Mitä COP26 tarkoittaa yrityksille?

Maailma lähti konttaamaan Glasgow’n ilmastokokouksessa oikeaan suuntaan – pisteet puheenjohtajalle, joka häveten pyysi anteeksi hiililinjauksen kunnianhimottomuutta. Mutta mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

Mikä COP26 on ja mistä siellä neuvoteltiin?

YK:n ilmastokokous COP26 järjestettiin marraskuussa Glasgow’ssa. Paikalla oli neuvotteluvaltuuskuntia lähes 200 maasta ja kyseessä oli merkittävin ilmastoasioita käsittelevä kansainvälinen kokous sitten Pariisin vuoden 2015 ilmastokokouksen. Pariisin kokouksessa sovittiin, että ilmaston lämpeneminen pyritään rajaamaan 1,5 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan.

Ennen Glasgow’n kokousta maailman maiden ilmastositoumukset eivät riittäneet lähellekään siihen, vaan ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuorein raportti elokuussa arvioi, että 1,5 asteen raja ylitetään todennäköisesti jo tämän vuosikymmenen lopussa.

Glasgow’ssa ei ollut tarkoitus sopia uusista rajoista, vaan tarkistaa ja päivittää Pariisin sopimuksen tavoitteita ja neuvotella siitä, miten Pariisin sopimusta toimeenpannaan. Glasgow’ssa maiden piti esitellä suunnitelmansa, joiden avulla maailman päästöt voidaan puolittaa 2030 mennessä ja nollata 2050 mennessä.

Miten kokous sujui ja päätettiinkö mitään?

Moni valtio ilmoitti uusista päästötavoitteista Glasgow’n kokouksessa. Uusien merkittävien julistusten joukossa olivat mm. Australian, Saudi-Arabian, Venäjän ja Intian tavoitteet hiilineutraalisuudesta.

Maiden tavoitevuodet ovat vielä kaukana, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun nämä valtiot ovat ylipäätään suostuneet asettamaan tavoitteita. Glasgow’ssa myös yli sata valtiota lupasi lopettaa metsäkadon 2030-luvulla, saman verran maita sitoutui metaanipäästöjen vähentämiseen ja 40 maata lupasi luopua kivihiilestä viimeistään 2040-luvulla. 

Oliko kokous onnistunut vai epäonnistunut?

Sekä että. Uudet sitoumukset olivat merkittäviä, mutta niillä ei vielä päästä 1,5 asteen rajaan. Aiemmin pahin arvio kuitenkin ennusti ilmaston lämpenevän jopa kolme tai neljä astetta – siihen verrattuna uudet lupaukset antavat toivoa. Maailman valtioiden antamat uudet ilmasto­lupaukset voivat nimittäin rajoittaa ilmaston lämpenemisen 1,8 asteeseen, arvioi Kansain­välinen energiajärjestö. Tämä tosin edellyttäisi, että kaikki maat toteuttavat kaikki lupauksensa täysimääräisesti, mikä taas on erittäin epätodennäköistä. 

Onnistumisena on pidettävä myös sitä, että maiden etenemistä kohti 1,5 asteen tavoitetta seurataan jatkossa vuosittain, aiemmin tarkasteluväli oli aivan liian pitkä viiden vuoden sykli. Myös hiilenpolton vähentäminen on nyt Glasgow’n kokouksen jäljiltä ensimmäistä kertaa YK-tekstissä. Tosin linjaus olisi saanut olla huomattavasti jyrkempi – alkuperäisessä luonnoksessa vaadittiin hiilenpoltosta luopumista, mutta Intian vaatimuksesta linjausta liennytettiin loppumetreillä. Kokouksen puheenjohtaja Alok Sharma päätti kokouksen esittäen anteeksipyynnön siitä, että hiilenpolton kieltävä linjaus epäonnistui. Tämä lienee myös EU:lle suurimpia pettymyksiä koko kokouksessa

Ympäristöjärjestöt kritisoivat kokousta siitä, että siellä tehdyt lupaukset ovat mittakaavaltaan ja aikajänteeltään liian kunnianhimottomia.

