Hyvä konsultointi on tehty totuudesta ja tunteesta
Aika usein puhuttaessa viestinnästä tai sen konsultoinnista puhutaan manipuloinnista, väärentämisestä ja suorastaan valehtelusta. Että aidosta väkisin väännetään jotain, mitä se ei ole. Tehdään aidosta väärennös, konsultin tuote, epäaitoa. Varmasti on huonoa konsultointia, mutta olisiko paikallaan palauttaa mieliin mitä se hyvä on.
Kuvittele itseäsi. Saatat olla omassa asiassa todella hyvä. Parhaita asiantuntijoita. Olet käyttänyt asiaasi aikaa ja työvuosia, omaat kokemustakin, perspektiiviä. Osaat siis asiasi. Sitten paikalle tulee toimittaja. Kenties kameran kanssa. Valot välähtävät, mikrofoni työnnetään suusi eteen ja seuraa joukko provosoivia kysymyksiä. Jähmetyt (kuten kävi eräälle asiantuntijalle taannoin televisiossa), änkytät, etsit sanoja. Jos saatkin sujuvasti asiasi selvitettyä puhut kuitenkin liian pitkään. Toimittaja editoi kaksiminuuttisen etkä tunnista siitä mielipidettäsi. Ei toimittaja ole välttämättä tarkoitushakuinen. Tekee vain omasta näkökulmastaan kiinnostavaa juttua. Sinun vastuullasi on, saatko sanottua ne asiat mitkä haluat. Mutta vaikka oletkin asiassasi ammattilainen, et ehkä esiintymisessä ole.
Otetaan toinen tilanne. Olet työsi kautta julkisuudesta tuttu. Saat arvostelua jostain. Tuohdut. Kiukuissasi kerrot Facebookissa vain parhaille 1000 kaverillesi miltä tuntuu. #Fuckyou ja sitä rataa. Tajuat kuitenkin nopeasti, ettei tämä ollut fiksua. Ethän edes ole sellainen ihminen, joka käyttäytyy näin epäkohteliaasti. Poistat tekstin, mutta se onkin jo myöhäistä. Joku kaverisi on kenties toimittaja. Juttu paisuu. Yrität selittää. Asia pahenee. Miksi kukaan ei ymmärrä mitä oikeasti halusit sanoa?
Siksi, että meillä ei ole aikaa enää ymmärtää. Itse asiassa melkein väittäisin, että me mieluusti ymmärrämme väärin. Saamme ne muutaman minuutin adrenaliinikicksit siitä, että voimme tuohtua asiasta, jolla kuitenkaan ei oikeasti ole elämällemme mitään merkitystä.
Mikä siis on viestinnän rooli? Ei se, että yritetään selittää mustaa valkoiseksi. Sen moni osaa ihan ilman apuakin. Eikä se yleensä toimi. Viestinnän rooli on se, että saadaan viesti perille sellaisena kuin me sen itse haluamme kertoa. Sellaisena kuin me asian itse koemme. Ei kaunisteltuna vaan nimenomaan aitona. Mutta ei myöskään vääristeltynä tai tahallisesti väärinymmärrettynä.
Ei hyvä viestintä ole steriiliä, sellaista, ettei se nostata tunteita. Mutta hyvä viestintä on sellaista, joka pystyy välittämään ne tunteet ja sen tiedon, minkä me haluamme välittää. Toimittajan tehtävä on aina olla tiukka. Meidän tehtävämme on silti pitää kiinni totuudestamme. Siitä on hyvä viestintä ja hyvä viestinnän konsultointi tehty.
Vai oletko eri mieltä?
Pysy kartalla tulevistakin blogauksista:
