Älä yritä tätä, jos haluat vaikuttaa puolueisiin!
Seuraavat eduskuntavaalit ovat vuoden päästä. Jos ne siis pidetään aikataulussa. Niin etu- ja kansalaisjärjestöissä kuin yrityksissä mietitään sitä, millä keinoin saadaan oma viesti ja omat tavoitteet mahdollisimman tehokkaasti vaalien yhteydessä esille.
Ohessa muutamia vinkkejä – nimimerkillä Kokemusta on – siitä, millä ei ehkä kannata rasittaa puolueita tässä vaiheessa.
Ensin kuitenkin pikakertaus siitä, mitä puolueissa tapahtuu juuri nyt. Ideaalitapauksessa strategia vaaleihin on pohdittu ja sitä jalkautetaan tarmokkaalla päättäväisyydellä. Kaikki tekeminen on valjastettu tuon strategian toteuttamiseksi. Hallitusohjelmatavoitteiden mietintä on käynnistetty.
Todellisuudessa pöydällä on yhtä sun toista tulipaloa. Puoluekokoukset pitävät ainakin niin keskustan kuin kokoomuksen kiireisinä. Edessä on henkilövalintoja, jotka herättävät intohimoja ja vievät aikaa. Lisäksi muutamassa viikossa pitää saada vastaukset puoluekokouksille jätettyihin aloitteisiin vedettyä koneistosta läpi. Molemmissa puolueissa periaateohjelma on pistetty uusiksi.
Puolueissa pöydällä on juuri nyt yhtä sun toista tulipaloa.
Edessä häämöttävät maakuntavaalit, joihin pitäisi löytää satoja ehdokkaita. Täysi lista edellyttää noin 1 800 ehdokkaan rekryämistä. Samaan aikaan pitää laittaa verkkoja vesille 216 kansanedustajaehdokkaan löytämiseksi. Taustalla käydään ehkä keskusteluja vaaliliitoista.
Maakuntavaalien osalta päälle kaatuvien asioiden joukossa on vielä vaaliohjelmaa, ehdokaskoulutuksia ja kampanjamateriaaleja. Pitäisikö vaaleissa olla oma strategiakin? Ja entä kampanjabudjetti? Paljonko sitä rahaa laitetaan palamaan?
Mutta nyt niihin vinkkeihin. Toimiston sisäisessä Slack-ryhmässä keksimme käden käänteessä monta ei-niin-toimivaa vaikuttamistyön muotoa, joista useimmat ovat tuttuja eri yhteyksistä vuosien varrelta. Tässä kuitenkin TOP 3:
1. Kootaan meidän tavoitteet nelivärijulkaisuksi ja toimitetaan ne pahvilaatikossa puoluetoimistolle. Pyydetään, että jakavat ne ehdokkaille.
Moni tuntuu ajattelevan, että puolueilla ei ole muuta kuin aikaa jakaa ja toimittaa ehdokkaille tarkoitettuja materiaaleja. Ja että paksu ja hieno nelivärijulkaisu on hyvää materiaalia. Joo, tuota ei.
Puoluetoimistoille painotalosta laatikossa saapuva materiaali jää nurkkiin pölyttymään. Useimmilla puolueilla sen sijaan lienee intranet/aineistopankki ehdokkaille. Sähköinen aineisto nostetaan sinne ja siihen viitataan ehdokasviestinnässä. Mutta siinä se.
Omaa vaikuttamistyötä ei voi ulkoistaa puolueille.
Omaa vaikuttamistyötä ei voi ulkoistaa puolueille. Niiden aika menee muihin, kiireellisimpiin hommiin. Oma viesti kannattaa tiivistää yhteen sivuun.