Järjestöt toivoivat nopeampaa irtautumista fossiilisista polttoaineista ja merkittävimpien päästöjä tuottavien valtioiden tiukempia sitoumuksia. Pariisin sopimuksen luvuissa ei vielä Glasgow’n jälkeen pysytä, mutta suunta on joka tapauksessa varovaista optimismia herättävä. On kuitenkin keskeistä muistaa, että vaikka lupaukset ovat historiallisia, tärkeintä on toteutus.

Miten tämä liittyy yrityksiin?

Valtioiden päätökset vaikuttavat yrityksiin. Vaikka neuvottelupöydässä olivat valtiot eivätkä yritykset, moni ala pyrki vaikuttamaan neuvottelujen kulkuun: esimerkiksi fossiilisten polttonaineiden lobbareita oli kokouksessa enemmän kuin millään maalla edustajia. Yritysten toimintaympäristöön vaikuttaa tietenkin suoraan ilmasto, mutta myös moni konkreettinen päätös.

1. Kansainväliset päästöoikeudet ja kompensointi tarkastellaan uudelleen.

Glasgow’ssa mietittiin paljon sitä, miten päästövähennykset voidaan todentaa, miten kompensaatioiden villiin länteen luodaan yhteiset pelisäännöt, ja miten pidetään huoli siitä, ettei yksiä kompensointeja lasketa monen eri toimijan hyväksi. Vain toteutuneet päästöleikkaukset hillitsevät ilmaston lämpenemistä – nyt on varmistettava, että laskennalliset kompensaatiot tapahtuvat tällä vuosikymmenellä. Tästä syystä esimerkiksi puiden istuttaminen on huono kompensaatiokeino – puiden kasvamisessa kuluu vuosikymmeniä, eikä sitä aikaa enää ole käytettävissä.

Jos yrityksen vastuullisuusohjelma on rakentunut kompensaatioiden varaan, on syytä tarkastella ohjelmaa kiireesti uudemman kerran. Puiden istuttamisella ei enää pitkälle pötkitä, sillä ilmastokriisi on ongelma, jota ei voi ratkaista lapioimalla seteleitä tulipalon päälle.

2. Uudet investoinnit määrittyvät Pariisin sopimuksen mukaan.

Yrityksiin ja niiden tulevaisuuteen vaikuttaa merkittävästi myös se, että valtiot ovat edelleen sitoutuneet ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi kaikista uusista investoinneista hiili-, öljy- ja kaasuhankkeisiin tulisi luopua. Energiajärjestelmien tulevaisuus vaikuttaa jokaiseen teollisuudenalaan: millaista energiaa yritys aikoo käyttää ja kuinka paljon? Energia­järjestelmien todellinen remontti alkaa, kun kiristyvä ilmastosääntely vaikuttaa investointi­laskelmiin.

Suomessa ja maailmalla on jo nähty ilmiö, jossa sekä yksityiset että julkiset rahoittajat integroivat ilmastoriskin yritysten riskiarviomalleihin. Se tarkoittaa, ettei toiminnalle saa rahaa, ellei yrityksen toiminta ole linjassa Pariisin sopimuksen kanssa.

Kun sijoittajat ilmoittavat omista päästövähennystavoitteistaan, tavoitteet leviävän nopeasti toimitusketjuissa alaspäin ja vaikuttavat kaikkiin yrityksiin. Samalla tämä on myös mahdollisuus: kun maat alkavat vähentää hiilidioksidipäästöjään, syntyy globaalisti valtava investointitarve. Minne rahat investoidaan? Yritysten kannattaa miettiä omaa toimintaansa siitä näkökulmasta, miten ne voivat houkutella näitä investointeja

3. Päätökset ohjaavat lakeja, sääntelyä ja kuluttajia.

Kun Pariisin sopimus ja Glasgow’n linjaukset sitovat valtioita, niiden täytyy muuttaa myös politiikkaansa nopealla aikataululla. Valtioiden ja esimerkiksi EU:n tasolla tämä mitä todennäköisimmin lisää sääntelyä: jo nyt EU:ssa on meneillään nimien keräys eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen, jolla halutaan kieltää fossiilisten polttoaineiden mainonta ja sponsorointi. Yritysten pitää nyt panostaa ennakointiin, ja miettiä, miten sääntely tulee muuttamaan yrityksen toimialaa.

