Arvoisa puhemies…eiku puheenjohtaja

Aamulehti kohautti viikonloppuna ilmoittaessaan yksipuolisesti muuttavansa tapaa käyttää kieltä. Esimerkiksi termi ”puhemies” muuttuu Aamulehdessä termiksi ”puheenjohtaja”. Riippumatta siitä, että perustuslaki tuntee termin puhemies, mutta ei termiä eduskunnan puheenjohtaja. Tähän vastineena toimittaja Sanna Ukkola tiivisti monessa somekeskustelussa esiintyneen tunnepitoisen muutosvastarinnan seuraavasti: ”idioottimaiset vaatimukset lisääntyvät ja pahenevat, jos kukaan ei saa suutaan auki ja totea, että lopettakaa tuo hölynpöly – tuossa ei ole mitään järkeä.”

Väärin. Kielen muutoksessa on nimenomaan järkeä jos muutosta halutaan vauhdittaa. Eikä tavoite tasa-arvosta ole hölynpölyä.

Kulttuurin jaetut, ääneen sanomattomatkin oletukset vaikuttavat kaikkeen toimintaan. Vieläkin vahvempia niistä tekee kieli.

Yrityskulttuurissa missio, strategia, rakenne, mittaamisen tavat, virheiden korjaamisen tavat, ryhmien tapa ottaa ihmisiä sisään tai jättää heitä ulos, status, palkitseminen ja ihmissuhteet ovat kaikki kielen vaikutuksen alla. Kieli siis mahdollistaa myös muutoksen. Myös yhteiskunnassa.

Vaikka suomi on periaatteessa tasa-arvoinen kieli, on meillä edelleen olemassa terminologiaa, joka ylläpitää yhteiskunnassa epätasa-arvoisia rakenteita. Joskus huomaamatta, vahingossakin, mutta ei silti ilman vaikutusta. Ammattinimikkeet ovat yksi niistä.

On kiinnostavaa esimerkiksi, että me edelleen kutsumme naispuolisia johtajia ”naisjohtajiksi” mutta emme samalla logiikalla miespuolisia johtajia ”miesjohtajiksi”. Tapahan tulee historiasta. Johtajuus on ollut valtaosin miehistä puuhaa ja nainen on siinä viitekehyksessä ollut poikkeus. Siksi on tullut tavaksi korostaa tätä poikkeusta. Samalla ylläpidetään rakennetta, jossa johtajuus ja johtajan malli on lähtökohtaisesti miehinen.

Vanhan maailman kieli ylläpitää turhaan vanhan maailman ajatusmalleja.

Yhteiskunnan kärkipaikoilla kieli, jota käytämme on erityisen vaikuttavaa. On typerää todistella puhemies-tittelin tärkeyttä siksi, se on vain arvokas titteli. Erityisen hölmöä on perustella termiä siksi, että ”se nyt vaan sattuu olemaan se titteli” ikään kuin kieli (ja tapa toimia) ei voisi muuttua jos päätämme niin.

Rytmihäiriön maailmassa kommunikaatiovaltaa käyttävät kaikki. Kielen kautta me vahvistamme tai muutamme arvomaailmoja. Se ei ole ideologiaa, se on edistystä.

Instituutioilla on vahva ja kuuluva ääni ja ne voivat halutessaan muuttaa paljonkin. Kaikki eivät toki halua. Avoin, läpinäkyvä ja nopeasti muuttuva maailma paljastaakin helposti edelläkävijät ja perässähiihtäjät.

Pääkirjoituksessa ennakoitiin jo myrskyä toteamalla, että tästä voi ajatella, että tasa-arvossa on suurempiakin ongelmia kuin muutama titteli. Totta. Mutta se, että jättää vaikuttamatta johonkin mihin pystyy sillä syyllä, että pitäisi vaikuttaa johonkin isompaan, johon ei ehkä pysty, on vain tyhmää. Eikä kielen muuttaminen ole pieni teko. Kieli ohjaa toimintaa, ajatusmaailmaa ja tulkintoja.

Yksinkertaisin ohje, jonka yrityskulttuurin muuttamiseksi voi yrityksille antaa on: muuttakaa käyttämänne kieli niin muutatte tapanne toimia.

Kieli on avain kaikkeen muutokseen. Muutos on tietysti tuskaista. Olisi niin paljon helpompaa tehdä niin kuin aiemminkin. Kutsua edistystä hölynpölyksi ja muuttua vähän myöhemmin. Kun ei millään viitsisi tällä viikolla kun on niin paljon kaikkea tässä. Tai mitä se muutos meille kuuluu, tehköön sen joku muu… Aamulehti otti ison yhteiskunnallisen kulttuurimuutoksen loikan sillä työkalulla, jota se arjessa käyttää: kielellä.

Ps. Ellun Kanat käyttää harjoittelijoistaan titteliä Kananpoika. Termi viittaa sukupuolisuuden sijaan siihen, että kyseinen henkilö on ”poikanen” siis ei vielä täysverinen kana. On kuitenkin kiistatonta, että sanan tausta on sukupuolittunut, niin myös Kananpoikanen-sanan. Tulemme muuttamaan termimme sillä sanoilla on merkitystä. Otamme titteliehdotuksia vastaan. #kielimuuttuu

Edit 3.10.2017 klo 12:46 Kananpojasta tuli HarkKana. Kurkkaa tästä, millaisia HarkKanoja haemme vuodelle 2018.