Irtisanoutumisaaltoa kiihdyttää luottamuskrapula

Luottamus on teema, jota voisi tarkastella lähes yhtä laajasti kuin ihmisyyttä. Ehkä siitä syystä, että nuo kaksi asiaa saattavat kietoutua toisiinsa hyvinkin elimellisesti. Teeman laajuuden vuoksi rajataan tässä blogissa pohdinta kahteen asiaan, aitouteen ja ymmärrettävyyteen.

Korona-ajan yllätys lähes kaikilla toimialoilla oli äkillinen muutos epätoivosta kysyntätsunamiin. Voi sanoa, että monella toimijalla tuuri ohitti strategian ja ovien avaaminen riitti ennätysten rikkomiseen. Polkupyörät lähes loppuivat maailmasta, asunnot myytiin yli pyyntihintojen, päivittäistavarakauppa rikkoi ennätyksiä toisensa perään ja lähes kaikki nettikaupat, myivät ne mitä tavaraa tahansa, tekivät uskomattomia kasvuloikkia. 

Organisaatioissa otettiin myös isoja digiloikkia, ja vielä isommin luottamusloikkia, kun yhdessä yössä siirryttiin työajan ja työn tekemisen paikan seuraamisesta aikaansaamisen johtamiseen. Työpaikoilta viestittiin, että luottamus on vahvistunut. Koimme että meihin ja meidän kykyihimme luotetaan.

Monella työpaikalla lisättiin myös merkittävästi johdon kommunikaatiota. Aloitettiin viikkokatsaukset ja toimarien videotervehdykset. Ja millä tavalla: asiakkailtamme kuulimme, miten johto sai kiitosta ennen kaikkea tavastaan kommunikoida aidosti ja ymmärrettävästi. Olimme tilanteessa, jossa kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu, joten naamioiden takaa meistä paljastui jotain inhimillistä. Inhimillistä, joka teki monista kertaheitolla vaikuttavan kommunikoijan.

Hypoteesimme oli, että kommunikaation saamat inhimilliset piirteet lisäävät ihmisten sitoutumista organisaatioihinsa.

Ja silti ollaan nyt tilanteessa, jossa työvoimaa liikkuu poikkeuksellisen paljon. Miten tähän oikein tultiin? Varteenotettava vaihtoehto on toki, että hypoteesimme luottamusloikasta on väärä. Mutta jospa ei kuitenkaan.

Yksi mahdollisuus on, että äkillinen menestys aiheutti johdon hybriksen, eli liioitellun itsevarmuuden omasta erinomaisuudesta menestyksen syiden takana. Kommunikaation näkökulmasta hybris johtaa usein luottamuksen rapautumiseen. Se johtaa käyttäytymisessä ja kielessä etääntymiseen, vuorovaikutuksen ja kuuntelun heikentymiseen sekä monimutkaiseen bisnesjargonin käyttöön. Käyttäytymiseen, joka rapauttaa luottamusta nopeasti ja tehokkaasti. 

Tapahtuiko organisaatiotasolla luottamuskrapula, kun ensin totuttiin innostusta ja luottamusta herättävään kommunikaatioon ja sitten yht’äkkiä tuo addiktoiva ja kulttuuria rakentava ainesosa unohdettiin. Onko tämä mahdollisesti yksi syistä irtisanoutumisaallon takana? Jos on niin keinoja korjata asia, nopeastikin, on jokaiselle johtajalle tarjolla joka päivä merkityksellisen, selkeän ja ymmärrettävän kommunikaation avulla.