Viestintä

Pakkoruotsi, ilmastovouhotus ja haittamaahanmuutto: sanavalinnat tarjoavat asenteelle tilan

Kielellä on iso rooli todellisuuden tuottajana. Sanavalinnat lataavat tiedolle merkityksiä ja tunnesävyjä. Kieli on myös tietoinen työkalu, jonka avulla liitämme itsemme mielekkäisiin viiteryhmiin ja luomme erottelua suhteessa muihin.

Kira Hagström

Sosiaalinen konstruktionismi on sosiaalipsykologian oppirakennelma, joka lyhykäisyydessään on tapa tarkastella ihmisten vuorovaikutuksissa rakentuvia todellisuuksia, joihin myös historialliset ja kulttuuriset taustamme vaikuttavat. Tietoteorian mukaan ei ole olemassa yhtä absoluuttista totuutta, vaan ihmisten välillä vallitsee lukuisia todellisuuksia, jotka saavat erilaisia merkityksiä etenkin käyttämämme kielen kautta. Sanavalinnoilla on siis iso merkitys sille, millaisena todellisuuden hahmotamme.

Sanavalinta antaa asenteelle tilan

Jo yksittäinen sana kuten maahanmuutto herättää rykelmän merkityksiä, joita olemme tiedostamattakin sisäistäneet etenkin laajemmista poliittisista keskusteluista ja narratiiveista. Jos sanaan lisätään negatiivisena kaikuva etuliite haitta, haittamaahanmuutto-sanasta muodostuu sen lukijalle jo erilainen konnotaatio. Sanan käyttö luo asenteelle tilan ja oikeutuksen: se ei vain heijasta, vaan aktiivisesti muovaa todellisuutta, jossa elämme.

Sanoille voidaan tietoisesti antaa merkityksiä, joilla muovataan sitä, miten asiasta ajattelemme.

Maahanmuutto-sanasta löytyy lisää erilaisia versioita. Maahanmuuttovastainen on olemukseltaan läpinäkyvän asenteellinen. Maahanmuuttokriittinen taas kenties viittaa tarkkaan tarkastelutapaan. Viimeisimpänä vastaan on tullut maahanmuuttorealismi. Realismi-sanan käyttö viittaa siihen, että tämä tapa katsoa maahanmuuttoa on lähimpänä sitä yhtä saavutettavaa totuutta, realismia, jonka ulkopuolelle jäävä on valhetta tai toiveajattelua. Vai? Sanoille voidaan tietoisesti antaa merkityksiä, joilla muovataan sitä, miten asiasta ajattelemme. Täytyy siis olla valppaana sanoille, joille altistuu.

Pakko-ruotsi nousi taas otsikoihin

Eikä keskustelu tietenkään koske vain maahanmuuttoa: tänä päivänä puhumme esimerkiksi ilmastovouhottajista ja ilmastodenialisteista. Molemmat ovat vahvasti asenteellisia: sanakirjamääritelmän mukaan vouhotus viittaa meluun ja denialismi totuuden kieltämiseen. Vielä arkisempi esimerkki on pakkoruotsi, joka nousi taas otsikoihin uuden hallitusohjelman myötä. Negatiivisena kaikuva etuliite pakko viittaa kenties todellisuuteen, jossa ainoa pakollinen kouluaine olisi ruotsi.

Siksi ei ole yhdentekevää, mitä sanoja käytämme. Valtioneuvoston informaatiovaikuttamisen oppaassa todetaan näin: “Informaatiovaikuttamisella voidaan pyrkiä lietsomaan epäluottamusta sekä väestön keskuudessa että väestön ja viranomaisten välille. Informaatiovaikuttamisella tuetaan omaa agendaa hyödyntämällä yhteiskunnassa tai vaikuttamisen kohteena olevassa tahossa havaittuja haavoittuvuuksia, heikkouksia ja ristiriitaisuuksia. Tavoitteena voi olla hajaannuksen lisääminen tai pyrkimys saada kohde tekemään itsensä kannalta huonoja päätöksiä ilman, että kohde välttämättä tiedostaa sitä.”

Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu kohta medialukutaidon edistämisestä. Tämä on hyvä asia. Voimme myös itse edistää omaa medialukutaitoamme pohtimalla sanoja, joita kohtaamme ja joille altistumme. Mitä niillä halutaan viestiä ja miksi?

 

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!