Asiantuntijatyön murroksessa on vallankumouksen ainekset

Koronakriisi kiihdyttää yhteiskuntaa ravistelevia muutoksia, ja työ kotisohvalla on niistä pienin.

Robotit vievät työmme! Vuonna 2030 yli 37 % ammateista on korvattu tekoälyllä! 

Vielä pari vuotta sitten työn automaatio nousi otsikoihin hurjina laskelmina ja villeinä utopioina. Elettiin jännittävässä hypessä: ihan kohta kaikki muuttuu! 

Katso listalta onko sinun ammattisi katoavien joukossa!

Palkkatyö loppuu, voimme omistautua ihmisenä olemiselle!

Mitä sitten tapahtui? Ruostuvatko robotit nyt varastoissa? Eivät, vain hype hiipui. Suhtaudumme muutoksin tutulla kaavalla: ensin yliarvioimme muutoksen nopeuden ja sen jälkeen aliarvioimme sen vaikutuksen. 

Eli kun hype ei vastaa todellisuutta ja arki jatkuu ennallaan, huomio kiinnittyy toisaalle. 

Murros ei silti pysähdy. Se voimistuu ja etenee huomiokenttämme tuolla puolen. Siellä katvealueilla se rakentaa uutta todellisuutta, joka aina välillä tunkeutuu arkeemme. Ja jossain vaiheessa siitä tulee arkea.

Samalla kun istumme Teams-maratoneissa, työn murros rysähtelee läpi yritysten ja yhteiskuntien. Se ei rajoitu asiantuntijatyöhön eikä tiettyihin yrityksiin. Se vaikuttaa kaikilla toimialoilla, useimmissa yrityksissä, lähes jokaisessa tuloluokassa. Juuri nyt.

Kyllähän me siitä jo puhummekin. Tai puhumme siitä siivusta, jonka murroksen korona pisti ensimmäisenä uudelle kierteelle, nimittäin asiantuntijatyöstä. 

Palaammeko koskaan enää toimistoon? Miten johdetaan Teamsin kautta? Miten muutan työtapojani itseohjautuvammiksi? Miten torjun etäapatian?

Keskiluokkaisen asiantuntijatyön uusi vaihe saattaa näyttää pandemian pakottamalta järjestelyltä, mutta siinä on vallankumouksen ainekset.

Ensin pitää tietysti ratkoa arjen käytännöt. 

Sen jälkeen nousevat esiin vaikeammat teemat, kuten työyhteisön ihmiskuvan ja johtamisen periaatteet, arvot sekä työn merkitys. 

Se, mitä joskus pidettiin pelkkänä tyky-päivien tunnelmointina, on korona-ajassa paljastunut liiketoiminnan kovaksi ytimeksi: luotammeko toisiimme, sitoudummeko suunnitelmiimme, mitä oikeastaan olemme tekemässä? 

Rakenteita ravisteleva murros odottaa sen jälkeen kulman takana.

Työhön käytetty aika arvon mittarina muuttuu yhä monimutkaisemmaksi ja keinotekoisemmaksi. 

Parhaassa asemassa olevat alkavat vaatia työsuhteisiinsa joustavuutta.

Syntyy uudenlaisia työnteon malleja, jotka kokeilujen jälkeen yleistyvät. Samalla pohjoismainen työlainsäädäntö näyttää natisevan liitoksissaan.

Entä jos ajasta ja paikasta riippumatonta työtä voikin muokata niin tekijän kuin tarjoajankin kannalta mielekkäämmiksi? Olisiko sittenkin mahdollista nähdä tieto- ja asiantuntijatyön kehittyvän suuntaan, joka lisää tuottavuutta, elämänhallinnan tunnetta ja joustavuutta?

Monet työyhteisöt ovat jo yllättyneet ketteryydestään.

Uusia toimintatapoja ei ollutkaan vaikea kehittää. Outojen työvälineiden haltuunotosta ei syntynyt sen kummempaa konfliktia.

Ahaa, me siis pystymme tällaiseen? No, mikä muu on meille mahdollista?

Koronakriisi nosti organisaatioiden ja liiketoiminnan uudistamisen tarpeen ”sitten joskus kun on aikaa” -kansiosta ”nyt heti” -agendalle, riippumatta siitä, onko yritys vaikeuksissa vai ei.

Kun katseen nostaa ylös kotisohviltaan makaavista asiantuntijoista, näkee työn murroksen isomman kuvan.

Tähän mennessä voimakkain virtaus työn murroksessa on ollut U:n muotoinen. Se tarkoittaa, että työtä katoaa ”keskeltä”, eli keskiluokkaiset työt vähenevät. Trendi on alkanut kauan sitten ja voimistuu, kun erilaiset älykkään automaation sovellukset hitaasti mutta varmasti otetaan käyttöön työyhteisöissä eri aloilla. Vastaavasti työn kysyntä kasvaa palkkahaitarin ääripäissä. 

Siinä kuvassa pitää nähdä myös muita työn muutoksen ajureita: osaajapula tietyillä aloilla, hakijapula toisilla, kuihtuva työikäisten määrä ja työperäisen maahanmuuton hitaus sekä sen byrokraattiset ongelmat. Mihinkään eivät ole kadonneet myöskään ilmastonmuutoksen, vastuullisuuden ja kyberturvallisuuden tuomat uudet osaamisen vaatimukset, jotka koskevat kaikkia työnantajia.   

Pitää toivoa ja luottaa, että asiantuntijatyön uusia polkuja uskalletaan rohkeasti viedä eteenpäin organisaatioissa jo nyt. Työn murros syöttää eteen ratkottavia kysymyksiä kiihtyvällä tahdilla, eikä vaikeusaste pysy samana. 

Entä jos kohta kaikki muuttuu?