Vaikuttaminen

Vihreä vallankumous

Avatar

Vihreä liitto piti viime viikonloppuna puoluekokouksensa Lahdessa. Suosituin oppositiojohtaja (Yle 21.5.2016), Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö määritteli linjapuheessaan lauantaina 21.5. puolueen tavoitteen: ”Me voimme olla uskottava, tuleva pääministeripuolue.”

Puoluekokousta seurannut Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen raportoi Twitterissä yleisön (”porukka taputtaa innoissaan”) ja oman reaktionsa (#gallupsuosio #mopo). Hashtagien tulkinta on oma taiteenlajinsa, mutta ei liene väärin ajatella, että kyyninen toimittaja pitää Niinistön tavoitetta nykyisen gallup-suosion synnyttämänä epärealistisena haihatteluna, mopon karkaamisena. Mutta onko näin?

Itse en pitäisi ollenkaan kaukaa haettuna sitä mahdollisuutta, että vihreät on jonain päivänä, aivan lähitulevaisuudessakin, pääministeripuolue. Vakiintuneen valtiosääntökäytäntöjen mukaan se tarkoittaisi vihreiden nousemista Suomen suurimmaksi puolueeksi. Miksi näin on?

Katsotaan ensin puoluebarometriin, puolueiden yhdessä 1–2 kertaa vuodessa tilaamaan mielipidemittaukseen, jossa selvitetään monia asioita, mm. sitä, kuinka myönteisesti suomalaiset kuhunkin puolueeseen suhtautuvat. Googlettamalla viime vuosien tuloksia löytyy, vaikka niitä ei hirveästi avatakaan. Keväällä 2012 suomalaiset suhtautuivat myönteisemmin kokoomukseen (46 %). Syksyllä 2014 kärkisijan oli vienyt keskusta. Syksyn 2016 puoluebarometrissa suomalaiset suhtautuivat myönteisemmin vihreisiin (41 %).

Vihreillä on siis tällä hetkellä paljon kannatuspotentiaalia. Oma näppituntumani on se, että puolueen jäsen- ja kannattajakunnan ikäprofiili on kaikista puolueista tervein. Onhan esimerkiksi SDP:n jäsenten keski-ikä jossain 65 vuoden tienoilla. Tämä tarkoittaa sitä vuosi vuodelta, vaali vaalilta vihreiden kilpailuetu suhteessa toisiin puolueisiin paranee, jos ne eivät kykene uusiutumaan.

 

Kaupungistuminen on megatrendi. Se parantaa kaupungeissa vahvojen vihreiden asemaa.

Yle/Taloustutkimuksen huhtikuun (3.5.2016) kannatusmittauksen tausta-aineistoista uutisoitiin mm. se, että vihreät olisi Helsingin suurin puolue noin 30 prosentin kannatuksella.

Mitä kuoppia tiellä on? Tasapainoilu sopivan draivin ja odotusten hallinnan kanssa tulee olemaan haastavaa. Ensi vuoden kunnallisvaalit pidetään vaalikauden puolivälissä. Niistä tulee äänestys Sipilän hallituksen onnistumisesta. Tähän vihreiden on helppo asemoida itsensä ja Ville Niinistö tekikin sen Twitterissä 18.5.2016: ”Vihreiden vaihtoehto Suomen suunnaksi puolustaa sitä, mikä on arvokkainta.” Sopivaa mielikuvamarkkinointia, johon kuka tahansa nykymenoon tyytymätön, voi kiinnittyä.

Vihreiden ongelma on se, että kunnallisvaalit ovat numeropeliä. Mitä enemmän ehdokkaita, sitä enemmän kannatusta voit odottaa. Vihreät on pystynyt asettamaan 2 200 – 2 300 ehdokasta noin 180 kunnassa, kun suurimmat puolueet asettanevat 6 500 – 8 500 ehdokasta. Kunnallisvaaleissa tulee siis olemaan monia kuntia, joissa vihreitä ei voi äänestää. Vihreiden vaalihistorian paras tulos (8,9 %) löytyy vuoden 2008 kunnallisvaaleista. Marssi pääministeripuolueeksi edellyttää tuon tuloksen lyömistä.

Toinen haaste liittyy presidentinvaaleihin. Pekka Haavisto on HS/TNS Gallupin tutkimuksen (23.5.2016) mukaan kannatuspotentiaaliltaan suosituin ehdokas. 37 % prosenttia suomalaisista voisi äänestää häntä – ja on itse asiassa äänestänytkin, sillä Pekka Haaviston kannatus presidentinvaalin toisella kierroksella oli juuri tuo 37 prosenttia. Marssi pääministeripuolueeksi edellyttää, että presidentinvaaleissa kasvava määrä suomalaisia valitsee vihreän vaihtoehdon.

Kolmas haaste tulee vihreiden säännöistä. Ville Niinistöllä tulee kolme kautta puolueen johdossa täyteen. Vuosi 2019 voi tulla vielä liian pian puolueelle, joka ei ole vielä koskaan ylittänyt edukunta- tai kunnallisvaaleissa 10 prosentin rajaa. Niinistön seuraaja valitaan puoluekokouksessa 2017. Presidentinvaalien 2018 ja eduskuntavaalien 2019, kunnallisvaalien 2021 menestysten kautta hänestä pitäisi rakentaa uskottava pääministerikandidaatti puolueelle vuoden 2023 vaaleihin. Niiden jälkeen hän ei kuitenkaan enää voi olla puolueensa puheenjohtaja.

Itävallan presidentinvaalit osoittavat sen, että vihreät ovat nousemassa uudessa maailmassa toiseksi politiikan navaksi. Miljoonan euron kysymys on se, mistä suunnasta tulee se vastavoima.


JUKKA MANNINEN


Kuvalähde: Vihreä liitto / Puoluekokous 2016

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!