ANALYYSI: Kukaan ei tiedä, millainen tulevaisuus on – auttaisiko taskulamppu?

WSOY julkaisee 22. marraskuuta Ellun Kanojen tutkimusjohtaja Jukka Mannisen kirjoittaman kirjan Mitä tapahtuu huomenna tulevaisuudelle? Manninen tarkastelee muun muassa ennustamista ja megatrendejä ja rakentaa yhden skenaarion siitä, millainen tulevaisuus meillä voi olla edessä.

Aika moni on vuosien saatossa pelannut Civilizationia. Strategiapelissä perustetaan kaupunkeja, rakennetaan armeijoita ja valitaan, missä järjestyksessä eri innovaatiot löydetään. Pelisarjan 25-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 2016. Siihen mennessä pelistä oli ilmestynyt 66 eri versiota, jotka olivat myyneet vuosien saatossa yli 33 miljoonaa kappaletta.

Tietyllä tavalla pelin tarkoituksena on uudelleen kirjoittaa historia: mitä olisi vaatinut esimerkiksi se, että asteekit olisivat valloittaneet maailman ja avaruuden? Läpi pelin pelaajalle on selvää, mitä hänen valinnoistaan seuraa ja mitkä ovat niiden vaihtoehtoiskustannukset. Pimennossa on se osa maailmasta, jossa hänen virtuaaliset tutkimusmatkailijansa eivät ole käyneet.

Emme juurikaan osaa määritellä sitä, mitä kaikkea valinnoistamme seuraa.

Todellisuus ei ole pelin kaltainen. Pimennossa on se, mitä seurauksia eri innovaatioilla on. Emme tiedä, mikä asia johtaa mihinkin. Tulevaisuus on hämärän peitossa. Emme juurikaan osaa määritellä sitä, mitä kaikkea valinnoistamme seuraa. Tai siitä, että jätämme jotakin tekemättä, mikä on valinta sekin. Kun muutoksen nopeus on kasvanut, on epätietoisuus tulevaisuuden suunnasta vain kasvanut.

Juoma- ja ruokajätti PepsiCon silloinen toimitusjohtaja Indra Nooyi summasi tämän ahdistuneen tunnelman muutama vuosi sitten Harvard Business Review-lehden haastattelussa: ”Every morning you’ve got to wake up with a healthy fear that the world is changing, and a conviction that, to win, you have to change faster and be more agile than anyone else.”

Pystyykö data ennustamaan tulevaisuutta?

Pelko. Muutos. Nopeammin ja ketterämmin kuin muut. Nämä tuntuvat olevan ne avainsanat, joita moni meistä käyttää tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Ne ovat tunteita, jotka eivät motivoi, vaan pikemminkin ne passivoivat.

Avainta tulevaisuuden avaamiseen ja sen parempaan ennustamiseen haetaan tänä päivänä usein datasta. Meille on jo muutaman vuoden ajan kerrottu, että yli 90 prosenttia kaikesta maailman datasta on peräisin viimeisen parin vuoden ajalta. Ja kunhan vain tekoäly kehittyy, se analysoi meille tulevaisuuden.

Mutta onko näin? Tekoäly löytää uusia yhteyksiä. Hyödyntämällä dataa paremmin voi virittää bisneksen toimimaan tehokkaammin. Data voi herättää siihen, että bisneksellä menee kohta paljon, paljon huonommin. Mutta pystyykö data ennustamaan tulevaisuutta?

Yhdysvalloissa poliisilaitokset käyttävät työvuorosuunnittelun apuna algoritmeja, jotka pyrkivät menneestä ennakoimaan sitä, missä päin toiminta-aluetta on suurimmat todennäköisyydet tulevalle rikolliselle toiminnalle. Partiot keskitetään näille alueille. Poliisin haaviin jää aiemmin piiloon jäänyttä rikollista toimintaa, mikä vahvistaa mallia. Näille alueille kannattaa keskittää huomio.

Amerikkalaisen Cambridge Groupin kasvustrategiakonsultit kiteyttivät big datan ongelman seuraavalla tavalla: “It doesn’t matter what happened yesterday if you don’t understand why.” Englantilainen mainoslegenda Dave Trott on kirjoittanut useita kolumneja, joissa hän on arvostellut sokeaa uskoamme siihen, että big data yksin on ratkaisu. “This is the problem with data: people avoid the discomfort of thinking. We want to jump to the easiest, most obvious, conclusion.” Ajatteluamme piinaa monen monituinen vinouma ja vääristymä.

Kaikki on tosi epävarmaa, ja hyvä niin

Mitä voisimme sitten tehdä, jotta näkisimme paremmin huomiseen ja jotta pystyisimme tekemään parempia ennustuksia? Tämä on kysymys, joka on pitkään vaivannut ja kiehtonut minua. Mitkä työkalut ja millainen ymmärrys on tarpeen?

Yksi syy tähän on vaalipäivän lounas vuodelta 2003. Kokoomuksen kansanedustajien avustajia oli kokoontunut syömään ja jakamaan ahdistusta tuntemattoman edessä. Tiedossa oli vaalitappio, mikä merkitsi monen pomolle putoamisen uhkaa. Kokeneempi kollega lohdutti: “Jukka, sinun edustajasi on kaikista tässä edustettuina olevista varmin jatkamaan. Sinä et ole vaarassa jäädä työttömäksi.” No, edustajani oli ainoa, joka kyseisestä ryhmästä putosi.

Kun päätimme tehdä Ellun Kanojen 10-vuotisjuhlan kunniaksi uuden väitekirjan, syntyi ajatus koota yksien kansien väliin eräänlainen tulevaisuuteen kurkistamisen työkalupakki.

Tämän kirjan WSOY julkaisee 22. marraskuuta. Mitä tapahtuu huomenna tulevaisuudelle? tarkastelee muun muassa ennustamista ja megatrendejä. Se rakentaa myös yhden skenaarion siitä, millainen tulevaisuus meillä voi olla edessä.

Tulevaisuudessa riittää vielä paljon tutkimattomia katvealueita ja yllätyksiä.

Kirjan ei ole tarkoitus olla mikään lopullinen totuus. Se on enemmänkin taskulamppu tulevaisuuteen. Tavallaan kirja on kuin Civilizationin osaksi paljastunut pelikenttä. Tulevaisuudessa riittää vielä paljon tutkimattomia katvealueita ja yllätyksiä.

Eräs työkaverini sai työpaikkaa vaihtaneelta läksiäismuistoksi Muumi-postikortin. Kortissa oli Tuu-tikki ja lainaus: “Allting är mycket osäkert, och det är just det som lugnar mig.”. Tuo lause on lamaannuttavaa pelkoa ja epätietoisuutta parempi ohjenuora tulevaisuuteen.