2. Tehdään kysely/vaalikone päättäjille, jossa hivutetaan ne tukemaan meidän agendaa.
Varsinkin eduskuntavaaleissa nähdään loputtomalta tuntuva määrä erilaisia kyselyitä ja vaalikoneita puolueille ja ehdokkaille. Vuoden 2011 eduskuntavaalien osalta pidin kirjaa pelkästään puolueille tulevien kyselyjen määrästä. Kolmessa kuukaudessa niitä tuli tuollaiset 140 kappaletta. Ne ovat väistämättä aina laajoja, kiireellisiä ja hyvin yksityiskohtaisia. Puolueet vastaavat niihin kyllä, mutta ohessa muutama vinkki niiden laatijoille.
Ensiksi, se henkilö, jolle ne lähetetään, ei niihin todennäköisesti vastaa. Jokaisessa puolueessa on henkilö, joka vastaa puolueen kantojen koordinoinnista. Tehkää siksi kyselystä helppo jakaa organisaatiossa.
Toiseksi, antakaa tarpeeksi aikaa. Ette ole ainoa, joka kysyy. Kyselyt jaetaan eri henkilöille, jotka luonnostelevat vastaukset kysymyksiinne. Vastausluonnokset tarkistetaan, niitä editoidaan ja käytetään toisilla silmillä. Vastaajat eivät välttämättä ole tietoisia toisiin kyselyihin annetuista vastauksista. Siksi kantoja joudutaan usein yhteensovittamaan, jotta puolueen kannat olisivat johdonmukaiset.
Tämä kaikki vie aikaa. Perinteisesti puoluesihteerit ovat vaalien alla toivoneet kolmen työpäivän varaamista vastaamiseen. Antakaa siis vähintään se, enemmänkin sopii antaa. Kaikkien etu on laadukkaat ja pohditut vastaukset.
Vielä yksi asia: Välttäkää jallitusyrityksiä. Älkää käyttäkö kieltä tai vastausvaihtoehtoja, joilla yritätte “huijata” puolueet linjallenne. Esittäkää oma kantanne, mutta antakaa puolueiden vastata selkeästi omien tavoitteidensa mukaisesti.
Välttäkää jallitusyrityksiä.
3. Ehdotetaan meille tärkeälle asialle omaa ministeriä/omaa ministeriötä.
Tulevissa eduskuntavaaleissa tullaan taas esittämään uusia ministereitä, ministeriöitä tai toimintaohjelmia. Keskustanuoret avasi pelin vaatimalla seuraavaan hallitukseen tulevaisuusministeriä.
Veikkaukseni on, että tällaisia ehdotuksia tullaan näkemään lisää. Miksi? Koska se on helppo tapa edellyttää poliittista painoarvoa itselle tärkeälle asialle ilman, että joutuu juurikaan avaamaan sitä, millaisia päätöksiä tulevaisuudessa todellisuudessa pitäisi tehdä.
Hallinnon järjestämisestä lähtevät ehdotukset, hiekkalaatikkoleikit, ovat harvoin kiinnostavaa edunvalvontaa. Ne keskittyvät päätöksenteon rakenteisiin, ei tulevaisuuden suuntaan.
Hiekkalaatikkoleikit ovat harvoin kiinnostavaa edunvalvontaa.
Poliittisia päättäjiä kiinnostaa itse asiassa tietämyksenne ja näkemyksenne edustamastanne asiasta tai alasta – ei se, miten näette hallinnon järjestämisen.
Politiikka lunastaa paikkansa ja ihmisten luottamuksen, jos siinä toimivat ihmiset kääntävät katseensa kauemmas tulevaisuuteen. Mitkä ovat ne asiat, joihin valmistautumisen voimme aloittaa tänään, jotta olemme iskussa 10–20 vuoden kuluttua?
Tässä työssä niin etu- ja kansalaisjärjestöillä kuin yrityksillä on paljon arvokasta annettavaa. Niiden täytyy vain olla valmiita tarttumaan haasteeseen ja kääntää myös se oma katse kohti horisonttia. Yhteisellä asialla sitä ollaan.