Ilmastokriisi ei odota – kevät osoitti nykymenon nurjan puolen

Yritykset joutuvat nyt määrittelemään tarkoituksensa uudelleen – koska kriisi ratkaistaan ravistelemalla maailmanjärjestys uusiksi. Se voi olla voitto ilmastokriisin torjunnalle.

Viimeisen vuoden aikana suurin osa ihmisistä kansalaisyhteiskunnasta politiikkaan ja kuluttajista yritysjohtoon on hyväksynyt, että maapallon ekologisen kantokyvyn rajat ovat tulossa vastaan. Poikkeuksellisesta keväästä huolimatta olemme kuulleet puheenvuoroja yritysmaailman sitoutumisesta hallituksen ilmastotavoitteisiin, viimeisimpänä Koneen Antti Herliniltä. On ymmärretty, että ilmastokatastrofin välttämiseksi on ryhdyttävä toimiin – ja pian. 

Elinkeinoelämälle kevät oli kipeä, koska talous jämähti monilla aloilla lähes yhdessä yössä pysähdyksiin. Suurin osa yrityksistä on kuitenkin päässyt nyt pahimman yli tilanteeseen, jossa on mahdollista nostaa happinaamari omilta kasvoilta ja palata miettimään tosissaan, millä tavalla ilmastokriisi torjutaan. 

Ilmastolle korona näyttää olevan ainakin lyhyellä aikavälillä hyvä asia. On selvää, että koronan isku globaaliin talousjärjestelmään on laskenut päästöjä merkittävästi viimeisten kuukausien aikana. WWF on laskenut, että maailman ylikulutuspäivä – siis päivä, johon mennessä olemme vuositasolla kuluttaneet maapallon olemassa olevat resurssit – on siirtynyt yli kolme viikkoa myöhemmäksi. Pandemian lähtömaassa Kiinassa päästöt tippuivat huhtikuuna aikana historiallisesti noin neljänneksen. 

Mutta siihen se sitten jääkin.

Onko edessä yhteiskunnan uudelleenjärjestäytyminen?

On nimittäin selvää, että ilman päätöksiä pysyvämmästä muutoksesta lasku päästöissä viimeisten kuukausien aikana on väliaikainen eikä sellaisenaan lähellekään vuosittaista tavoitetasoa. On arvioitu, että päästöjen tulisi laskea globaalisti vähintään 7,6 prosenttia joka ikinen vuosi 2035 asti torjuaksemme pahimman luokan ekologisen tuhon. Mutta kauemmas katsottuna tilanne on huolestuttava. Tarvittavan laskun sijaan päästöt ovat itse asiassa nousseet vuosi vuodelta, viime vuonnakin globaalisti suurinpiirtein 0,6 prosenttia. Ei hyvältä näytä. Suomessa Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on arvioinut, että viruksen aiheuttama taantuma ei yksistään olennaisesti hidasta talouden kierroksia ja ilmastohaittaa. 

Vaikka korona iski päästöjä generoivaan talouteen kovaa, ilmastokriisin torjumista edellyttävä muutos on valtava. Parhaiten ongelman laajuutta kuvaa BIOS-tutkimusyksikkö, joka vertaa tarvittavaa ekologista uudelleenjärjestäytymistä sotienjälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan, jossa käytännössä koko yhteiskunta hyvinvointirakenteita myöten järjesteltiin uudelleen. Ekologinen jälleenrakennus koskee kaikkia yhteiskunnan osa-alueita energiantuotannosta liikkumiseen, tutkimuksesta koulutukseen ja hoiva-alasta kulttuuriin. Ainoastaan koko nykyisenlaisen maailmanjärjestyksen uudelleenkalibrointi säästää meidät ilmastokatastrofilta.

Onko edessä suuri epätoivo vai kenties tarpeellinen paussi?

Miltä sitten näyttää maailma koronan jälkeen? UNESCOn Future Studiesin puheenjohtaja Sohail Inayatollahin mukaan tulevaisuutta voi katsoa neljän eri skenaarion näkökulmasta. Pahimmillaan korona voi johtaa apokalyptiseen halvaannukseen, tilaan, jossa viruksen mutaatio aiheuttaa pahaa tuhoa ja yhdistyy muukalaisvihaan ja paniikkiin, tai suureen epätoivoon, eli hitaaseen terveyden ja talouden laskusuhdanteeseen. 

