Eihän kukaan vaan huomaa tai reagoi?
Johanna Korhonen käsitteli eilen ilmestyneessä HS-kolumnissaan ilmiötä nimeltään tyhjä puhe. ”Kaikenlaista viestintää on tarjolla tolkuttomasti, totuutta ja merkitystä paljon vähemmän. Puhesfääri tursuaa puhetta, joka ei tarkoita mitään. Ja puhetta, jonka tarkoitus on peitellä sitä, mistä varsinaisesti on kyse.” Näin kirjoitti Korhonen ja on siinä oikeassa. Viestintä on helposti sellaista, että sen perustarkoituksena tuntuu olevan pikemminkin hajuttomuus ja mauttomuus kuin vaikuttaminen, vaikkapa nyt sitten tunteisiin.
Korhonen jatkaa: ”Eikö olisi ihanaa lukea firman myynnistä kertova tiedote, jossa kerrotaan, miten helpottavaa oli päästä kaikkien omien virheiden ja murheiden jälkeen uuden omistajan jämäkkään otteeseen? Tai miten johtajan potkujen syynä oli räyhäkkä erimielisyys omistajan kanssa? Tai miten uutta johtajaa nyt vähän pelottaa ja jännittää, miten hänen toimessaan käy?” Ja vastaan siihen, että kyllä olisi! Todellakin olisi. Mutta paitsi että se olisi ihanaa, se olisi yrityksille myös hyödyllistä.
Ja Korhonen vielä toteaa, että tätä hajutonta ja mautonta, tarkoituksetonta viestintää tuottavat monet ammatikseen. Niin tekevät. Harmi kyllä.
Yritykset haluavat luoda brändiä. Sellaista, joka eroaa toisen yrityksen brändistä, jossa on jotakin mihin tarttua, jotakin mikä erilaistaa yrityksen ja sen tuotteet muista yrityksistä ja niiden tuotteista. Tehdään vahva brändistrategia. Luodaan jännittävä maksetun median suunnitelma. Tehdään filmit. Luodaan tunnetta. Kaikki haluavat tunnetta, faniutta, sitoutumista. Ja tämä kaikki tähtää tietysti ostamiseen ja asiakkuuteen.
Tänä päivänä maksettu mainonta toimii huonommin kuin koskaan. Me kuluttajat olemme tulleet turraksi mitä mainontaan tulee. Me mieluummin skippaamme mainokset kuin katsomme ne. Sen sijaan me uskomme vielä viestintään.
Me itse asiassa uskomme vielä siihenkin viestiin, joka tulee yrityksiltä itseltään. Eli juuri siihen materiaaliin mitä Johanna Korhonen syystäkin moittii tyhjäksi.
Yrityksen menestymisen näkökulmasta olisi hyvä saada viestintä tukemaan kunnolla yrityksen liiketoimintaa. Jos yritys haluaa erilaistua, sen pitää olla erilainen. Jos ja kun panoksia siirretään maksetusta mediasta ansaittuun ja omaan mediaan, sen sisällön on oltava kiinnostavampaa. Ei ”mainosmaisempaa” tai ”myyvempää”, sehän olisi sama kuin ampuisi itseään nilkkaan – tekisi tuostakin kanavasta epäuskottavan. Sen sijaan me kaipaamme yrityksiltä identiteettiä, tunteita, totuutta ja rehellisyyttä. Sille on vielä iso tilaus.
Eli ei kannata laittaa sitä päätä piiloon, vaan tuoda rohkeasti persoonaa esiin. Se tuottaa myös sitä tulosta viivan alle mistä tuntuu aina olevan puutetta…