Haudasta noussut rahateoria kylvää kauhua

Pääministerin ylitulkitun twiitin vuoksi “moderni rahateoria” MMT on taas kaikkien huulilla. Mitä jupakka kertoo suomalaisen rahapoliittisen keskustelun surkeudesta?

Luulin, että niin sanottu moderni rahateoria eli MMT (engl. modern monetary theory) oli ajat sitten kuollut ja kuopattu. Nyt se on kuitenkin palannut kummittelemaan. Sen haamu liihottelee joka paikassa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta A-studioon.

MMT:n perusajatus on, että jos maa pystyy velkaantumaan omassa valuutassaan, se voi aina maksaa velkansa panemalla setelikoneen päälle. Näin se ei voi koskaan tulla maksukyvyttömäksi.

Itse asiassa tämä on totta korkeintaan aika epäkiinnostavassa mielessä. Setelipainon omistaminen ei todellisuudessa suojaa maata konkurssilta, eikä muutenkaan vapauta taloudenpidon rajoitteista. Sekä talousteoria että -historia kertovat tämän varsin suoraviivaisesti.

MMT onkin kiinnostavampi osana kapitalismikriittistä liikehdintää kuin talousteoreettisena koulukuntana.

Tästä huolimatta MMT:stä oli ajoittain hupaisa keskustella vielä muutama vuosi sitten. Monet sen kannattajista ovat teräviä ja heidän kanssaan juttelu antoisaa.

Silloin elettiin kuitenkin vielä inflaation jälkeistä aikaa ja keskustelu liikkui leppoisasti teoriatasolla. Nyt kun olemme saapuneet inflaation jälkeisen ajan jälkeiseen aikaan, MMT:n viihdearvokin on kadonnut.

Pääministeri hermostuttaa herroja

Miksi väsähtäneeksi luulemani MMT on sitten palannut kotimaiseen keskusteluun?

Välittömänä syynä on pääministerin pettämätön kyky hermostuttaa kriitikoitaan. Hän siteerasi Twitterissä politiikan tutkija Antti Ronkaisen kolumnia:

”Vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti vialla, kun keskuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan.” https://t.co/QHRVqvXXnc

— Sanna Marin (@MarinSanna) lokakuu 2, 2022

Pääministeri olisi voinut olla suorempi. Hän olisi voinut iskeä rahapolitiikkakritiikkinsä suoraan pöytään lainausmerkkien takana piilottelun sijasta.

Epäsuoruuden vuoksi pääministerin twiitti jätti valitettavan paljon tilaa tulkinnoille. Mutta sitä voi hyvin tulkita myös kokonaan ilman viittausta MMT:hen. Kenties hän vain halusi viestittää, että ei pidä liian kireää rahapolitiikkaa hyvänä ideana tässä taloustilanteessa.

Olipa pääministeri tässä oikeassa – mikä on täysin mahdollista – tai ei, näin tulkittuna hänen mielipiteessään ei ole mitään kummallista. Pääministerit eivät koskaan ole tykänneet kireästä rahapolitiikasta. Juuri tästä syystä heidät eristettiin rahapoliittisesta päätöksenteosta ja keskuspankeista tehtiin itsenäisiä.

Sen sijaan, että olisi huomauttanut vaikkapa tästä, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju julisti pääministerin sortuneen MMT:n lumoukseen.

Myös Helsingin Sanomien pääkirjoittaja tulkitsi tai minusta ylitulkitsi pääministerin asettuneen MMT-linjalle twiitin perusteella. Samoin teki kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen A-studiossa.

Suomalaisen keskustelun taso on vaatimaton

Välitön syy MMT:n paluulle julkisuuteen oli siis pääministerin kyky saada ihmiset hermostumaan. Olen kuitenkin aistivinani syvemmän ongelman.

Kenties Suomessa ei oikein osata enää käydä poliittista keskustelua inflaatiosta ja koroista.

Sen sijaan, että pääministeri yksinkertaisesti kertoisi kannattavansa alempia korkoja, hän kritisoi “vallitsevia rahapolitiikan ideoita”. Vastaavasti isompien korotusten kannattajat eivät osaa tuoda näkemystään esille muuten kuin lietsomalla MMT-paniikkia.

Syynä keskustelutaitojen katoamiseen on varmaankin osittain pitkä inflaatioton nollakorkojen aikakausi ja päätöksenteon etääntyminen Frankfurtiin. Nämä veivät korot ja inflaation pitkäksi aikaa pois politiikan ytimestä.

Oma ongelmansa on myös tutkijaäänien puuttuminen. Yliopistojen taloustieteen laitoksilla Suomessa rahapolitiikan ekspertit ovat harvassa.

Ne ekonomistit, jotka parhaiten tuntevat alan tieteellistä tutkimusta, ovat töissä Suomen Pankissa. Keskuspankissa työskentely luonnollisesti estää heitä lähes täydellisesti osallistumasta julkiseen keskusteluun.

Muualla maailmassa sekä poliitikot että tutkijat käyvät kiihkeää, mutta MMT-vapaata keskustelua korkopolitiikasta. Meidän täytyy pystyä samaan.

Aiheeseen liittyy ihan oikeita intohimoja, valintoja ja erimielisyyksiä. Ei ole selvää, millaisia vaikutuksia esimerkiksi korkojen nostamisella on. On arvokysymys, miten korkopolitiikan vaikutuksiin ja riskeihin pitäisi suhtautua.

Kysymys ei ole mistään kuivakasta vain ekonomisteja kiinnostavasta asiasta. Keskuspankkien päätökset vaikuttavat suoraan työllisyyteen, ostovoimaan ja tulonjakoon – toisin sanoen kaikkien meidän hyvinvointiimme.

Näistä tärkeistä asioista täytyy voida olla eri mieltä ilman, että epäillään liittymisestä outoihin koulukuntiin.

Meidän kaikkien, niin poliitikkojen, ekonomistien kuin kansalaisten on siis opeteltava käymään kiihkeää poliittista väittelyä inflaatiosta ja rahapolitiikasta. Annetaan kuitenkin modernin rahateoriaparan levätä rauhassa väsyneiden ajatusten hautausmaalla.