Exit-plan vai all-in?

”Pelkän rahan kautta motivaatiota on vaikea hakea. Yleensä  menestystarinoissa on ollut joku porukka, joka on halunnut saada aikaan jonkin makean jutun. Eivät Steve Jobs tai Bill Gates ole miettineet ensimmäiseksi, että lähden  pelaamaan golfia, kun saan kymmenen miljoonaa euroa irti firmasta”, St1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen on todennut haastattelussa.

Vuosia sitten, ennen Ellun Kanojen perustamista, sain tarjouksen. Pieni porukka oli perustamassa yritystä. Liikeidea oli simppeli, ei mikään häikäisevä eikä erityinen, eikä sen kuulemma tarvinnutkaan olla. Oleellisinta oli se, että exit-plan oli valmiina. Muutama vuosi kovaa työtä ja sen jälkeen yritys myytäisiin ja rikkaudet jaettaisiin. Kiinnostukseni lopahti sanoihin exit-plan.

Kiinnostukseni lopahti sanoihin exit-plan.

Slushin pöhinän jälkeen Ellun Kanat julkaisi Marco Mäkisen kirjoittaman kirjan Mitä tapahtuu huomenna – kun startup ja korporaatio kohtaavat. Ei siksi, että pöhinässä olisi jotain vikaa vaan siksi, miten pöhinästä kasvaisi komeita ja merkityksellisiä yrityksiä.

Kirjassa korporaatiota ja startupia verrataan eläimiin.

Jos korporaatio olisi eläin, se olisi iso virtahepo. Eläin, jolla on valtavasti voimaa, mutta jonka liikkeet ovat hyvin ennustettavia. Joka aamu, kun aurinko nousee, virtahepo ryntää valtavalla voimalla savannilta veteen. Jos pahaa aavistamattomat matkaajat jäävät virtahevon ja veden väliin, syntyy ruumiita. Virtahepoa ei moinen hetkauta.

Illalla se taas nousee tavoilleen uskollisena vedestä syömään ja paskomaan. Sama toistuu päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kiertokulku jatkuu.

Startupissa kaikki alkaa sitä vastoin alusta. Uudella yhtiöllä, joka luo jotain kokonaan uutta, ei ole aluksi mitään. Ei tuotetta, ei palvelua, ei bisnesmallia, eikä näin ollen prosesseja tai yhtään mitään ennustettavaa.

Startup ei ylläpidä mitään.

Startup ei ylläpidä mitään. Sen sijaan se pyrkii epätoivon vimmalla saamaan edes yhden tuotteen toimimaan tai edes yhden asiakkaan vakuuttumaan. Jos startup ei onnistu luomaan uutta menestystuotetta tiettyyn kategoriaan, se voi kokeilla jotain täysin uutta, ihan toiseen kategoriaan.

Startup on ketterä. Ei siksi, että on muodikasta olla ketterä, vaan siksi, että ilman nopeita liikkeitä se ei säily hengissä.

Startupilla on kiire luoda jotakin uutta ennen kuin muut ehtivät tai ennen kuin sen vähäiset kokoon kurotut rahat loppuvat. Myös startupia motivoi usein jossain vaiheessa rahan tekeminen. Alkuvaiheessa kuitenkin uuden luominen ja maailman parantaminen korostuvat.

Startupit ovat rohkeita, koska niiden on pakko.

Visio, missio ja olemassaolon tarkoitus ovat startupille elintärkeitä. Ilman niitä ei kukaan jaksaisi yrittää ja erehtyä niin monta kertaa. Startupit ovat rohkeita, koska niiden on pakko. Ne ovat proaktiivisia, koska muuten niitä ei ole. Kaikki uuden tekeminen on hitaampaa, kalliimpaa ja vaikeampaa kuin mitä alussa voisi kuvitella, ja siksi startupit ovat aina kroonisessa aika- ja rahapulassa. Jos startup olisi eläin, se olisi yksinäinen ja nälkiintynyt apina.

Kirjassa etsitään malleja paremmalle yhteistyölle korporaatioiden ja startupien välillä. Korporaatiot kaipaavat kipeästi uusiutumista ja muutoskyvykkyyttä. Startupit taas ovat ketteryydessä mestareita. Yksi asia yhdistää molempia: parhailla yrityksillä on vahva olemassaolon tarkoitus ja se ei ole pelkästään osakeyhtiölain 5. pykälä (tuottaa voittoa osakkeenomistajille) tai exit-plan.

Yhteinen missio kantaa vaikeuksien yli.

Kirjassa esitetään viisi väitettä korporaatioiden ja startupien hyvästä yhteistyöstä, ja viides väite kuuluu näin: Yhteinen missio kantaa vaikeuksien yli.

Startupeilla on tässä paljon opetettavaa korporaatioille. Monet niistä ovat olleet olemassa niin pitkään, että syy olla olemassa on hämärtynyt aikojen saatossa. Tai yrityksen kaikki työntekijät eivät välttämättä muista tai ole sisäistäneet, miksi se mitä he tekevät, on niin merkittävää.

Startupeissa tilanne on täysin päinvastainen. Harva lähtee kuukausiksi tai vuosiksi puurtamaan ilman palkkaa tai hyvin vähäisellä korvauksella ja tekemään jotain korkealla riskillä, ellei koe sitä merkitykselliseksi.

Kun keskittyy vain rahaan, on itse tekeminen usein mitätöntä.

Korporaatioiden ja startupien yhteistyön hienoimpia sivutuotteita onkin korporaatioiden vahvistunut tunne omasta merkityksellisyydestä.

Startup-pöhinän keskellä ei kannata unohtaa tätä. Rikastumisen tavoittelussa ei ole mitään vikaa. Yritystä perustettaessa kannattaa kuitenkin monestakin näkökulmasta olla mieluummin all-in.

Enkelisijoittaja Riku Asikainen totesi kirjan julkkareiden paneelissa, että rahaan keskittymisen sijaan kannattaa keskittyä itse asiaan, rahakin tulee sitten perässä. Kun taas keskittyy vain rahaan, on itse tekeminen usein mitätöntä. Sijoittajankin näkökulmasta missio ja olemassaolon tarkoitus ovat pitkällä tähtäimellä houkuttelevampia kuin vahva exit-plan.

Tarjous, joka minulle aikanaan tehtiin, ja johon en tarttunut, ei johtanut kenenkään rikastumiseen eikä yritystä ole nyt olemassa.

Koko kirja luettavissa täällä.