Toisaalta Inayatollah uskoo, että maailmanlaajuinen pandemia voi myös johtaa hyvään. Parhaimmillaan pandemian aiheuttama poikkeustila voi olla alku jollekin uudelle, tarpeellinen paussi, joka luo toivoa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, johon suunnataan suoraan investointeja elvytysrahalla. Neljäs skenaario luottaa teknologian pelastukseen, jossa suuret teknologiayritykset, tekoäly ja start-upit ottavat ohjat käsiinsä kriisin ratkaisemisessa. Parhaimmissa skenaarioissa kriisi synnyttää toivoa ja uutta liikettä. Energiaa ja uskoa tulevaan. 

Viimeisten viikkojen tuomien kokemusten mukaan olemme asettumassa lähelle kolmannen skenaarion tarpeellista paussia. On rohkaisevaa nähdä, kuinka EU ja koko läntinen maailma ovat lähes yksimielisesti päättäneet historiallisen mittaluokan talouden elvytyspaketeista. Ilmastokriisin näkökulmasta rohkaisevaa on erityisesti se, että Suomi on jo nyt ohjannut elvytysrahoja esimerkiksi kestävään liikkumiseen, eli raiteisiin ja julkiseen liikenteeseen, energiaremontteihin ja metsiensuojeluun.

Näin ollen epävarma pysähdystila voi oikein pelattuna johtaa uudenlaiseen käsitykseen siitä, millaisessa maailmanjärjestyksessä haluamme ja voimme elää tulevaisuudessa. Koska talouskasvu syntyy ideoista, ja ideoiden määrä on käytännössä rajaton, kriisitilanteissa on kannattavaa tukea kestävää maailmaa rakentavia innovaatioita. Esimerkiksi USA:ssa ja Etelä-Koreassa vihreä elvytys johti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen sekä talouden nopeaan elpymiseen että kestävää tulevaisuutta rakentaviin ratkaisuihin. Niiden ansiosta Yhdysvaltojen sähköautoteollisuuskin lähti nousuun. Tällä hetkellä päällä jylläävä kriisi tarjoaa siis mahdollisuuden tarttua ilmastonmuutokseen tosissaan. 

Mitä teillä tehdään kestävän tulevaisuuden eteen?

Yrityksille poikkeustila on erityisen merkittävä, sillä se antaa paikan pohtia arvonluontia uudelleen. Taloustieteilijä Mariana Mazzucaton mukaan moderni länsimainen yhteiskunta on unohtanut kyseenalaistaa arvonluonnin (Mazzucato: Arvo, 2019). Elämme maailmassa, jossa olemme sisäistäneet arvon olevan lähellä tuotteen, palvelun tai työn rahallista hintaa. 

2020-luvun yrityksille on yhä tärkeämpää sisäistää arvonluonnin liittyvän olennaisesti merkitykseen, joka luodaan vuoropuhelussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Juuri merkitys on pitkäaikaisen menestyksen ytimessä – ihmiset vaativat yhä useammin vastauksia siihen, mitä yritykset tekevät kestävän tulevaisuuden eteen. Muutos on välttämätön.

Ja ehkä olemmekin jo menossa oikeaan suuntaan. Viime aikoina muutoksen tarve on nimittäin sisäistetty myös yrityksissä. Vuonna 2020 peräti 72 prosenttia suomalaisten suuryritysten johtajista katsoo, että heidän yrityksensä tehtävänä on ratkaista esimerkiksi ympäristöön ja talouteen liittyviä kysymyksiä. 

Merkityksen ja arvonluonnin syvemmän olemuksen pohtiminen ei ole post-korona-maailmassa ekohippeilyä vaan menestyvän liiketoiminnan ydintä. Viimeistään korona on osoittanut, että tulevaisuutta tarkasteltaessa on katsottava omaa alaa laajemmin koko yhteiskuntaa, jotta voi ymmärtää laajasti niitä voimia ja ilmiöitä, jotka yrityksiin vaikuttavat.