Vaikuttaminen

Tyhmä, tyhmempi, poliitikko?

Oikeusoppineet ovat Suomessa huolestuneita siitä, että politiikasta siirrytään yrityselämän puolelle. Samalla viedään politiikasta ”merkittävää” tietoa mukana yrityksiin. (Yle 8.1. ja 9.1. 2014) Keskustelu pyörii lähinnä siinä kuinka entisten poliittisten avustajien siirtyminen viestintätoimistoihin tekemään lobbaamista/vaikuttajaviestintää on paheksuttavaa ja vähintään pitäisi ryhtyä pohtimaan kilpailukieltoja.

Keskustelu on aina virkistävää eri näkökulmista, mutta tämä keskustelu sisältää 3 merkittävää virhettä.

1) Mitä on lobbaus?

Lobbausta on tehty niin kauan kuin politiikkaakin. Suomi on pitkään ollut liittolobbauksen maa. Liitot lobbaavat yritysten puolesta. Nyt yritykset haluavat yhä useammin kommunikoida itse suoraan vaikuttajien kanssa ja tätä halua kannattaisi tervehtiä myös ilolla. Molemmin puolinen ymmärrys lisääntyy kun vuoropuhelu on suoraa. Ja se on hyvä asia.

Lobbaus tai vaikuttajaviestintä ei enää toimi kuten ennen. Päätöksiä ei enää tehdä saunassa vaan yhä avoimemmin. Sosiaalinen media mahdollistaa myös äänestäjien ja vaikuttajien välisen kommunikaation ennen näkemättömällä tavalla. Elämme maailmaa missä meistä kaikista on tullut vaikuttajia sillä poliittiset päätöksentekijät seuraavat herkällä korvalla äänestäjien tuntoja. Reaaliaikaisesti entisen 4 vuoden syklin sijaan. Siksi vaikuttajaviestinnän kohdettakin pitää miettiä tuoreella tavalla. Pelkällä poliittisella värisuoralla ja kulisseissa touhuamalla ei enää pärjää. Päätökset ovat avoimen keskustelun kohteena ja vaikuttamisen pitää tapahtua vähintään yhtä vahvasti yleiseen mielipiteeseen kuin varsinaisiin vaikuttajiin. Kyse on siis viestinnän vahvasta osaamisesta.

Olisi hyvä huomata, että lobbausta on monenlaista. Se vanhanaikainen suhmurointi toimii nykyään huonosti, eikä sellaisia palveluita yritysten ainakaan ulkoa kannata ostaa. Poliitikkoihin vaikuttaminen ei kuitenkaan ole yritysten ydintoiminto, miksi sen konsultointia ja ammattitaitoa ei voisi ostaa ulkopuolelta? Varsinainen poliitikkojen kanssa kommunikointi kannattaa kyllä hoitaa itse jos haluaa vaikuttavuutta. Ellun Kanojen ajatushautomo kysyi lobbauksesta vaikuttamisen kohteilta eli kansanedustajilta viime keväänä. 70% kansanedustajista haluaa, että lobbaus tapahtuu yrityksen tai järjestön toimesta, ei ulkopuolisen konsultin.

2) Tyhmä poliitikko

Lobbauskeskustelussa on nyt hämmentävä piirre. Poliitikkoja ja virkamiehiä pidetään tässä keskustelussa yksinkertaisina tuuliviireinä, jotka muuttavat päätöksentekoaan sen perusteella, että omaa puoluetta lähellä oleva kuiskuttaa jotain korvaan. Ajatus tuntuu olevan, että jos joku on joskus ollut jonkun avustaja, tämän sana (edustaessaan mitä tahansa intressiä) on painavampi kuin vaikkapa vaikuttajan oma mielipide, faktat tai yleinen oikeustaju.

Höpö höpö. Ei Osku Pajamäkikään muuta kielteistä Guggenheim-kantaansa siksi, että joku viestintätoimistoon siirtynyt demarilobbari pyytää. Eikä pääministeri lähde edustamaan jonkun entisen avustajansa pyytämänä jonkin yrityksen asiaa vain siksi, että satuttiin joskus tekemään hommia yhdessä.

Poliitikko joutuu perustelemaan päätöksensä aina julkisesti. Niin tyhmä hän ei ainakaan ole, ettei muistaisi tätä.

On hyödyksi, että pelisäännöt olisivat selkeät, esimerkiksi lobbarirekisteri toisi läpinäkyvyyttä vaikuttamiseen ja sitä kautta ei tarvitsisi epäillä kuka yrittää vaikuttaa kehenkin kulissien takana kun verhot olisivat auki.

Ellun Kanojen ajatushautomon selvityksessä 71% ei pitänyt tiukempaa sääntelyä tarpeellisena. Suomalaisista mepeistä taas 70% piti. Rekisteröintijärjestelmää suomalaisista kansanedustajista kuitenkin kannatti n. 40%, n. 50% piti tätäkin tarpeettomana. Mepeistä jälleen 70% piti tätä tarpeellisena.

3) Merkittävä tieto?

Politiikassa kuten muissakin töissä kerää kokemusta. Politiikan tehtävissä varmasti oppii sen kuinka päätöksenteko tapahtuu, kuka tosiasiallisesti käyttää valtaa ja milloin rautaa kannattaa takoa. On kuitenkin älyvapaata pitää tämän kokemuksen hyväksikäyttämistä myöhemmässä työelämässä paheksuttavana. Ja jos ollaan rehellisiä, kuinka merkittävää tämä tieto sitten on? Tosiasiassa suomalainen päätöksenteko on avointa ja prosessit on opittu jo kansalaistaidon tunnilla jos on maltettu pitää silmät ja korvat auki. Sen sijaan että päivitellään tämän ”merkittävän” tiedon leviämistä yrityselämään, siitäkin pitäisi kiittää. On hyvä jos yrityselämä tietää kuinka politiikkaa tehdään ja huolestuttavampaa olisi jos sillä ei olisi mitään kommunikaatioyhteyttä politiikkaan.

On hyödyksi kaikille edistää mahdollisimman avointa päätöksentekoa. Kaiken julkisen päätöksenteon tulee olla avointa jokaista dokumenttia ja työryhmän jäsentä myöten ellei ole todella perusteltua syytä niitä salata. Silloin ei tarvitse huolehtia merkittävän tiedon salamyhkäisestä välittymisestä entisiltä avustajilta yrityksille.

Voisi olla hyödyksi yrityksille ja niiden johdolle tietää jotakin ympäröivästä todellisuudesta nimeltä politiikka. Se että tietää kuinka yhteiskunta toimii on kuitenkin ensimmäinen askel aitoon vuoropuheluun.

Ja vielä yksi asia.

On naiivia väittää, että yritykset eivät pyri vaikuttamaan päättäjiin maksaessaan viestintätoimistoille konsultoinnista. Että kyse olisi vain siitä, että kerrotaan mitä valiokunnat tekevät ja mikä on lähetekeskustelu. Voi kuitenkin kysyä, että mitä sitten? Yritystenkin ääntä on hyödyllistä kuulla päätöksenteossa. Yhä useammin se saattaa olla yksittäisen yrityksen relevantti näkökulma liittonäkemyksen sijaan. Eikä siinä ole mitään pahaa.

Vaikuttajaviestinnän tulevaisuudesta enemmän selvityksessämme missä siis (kerrankin) kysyttiin itse vaikuttajaviestinnän kohteelta mikä toimii mikä ei.

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!