Ei Twitter ole rikki – me vain rikomme kommunikaation perussääntöjä

Jos kaikki lopettaisivat Twitterissä yhden asian, siitä tulisi tunnelmaltaan kivempi somekanava.

Twitterissä viestit menevät helposti ohi ja hukkuvat jatkuvaan virtaan. Tämä huomattiin jälleen kerran, kun Twitterin yhteiskuntasuhteiden johtajan Helsingin vierailu meni lähes kaikilta ohi. Twiitti ei tavoittanut kiinnostutta yleisöä ja vierailijaa kuuntelemaan päätyi vain kourallinen ihmisiä. Aina kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei viestiä vain huomattaisi. Me käyttäjät nimittäin rikomme Twitteriä ja sen toiminnalle keskeistä algoritmia jatkuvasti myös omalla toiminnallamme.

Valitus Twitterin kauheudesta on lisääntynyt viimeisten muutaman kuukauden aikana. Vaikka jokainen somekanava kohtaa arvostelua, on moni julistanut juhlallisesti jättävänsä nimenomaan Twitterin. Toksinen alusta! Ihmiset vain riitelevät, haukkuvat toisiaan ja maalittavat jokaisen, joka uskaltaa suunsa avata! Pahinta tästä tekee se, että peliin osallistuvat rivikansalaisten lisäksi niin poliitikot kuin toimittajatkin.

Twitter on ainutlaatuinen alusta kommunikaatiolle. Viestintä tapahtuu muualla maailmassa helposti vain yhteen suuntaan: ylhäältä alas. Yritykset lähettävät tiedotteita, poliitikot kertovat puolueiden tai hallituksen ohjelmasta, media uutisoi ympäröivän maailman tapahtumista. Twitter toimii periaatteessa vastavoimana tälle yhdensuuntaiselle viestinnälle ja pakottaa kommunikaatioon, jossa muodostettuja kantoja joudutaan perustelemaan. Hienoimmillaan Twitterissä ihmiset voivat taustoistaan riippumatta keskustella aiheista. Maassa, jossa kaupan kassa voi nousta pääministeriksi pitäisi lähtökohtaisesti olla olemassa keskustelukulttuuri, jossa ihmisiä kuunnellaan näiden asiaosaamisen vuoksi, ei tittelin takia. 

Näin siis periaatteessa. Tällä hetkellä tilanne Twitterissä näyttää äkkiseltään katsottuna varsin ikävältä. Ihmisten pahimmat puolet tulevat helposti esiin lyhyissä viesteissä, joiden tavoitteena on yhä useammin saattaa toinen keskustelija naurunalaiseksi ja briljeerata omalla nokkeluudella. Asiaosaamista on vaikea tuoda esiin, ja usein aiheissa jyrää se, joka jaksaa pisimpään inttää. Kun tittelillä ei ole väliä, kaikenlaiset keskustelun harhauttajat trolleista ylipäätään ikäviin ihmisiin pääsevät tuhoamaan keskustelut, jotka koskevat esimerkiksi ilmastokriisiä tai maahanmuuttoa.

Twitterin näyttökaappaukset ovat selän takana puhumista

Vika ei kuitenkaan ole alustassa. Twitterin alkuperäinen idea perustuu siihen, että kuka tahansa voi keskustella kenen tahansa kanssa. Twitterissä ihmisten pitäisi päästä mukaan heitä itseään koskeviin keskusteluihin, selittämään kantansa tai asemoitumisensa. Nyt käyttäjät ovat alkaneet rikkoa Twitterin perusideaa näyttökaappauksilla, joita sitten kommentoidaan ja jaetaan. Alkuperäinen keskustelija ei edes tiedä, että hänen viestiään levitetään jossain, usein täysin kontekstista irrotettuna tai muuten vain ikävään valoon asetettuna. Ilmiö on nimeltään dark social. Se viittaa sellaisiin sosiaalisen median jakoihin, joista ei jää digitaalisesti selkeästi seurattavaa jälkeä. Dagmarin tutkimuksen mukaan nykyään suurin osa somejaoista tehdään tavalla, josta ei jää digitaalista jälkeä. Dark social rikkoo kommunikaation algoritmin.

