Ellun Kanat kutsuu yritykset tänä vuonna ilmastodialogiin!

Ilmastodialogihankkeessa haetaan yhdessä keinoja toimia työnantajana ilmastovastuullisemmin.

”Mitä jos meidän tuotetta ei haluta tulevaisuudessa?”

Ilmastonmuutosasiantuntija, hallitusjäsen Kaisa Hietala puhui eilen Ellun Kanojen järjestämässä ilmastodialogitilaisuudessa yritysten tarpeesta kriisiyttää oma toimintansa. Puhutaan siis konfliktoinnista, oman toiminnan haastamisesta ennen kuin maailma haastaa sen. Ajoissa mieluummin kuin liian myöhään. Samaan hengenvetoon Hietala kysyi: onko yrityksillä rohkeutta katsoa raa’asti ja rehellisesti peiliin?

Tänään, kun koululaiset, tulevaisuuden työntekijät ja yritysten pyörittäjät lakkoilevat, löytyy vielä ihmisiä, jotka joko kieltävät koko ilmastonmuutoksen tai eivät ainakaan pidä sitä omana asianaan. Yrityksissäkin suhtaudutaan asiaan eri tavoin. Mitä se rohkea peiliin katsominen sitten olisi?

Ainakin se vaatii tosiasioiden tunnistamista. Globaalin Edelman Trust -tutkimuksen mukaan 76 prosenttia ihmisistä ajattelee, että toimitusjohtajien tulisi johtaa muutosta eikä odottaa poliittisten hallitusten päätöksiä. Saman tutkimuksen mukaan yli puolet ihmisistä uskoo, että vain omaa etuaan ajavat ja rahan perässä juoksevat yritykset ovat tuomittuja epäonnistumaan.

Ihmiset niin Suomessa kuin maailmallakin ainakin väittävät olevansa valmiita maksamaan vastuullisuudesta kuluttajina. 68 prosenttia suomalaisista pitää vastuullisuutta erittäin tärkeänä tai tärkeänä tuotteen tai palvelun ominaisuutena, 74 prosenttia olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta ja 61 prosenttia on jättänyt ostamatta vastuuttomasti tuotetun vaihtoehdon (Miltton & Cint 2017). Vastuullisuus siis ohjaa kuluttajien käyttäytymistä yhä enemmän.

Nuoret ikäryhmät pitävät tärkeänä, että yrityksillä on oma ilmasto-ohjelma

Deloitte tutki nuorten asenteita, ja luottamus yrityksiin on romahtanut lyhyessä ajassa. Yrityksiä pidetään itsekkäinä, omaa etua vastuullisuudesta piittamatta ajavina tahoina, jotka eivät toimi eettisesti. Tutkimuksen mukaan (Nielsen 2018) erityisesti nuoret ikäryhmät pitävät tärkeänä, että yrityksillä on oma ilmasto-ohjelma. Näin katsoo 85 prosenttia milleniaaleista (eli 1980-luvun alusta 1990-luvun loppuun mennessä syntyneistä), mutta ei oma ikäpolveni ole kauheasti perässä: 72 prosenttia pitää yrityksen ilmasto-ohjelmaa tärkeänä.

Työntekijät vaativat yrityksiltä kannanottoja

Jos yrityksen ja kuluttajien, tulevien työntekijöiden ja asiakkaiden tapa ajatella ilmastoasioista eroaa kovin toisistaan, voidaan tulevaisuudessa olla sen tosiasian edessä, että yrityksen tuotetta ei enää kukaan haluakaan. Tai, että parhaat ihmiset eivät halua yritykseen töihin.

Trumpin maahanmuuttopolitiikka sai Yhdysvalloissa yritykset toimimaan ja ottamaan poliittisesti kantaa. Moni yritys vastusti suoraan presidenttiä. Tätä tapahtuu harvoin, ovathan yritykset pyrkineet pitämään itsensä julkipolitiikasta erossa (taustalla on toki pyritty vaikuttamaan päättäjiin).

Omat työntekijät vaativat yrityksiltä toimia

Jälkeenpäin tarkasteltuna kävi ilmi, että iso osa julkisesta protestista johtui yritysten omista työntekijöistä, jotka vaativat yrityksiltä toimia. Edelman Trustin mukaan 71 prosenttia ihmisistä luottaa omaan työnantajaansa eli siihen, että sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa itse on töissä, ottaa osaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaa voimakkaasti asioihin. 75 prosenttia ihmisistä pitää omaa työnantajaa luotettavimpana kumppanina muutoksessa, jossa tällä hetkellä olemme (vertaa: 48 prosenttia uskoo poliittiseen hallitukseen).

Ellun Kanat kutsuu yritykset ilmastodialogiin

Pelkästä työnantajamielikuvasta puhuminen tänä päivänä on vähän kuin sanoisi valitsevansa laskiaispullan sen mukaan onko päälle ripoteltu tomusokeria vai ei. Tosiasiassa pulla valitaan hillon tai mantelin perusteella (ja kaikki toki tietävät, että oikea pulla on hillopulla). Eli sen mitä sisällä on. Sama koskee yrityksiä työnantajina. Sokerin tomuttaminen päälle ei auta, kyse on siitä mitä työnantajuus on, mitä yritys tekee. Kuten Unileverin toimitusjohtaja Paul Polman toteaa: ”Yritystä, joka ei tänään panosta vastuullisuuteen, ei ole enää 15 vuoden kuluttua olemassa.”

”Yritystä, joka ei tänään panosta vastuullisuuteen, ei ole enää 15 vuoden kuluttua olemassa”

Tosiasioiden tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen kannattaa hakeutua dialogiin tärkeiden sidosryhmien kanssa. Ihmiset eivät odota yrityksiltä virheettömyyttä tai täydellisyyttä eivätkä toimialatkaan ole vielä ”pannassa”. Sen sijaan me odotamme toimia, halukkuutta muuttua ja pyrkimystä parempaan. Sitä matkaa kannattaa tehdä yhdessä muiden kanssa. Dialogin sidosryhmä on se kaiken pohja: omat ja tulevaisuuden työntekijät.

Ellun Kanat kutsuu tänä vuonna yritykset ilmastodialogiin. Ilmastodialogihankkeessa haetaan yhdessä keinoja toimia työnantajana ilmastovastuullisemmin. Hankkeessa selvitetään:

Mitä työntekijät odottavat yrityksiltä ja mitä voidaan tehdä?

Mitä yritykset jo tekevät ja haluavat kertoa tulevaisuuden työntekijöille?

Mitä milleniaalit odottavat tai vaativat?

Mitä nuoret ajattelevat suomalaisista yrityksistä ilmastonäkökulmasta?

Mitä sijoittajat, hallitukset ja johtoryhmät haluavat ja ovat valmiita tekemään?

Ellun Kanojen eilisessä ilmastotilaisuudessa näkyi myös ihan vanhanaikaisen fyysisen dialogin voima. Kun istutaan samassa tilassa ja pohditaan vaikeaa haastetta, syntyy erilaisia jännitteitä, minkä jälkeen syntyy ymmärrystä, joka tekee toiminnan mahdolliseksi. Dialogi on yksi rohkea peiliin katsomisen paikka.

Mitä jos muutos onkin se bisnes?

Mitä jos yritysten johtoryhmät kävisivät nyt dialogiin omien työntekijöidensä ja tulevaisuuden työntekijöiden eli milleniaalien kanssa ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta yrityksen bisnekseen? Kuten Kaisa Hietala esitti: ”Mitä jos muutos onkin se bisnes?”