Myös lainsäädäntö vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa yritykset toimivat.  Ilmasto-oikeudenkäynnit ovat yleistyneet: ihmiset haastavat yrityksiä oikeuteen ja yhä useammin myös voittavat näitä oikeudenkäyntejä. Sääntelyn ja lakien lisäksi yritysten pitää tietenkin kuunnella myös asiakkaitaan. Kuluttajat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia tuotteiden ja palveluiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Kun maan päämediat pitävät ilmastoasiaa näyttävästi esillä, se pysyy myös ihmisten mielissä ja vaikuttaa siihen, mitä ihmiset haluavat kuluttaa.

4. Yrityksiltä vaaditaan nopeita toimia.

Koska yksin valtioiden toimilla tai yksilöiden valinnoilla ei päästä tavoiteltuun 1,5 asteen lämpenemisen rajoittamiseen, kohdistuvat katseet yhä enemmän yrityksiin. Ilmastokriisiä ei voida pysäyttää siedettävälle tasolle ilman yritysten kunnianhimoisia ja merkittäviä toimia.

Useiden yritysten ilmastotavoitteet ovat jo kunnianhimoisempia kuin valtioilla.

Planeetan kannalta ratkaisevia eivät enää ole vain YK:n kokoukset vaan se, miten yritykset saadaan toteuttamaan vihreä siirtymä tämän vuosikymmenen aikana. Monilla yrityksillä tilanne on jo hyvä: useiden yritysten ilmastotavoitteet ovat jo kunnianhimoisempia kuin valtioilla. Yrityksiä tullaan kuitenkin jatkossa haastamaan entistä enemmän siitä, miten ne käytännössä valvovat ilmastotavoitteidensa toteutumista ja kuinka ne voidaan esittää uskottavasti ja ymmärrettävästi yrityksen asiakkaille.

Yrityksiltä vaaditaan puhtaampaa ja vähäpäästöisempää tuotantoa, tehokasta tuotantoa, ymmärrystä kiertotalousajattelusta ja sen soveltamista yrityksen toimintaan sekä aktiivisia toimia vähintään Pariisin sopimuksen velvoittamalla tasolla. Yritysten täytyy viimeistään nyt sitoutua tieteeseen pohjaaviin, mitattaviin ja todennettaviin hiilinegatiivisuustavoitteisiin. Johtopaikkojakin on vielä tarjolla niille, jotka siirtyvät esimerkiksi 100 % uudistuvan energian käyttöön ja pohjaavat ajattelunsa kiertotalouteen. Ihmisten luottamus yrityksiin on huipussaan – nyt katsotaan, ovatko yritykset luottamuksen arvoisia vai ei.

Yritysten täytyy lähes toimialasta riippumatta muuttaa toimintatapojaan.

Ilmastokriisin vastaisessa kamppailussa on käynnissä iso käänne. Ei ole syytä vaipua pessimismiin, sillä edistystä tapahtuu. Pariisin sopimuksen ansiosta maailma on huomattavasti paremmassa tilassa kuin se oli kuusi vuotta sitten. Vaikka Glasgow’n ilmastokokous jättää pöydälle monia kysymyksiä, mutta ainakin yksi asia on varma: yritysten täytyy lähes toimialasta riippumatta muuttaa toimintatapojaan. Vapaamatkustajille ei ole tilaa tulevaisuuden maailmassa.