Esiintymisen 3 lukkoa – eli höpöhöpö, jota itse itsellemme kerromme – ja miten niistä pääsee eroon

Esiintyminen ei muutu luontevaksi, jos et löydä lukkoa, joka estää sinua vapauttamasta itseäsi esiintymistilanteessa. Etsi siis se!

Viime viikolla kävin esiintymisvalmentamassa nuoria asiantuntijoita, jotka ovat alansa huippuosaajia maineikkaassa yrityksessä. Tapanani on antaa kaikille valmennettaville ennakkotehtävät, joilla selvitän valmennettavien omia ajatuksia esiintymisestä. Ajattelin, että näin kovilla tyypeillä on varmasti itsevarmuutta vaikka muille jakaa.

Mutta kuinkas kävikään?

Kaikkein yleisimmät esiintyjän lukot – eli omassa mielessä pyörivät höpöhöpö-tarinat, joita itse itsellemme kerromme – huolettivat myös näitä nuoria taitureita.

Esiintyminen ei voi olla täysin luontevaa, jos emme löydä sitä lukkoa, joka estää meitä vapauttamasta itseämme.

Esiintyminen ei voi koskaan olla täysin luontevaa, jos emme löydä sitä lukkoa, joka estää meitä vapauttamasta itseämme esiintymistilanteessa – tai missään muussakaan vuorovaikutustilanteessa. Jokaisella on omansa. Mikä näistä on sinun?

1. Perfektionismi – täydellisyyden tavoittelu: Perfektionismi on itsesuojelumekanismi: pelkäät epäonnistumista. Esiintyjän yleisin virhe on luulla, että ihmiset odottavat häneltä täydellisyyttä. Tämä on täyttä potaskaa. Yleisö ei halua nähdä robottia lavalla (paitsi jos on tullut katsomaan robottia). Ihmisiä kiinnostaa inhimillisyys. Ja inhimillisyys on aina epätäydellistä.
2. Huijarisyndrooma: ”Nyt ne tajuaa, etten oikeasti osaa mitään!” Ja näin se ilmenee: Ajattelet, ettet ansaitse huomiota. Ajattelet, ettet osaa mitään. Olet epävarma siitä, miksi joku kuuntelisi sinua. Bullshit! Miksi joku pyytäisi sinut esiintymään, jollei luottaisi asiantuntijuuteesi? Ja mitä sitten, vaikka joku epäilisikin. Epäily on käännettävissä voitoksi. On tutkittu, että ne, jotka aluksi epäilevät sinua, ovat voitettuasi heidän luottamuksensa, jatkossa parhaita sanansaattajiasi.
3. Procrastination – asioiden lykkääminen: ”Tarvitsen vielä vähän lisää kokemusta ennen kuin…” ”En uskalla, koska en ole vielä valmis”. Lykkäät asioita, koska odotat täydellistä hetkeä. Luulet, että on olemassa jokin salainen saavutusten arviointiasteikko, jonka mukaan ensin pitää saavuttaa sitä, tätä ja tuota, jotta voisit kertoa osaamisestasi. Newsflash: Ei ole olemassa mystistä arviointiasteikkoa, eikä täydellistä hetkeä koskaan tule! Et ole huomenna yhtään sen valmiimpi kertomaan tarinaasi kuin tänäänkään.

Tee siis näin:

Tunnista oma lukkosi. Olet ehkä salaa kiintynyt omaan lukkoosi. Omia lukkoja on mukava käyttää verukkeena sille, ettei osaa, jaksa tai uskalla tehdä jotain. Ole rehellinen. Käytätkö lukkoasi verukkeena?

Nosta lukkosi esiin ja käsittele sitä kuin puhuisit kaverille. Mitä sanoisit kaverille, jos hän kertoisi kärsivänsä esimerkiksi huijarisyndoomasta?

Huomioi, että lukko kumpuaa vain omasta ajattelustasi. Se ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Oletko täysin varma, että yleisö pitää sinua huijarina? Tai että yleisö tietää enemmän kuin sinä? Jos yleisössä on sata ihmistä, kymmenen heistä rakastuu sinuun, 20 räplää puhelintaan, kymmenen kuuntelee, kymmenen ajattelee omiaan, kaksi nukkuu ja viisi ei ymmärrä, mitä yrität sanoa. On siis epärealistista odottaa, että jokainen yleisössä näkisi ja ymmärtäisi esityksesi samalla tavalla. Keskity siihen, mikä esityksesi tärkein sanoma on, miten tuot asiasi esille ja miten saat yleisön vuorovaikutukseen kanssasi. Se riittää.

Keskity siihen, mikä on esityksesi tärkein sanoma

Ja mitä tulee alussa mainitsemaani yrityksen työntekijöiden valmennukseen: suurinta osaa osallistujista vaivasi huijarisyndrooma. Kun kävimme yhdessä jokaisen oman höpöhöpön kimppuun, ihmisiä alkoi naurattaa. Tilanne vapautui ja tarina alkoi luistaa.

Mikä siis on tärkein oppi lukoista? Muista nauraa itsellesi. Se parantaa esiintymistäsi ja on oikeastaan ihan paras perusta kaikelle tekemiselle elämässä.

Katso tästä videostani, miten käännät esiintymistilanteessa jännittämisen hyödyksesi!