Twiittien jakaminen näyttökaappauksina on selän takana puhumista. Näyttökaappauksilla eristetään alkuperäinen puhuja keskustelusta ja päädytään päivittelemään tämän selän takana miten kauhea ihminen nyt onkaan kyseessä. Minä lopetin näyttökaappausten jakamisen ymmärrettyäni, että Twitter todella hajoaa, jos sen yrittää pilkkoa osiin. Kenen tahansa aktiivisen keskustelijan viesteistä löytyy se twiitti, jonka voi väännellä sijoiltaan. Me elämme maailmassa, jossa jokainen meistä tuottaa massiivisia määriä dataa, jota voidaan käyttää meitä vastaan. Vielä nyt keskustelut ja luottamus rakentuvat sen varaan, ettemme lue toisiamme pahantahtoisesti tai etsi muiden viesteistä vain mahdollisuutta kampittaa toinen. Tasavertaisessa kommunikaatiossa syytetylle annetaan tilaisuus puolustautua, hänet otetaan mukaan keskustelemaan ja ihmisistä oletetaan hyvää eikä pahaa. Jos menetämme tämän kommunikaation perusedellytyksen, seuraukset ovat ikäviä. 

Kaikkien kanssa ei tarvitse keskustella, ei Twitterissä eikä elävässä elämässä. Huonoa käytöstä, kiusaamista tai nimittelyä ei tarvitse kuunnella. Blokata saa vaikka oman äitinsä, sillä jokainen meistä voi valita, kenen kanssa vuorovaikuttaa. Mutta jos ihmisen blokkaa, täytyy olla painava syy jakaa enää hänen kommenttejaankaan.

Esimerkiksi toimittajien on tietenkin syytä pysyä vallan vahtikoirina ja tallentaa vaikkapa poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden ajatukset, jotka nämä saattaisivat myöhemmin poistaa. Meillä on oikeus tietää, mitä poliitikot ajattelevat ja sanovat, ja toimittajilla on velvollisuus se kertoa silloinkin kun poliitikot tajuavat puhuneensa ohi suunsa. Vapaan tiedonvälityksen tärkeydellä ei kuitenkaan pidä perustella kiusaamista, lällättelyä ja maalittamista.

Twitter on opettanut eri vähemmistöjen ajatuksista

Näyttökaappausten tehtailun ja jakamisen lopettaminen on ensimmäinen askel kivempaan Twitteriin. Kaiken riitelyn jälkeenkin Twitter nimittäin toimii erinomaisesti. Siellä eri taustoista tulevat ihmiset titteleistä riippumatta voivat löytää pienimmät yhteiset nimittäjät ja iloita niistä. Twitter on toiminut myös marginalisoitujen ryhmien äänenkannattajana. Olen oppinut Twitterissä enemmän eri vähemmistöjen ajatuksista ja heille tärkeistä kamppailuista kuin mistään muusta mediasta. Twitter on loistava kanava tiedonvälitykselle, myös sellaisissa aiheissa jotka eivät ole hyvän mielen juttuja.

Kaiken raskaan asian ja tärkeiden ihmisoikeuskysymysten sekaan mahtuu kuitenkin myös keveyttä. Isojen asioiden rinnalle kannattaakin rakentaa uudelleen kevyen jutustelun ilmapiiriä, ja siihen voivat osallistua kaikki. Twiittasin tällä viikolla siitä, kuinka peruna on mahdollisesti suosikkikasvikseni. Alle vuorokaudessa twiitti sai yli tuhat tykkäystä ja miltei sata ihmistä riensi keskustelemaan omista suosikkiperunaresepteistään. 

Jos haluaa maailmasta – tai somesta – kivemman paikan, helpointa on aloittaa omasta pesästä. Tämän mainitsi myös Twitterin yhteiskuntasuhdejohtaja Ylwa Petterson Helsingin vierailullaan (siis sillä samalla, jota kukaan ei ollut kuuntelemassa). Kivoja asioita twiittaamalla ja jakamalla vaikuttaa koko keskustelun sävyyn. Se ei tarkoita, että isot ja raskaat asiat täytyy unohtaa ja keskittyä vain hyvän mielen sisältöön. Mutta jos isojen asioiden sekaan tuo koirameemejä, perunaresptejä ja vaikka muiden kehumista, tulee raskaammistakin keskusteluista helpommin lähestyttäviä. Somessa ei ole mitään muuta kuin se sisältö, jonka me sinne luomme. Palaamalla reiluun keskustelukulttuuriin ja keskustelemalla itse kivemmin voi muuttaa asioita. Twitter ei ole rikki, kunhan me lakkaamme rikkomasta sitä.