoraa vaikuttajatyötä.

”Politiikkaan vaikuttaminen on vahvistunut viime vuosina järjestöjen työssä ja siihen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Järjestöjen resurssit tosin ovat hyvin pienet moneen muuhun tahoon verrattuna.”

Ja tietenkin sosiaalinen media on mullistanut tekemistä. Sen suhteen järjestöissä ollaan hyvinkin eri pysäkeillä, toiset siirtyvät vasta paperitiedotteista sähköiseen viestintään, toiset ovat jo snäpissä.

Rohkeinta on ollut lähteä joidenkin työntekijöiden omilla kasvoilla sosiaalisen median kanaviin. Alkutaipaleella ollaan, aika varovaisiakin.

 Askeleen ottaminen vahvempaan vaikuttamistyöhön sosiaalisessa mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa jännittää: taustalla on mokaamisen pelkoa, mutta myös uuteen totuttelua. 

SIITÄ PUHE, MISTÄ PUUTE

Mutta on tietenkin yksi asia, joka tuntuu aina olevan rohkean vaikuttamistyön tiellä. Raha.

Rahoituksen lyhytjänteisyys.

Rohkeutta riittää hyvin, mutta kaikkea mitä haluaisimme tehdä, emme pysty toteuttamaan pienien resurssien takia.

Ajan ja resurssien puute.

Yhdistyksessämme ei ole varsinaista tiedottajaa, joten viestintää ja vaikuttamista tehdään muun työn ohella eikä sen toteutusta ole mahdollista pysähtyä riittävästi pohtimaan.

Toki resurssit ja vähäiset mahdollisuudet paneutua asian miettimiseen ja tekemiseen vaikuttavat myös sekä uskalluksen ja itsensä likoon laittamisen puute.

Ja nämäkin toki vaikuttavat asiaan.

Visio ja tavoite ovat epäselviä.

Aika.

UUSIA KUMPPANEITA TOSITARKOITUKSELLA

Kanojen kyselyn tuloksia voidaan summata niin, että rohkeutta ei ehkä sinänsä puutu – mutta tukea ja osaamista rohkeiden tekojen tekemiseen kylläkin.

Kuten tiedämme, maailma on muuttunut.

”Järjestöissä on paljon osaamista, mutta entistä vahvempi vaikuttamistyön osaaminen olisi varmasti hyväksi. Ehkä tarvittaisiin myös sellaista ”yhteiskunnallista nenää”, että osattaisiin haistaa vaikuttamisen paikkoja vielä nykyistä paremmin – ja luoda poliittista painetta päättäjille muutoksen tekemiseen”, Häkli pohtii.

Järjestöillä on kova hinku uudenlaiselle kimppaantumiselle.

Samaan aikaan kun järjestöt hakevat paikkaansa uudessa maailmassa, etsivät omalla tavallaan sitä myös yritykset. Jos Finlayson saa tasa-arvoviestin paremmin perille, onko yhteistyön malli kääntynyt päälaelleen?

Järjestöillä ainakin on kova hinku uudenlaiselle kimppaantumiselle. Tällaista olisi Kanojen kyselyyn vastanneiden mielestä unelmien yritysyhteistyö.

Toivomme kumppaniltamme mahdollisuutta auttaa meitä markkinoinnin ja mahdollisesti teknologisten uudistusten muodossa (kuten tekoäly). Me tuomme mukanamme motivoituneet ja kehittämisluonteiset asiantuntijat.

Näkyvyyden lisääminen toimijan kanssa, joka jakaa arvomme sekä yleisömme.

Iso ja näkyvä (tunteisiin vaikuttava) vaikuttamiskampanja lapsiperheköyhyyden torjumiseksi tai kuritusväkivallan lopettamiseksi.

 Kumppania haetaan tositarkoituksella ja pitkäksi aikaa. Se turvaisi sen, että tekemiselle olisi selkänoja pidempiaikaisesta rahoituksesta.

Pitkäkestoista ja hullunrohkeaa, jossa molempien osaaminen tulisi laajaan käyttöön.

Ellun Kanojen rohkeuskyselyyn vastasi 14 järjestöä. Kursiivilla olevat kommentit ovat poimintoja kyselyn vastauksista.

Kuva: Unplash, Jerry Kiesewetter 

HEIDI KALMARI