Itseohjaudummeko päin seinää?

Sen sijaan että korostamme työelämän tavoitetilana itseohjautuvuutta, osuvampaa olisi alkaa puhua yhdessäohjautumisesta. Sillä siitä tosiasiassa on kyse.

Tämänhetkisen keskustelun perusteella itseohjautuvuus tuntuu olevan joko holokratiahelvetti,  autonomiataivas, hunningolla oleva sekasotkuorganisaatio tai antifragiili elävä organismi. Keskustelu liikkuu ääripäissä, vaikka varsinaisesti 100-prosenttisesti itseohjautuvia organisaatioita on harvassa, jos missään.

Vilkas keskustelu vääristää todellisuutta. Suurimmassa osassa suomalaisia yrityksiä ihmisillä on varsin vähän valtaa omaan työhönsä saatikka aitoa mahdollisuutta osallistua yrityksen päätöksentekoon. Valtahierarkia voi vielä Suomessa varsin hyvin. Se rapauttaa niin yritysten toimintakykyä kuin ihmisten työmotivaatiotakin. Muutos on hidasta, jos liikkeelle edes uskalletaan lähteä. 

Työ ja sen organisoiminen ei ole pysyvä tila, jossa siirrytään olemassa olevasta tilasta johonkin valmiiseen uuteen – eli vaikkapa hierarkiasta tai matriisista puhtaaseen itseohjautumiseen. Sen sijaan radikaalisti muuttuneessa maailmassa työn organisoiminen on evoluutiota, jossa haetaan koko ajan ihmisten ja organisaatioiden näkökulmasta toimivampaa ratkaisua.

Emme tarvitse lisää johtamista vaan erilaista johtamista

Sanotaan, että ihmisillä on kolme sisäistä psykologista tarvetta: kompetenssin tarve, autonomian tarve ja tarve muodostaa suhde muihin. Kun nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi, ihminen saa enemmän aikaan ja hän elää rikasta elämää. Hyvä työ kiinnittyy myös näihin arvoihin. Ei siis oikeastaan voi sanoa, että itseohjautuvuus olisi kyky, joka ei sopisi kaikille vaan pikemminkin kysymys on siitä, kuinka organisaatio itseohjautuvuutta toteuttaa ja millaisilla työkaluilla se sitä johtaa. Erinomaisen kirjan itseohjautuvuudesta kirjoittanut Miia Savaspuro sanoi haastattelussaan, että ”kun hierarkiat puretaan, johtamista tarvitaan enemmän.”

Olisiko sittenkin niin, että tarvitaan erilaista johtamista? 

Johtajuus on koko organisaation kyvykkyys yhdessä ymmärtää ja toteuttaa tulevaisuutta.

Perinteisen johtamisen sijaan johtajuuden voi ajatella olevan jaettu tai organisaation kollektiivinen kapasiteetti, ei siis vain jotakin, jota joku tietty yksilö tekee. Johtajuus on koko organisaation kyvykkyys yhdessä ymmärtää ja toteuttaa tulevaisuutta. Siksi itseohjautuvuus on terminä jopa hiukan harhaanjohtava, kun puhutaan organisaatiosta ja tiimeistä.

Sen sijaan että korostamme työelämän tavoitetilana itseohjautuvuutta, osuvampaa olisi alkaa puhua yhdessäohjautumisesta. Sillä siitä tosiasiassa on kyse.

Työnantaja muuttuu työalustaksi

Vaikka valtahierarkioita puretaan, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että siirrytään holtittomaan organisaatioon, jossa on vajetta johtamisessa. Muutosälykkäässä organisaatiossa johtaminen on tilanne- ja projektikohtaista, ei pysyvään statukseen perustuvaa. Tarvitaan siis erilaista johtamista. Jokaisella on mahdollisuus halutessaan johtaa vaikkapa tiimiä, mutta myös mahdollisuus olla tavoittelematta sellaista asemaa.  

Yritykset eivät tarvitse lisää johtajia eikä peruutusvaihdetta takaisin hierarkiaan. Ne tarvitsevat uutta ajattelua ja uusien tapojen luomista. Kaikki lähtee ihmiskäsityksestä: uskommeko me, että ihmiset ovat kompetentteja tekemään päätöksiä ja vaikuttamaan yrityksen suuntaan ja omaan työhönsä? On selvää, että siitä muodostuu meille myös painolastia, mutta on se aina orjuutta parempi vaihtoehto!

Yritykset eivät tarvitse lisää johtajia eikä peruutusvaihdetta takaisin hierarkiaan. Ne tarvitsevat uutta ajattelua ja uusien tapojen luomista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa yrityksen on oltava yrityksen lisäksi yhteisö, jossa koemme merkityksellisyyttä siksi, että se jakaa kanssamme johtajuuden, arvot ja kulttuurin. Yrityksen on muututtava yhdessäohjautuvaksi organismiksi. Työnantaja muuttuu työnalustaksi, jonka olemassaolon tarkoitukseen voimme kiinnittyä ja jossa voimme toteuttaa oman osaamisemme kautta omaa merkitystämme.

Ja kyllä. Muutos on iso. Se vaatii meiltä kaikilta oppimista. Se vaatii myös meiltä työntekijöiltä vuoropuhelua, konfliktoivien näkemysten esittämistä, mikä on joskus vaikeaa. Ongelmia ja haasteita tai vaikeita päätöksiä ei myöskään voi enää aina heittää ylemmäs organisaatioon. Yhdessäohjautuva organisaatio ei kuitenkaan jätä yksilöä yksin tekemään päätöstä, vaan tekee niitä yhdessä. Se edellyttää kuitenkin itsensä altistamista nimenomaan yhdessäohjautuvuuteen yksilösuorituksen sijaan.

Suosikkibändini Eels laulaa kappaleessaan Going fetal, että 

Everyone is going fetal
It’s the dance the kids all feel
Just get down under your desk
Feels like your mama’s nest
Alright

Ei siis säikähdetä ja mennä sikiöasentoon tai vanhojen teorioiden taakse piiloon, kun asiat tuntuvat vaikeilta. Kehitetään työelämää paremmaksi. Tässäkin muutoksessa kommunikaatio on muuten maailman tehokkain muutostyökalu.