Viestintä

Onnettomuudesta syntyi uusi taito

Graafikko alkoi onnettomuuden jälkeen piirtää vasemmalla kädellä ja tajusi, että piirtäminen tapahtuukin päässä – ja että rajoitteet ruokkivat luovuutta.

Äkäslompolo, maaliskuu 2019.

Lunta oli pyryttänyt sankasti aamusta alkaen ja lisää satoi koko ajan. Lautailuolosuhteet olivat erinomaiset mutta näkyvyys ei niinkään. Nietostunut lumi teki tepposet, kaaduin oikean ranteeni päälle ja tajusin heti, että nyt kävi huonosti. 

Diagnoosi: kyynärluun alaosan pirstaleinen murtuma, värttinäluun alaosan murtuma. Toimenpiteet: reponointi eli murtumakohdan paikalleen vetäminen kolmen hoitohenkilön voimin ja kipsaus. Kipsiä ja sairauslomaa viisi viikkoa. 

Graafikon painajainen, siis. Mitä oikeakätinen voi tehdä ilman oikeaa kättä? Alkeellisimmatkin arkirutiinit pelkällä vasemmalla kädellä tuntuivat tuskallisen hankalilta.

Mitä oikeakätinen voi tehdä ilman oikeaa kättä?

Parin päivän päästä junassa matkalla kotiin päätin ottaa muistikirjan ja mustan tussin mukaani ravintolavaunuun. Yritin alkajaisiksi piirtää vastapäätä istuvan veljeni teekuppia vasemmalla kädellä, melko vaatimattomin tuloksin. Mutta jo parin seuraavan tunnin aikana yllätyksekseni huomasin, että viiva kehittyi.

Seuraavina viikkoina piirsin jopa aktiivisemmin kuin normaalisti. Innostuin uudesta haasteesta ja jännittävästä hallitsemattomuudesta sekä toki myös someen jakamieni kuvien myötä saamastani kannustavasta palautteesta.

Piirtäminen tapahtuikin päässäni

Pääasiallisina vasemman käden piirustusmalleinani toimivat kaksi kissaamme. Vaikka he ovat asuneet meillä jo kymmenen vuotta, olen tullut piirtäneeksi heitä ehkä vain pari kertaa, mikä on rikollista siihen nähden miten ammattimaisia malleja kissat osaavat olla.

Nukkuvakaan kissa (tyypillisin olotila etenkin seniori-ikäiselle otukselle päiväsaikaan) ei ole koskaan montaakaan minuuttia paikallaan, vaan muuttaa asentoaan vähän väliä, onnistuen kuitenkin hämmästyttävällä tavalla näyttämään poikkeuksetta esteettiseltä ja elegantilta.

Tavallisesti piirtäessäni edessäni on monesti läjä kyniä, mutta yhdellä kädellä alituinen kynän vaihtaminen oli hankalaa. Jo senkin takia pidättäydyin alusta asti ensimmäisenä käteeni osuneessa mustassa 0,5 mm tussissa. Laajensin repertuaariani myöhemmin parilla muulla mustalla tussilla. 

Tajusin, kuinka piirtäminen tapahtuikin ennen kaikkea päässäni.

Käsi olikin vain väline. Uusi väline, vasen käsi, ei totellut aivojeni antamia käskyjä yhtä tehokkaasti kuin oikea, jolloin viiva piirtyi kutkuttavalla tavalla sopivan anarkistiseksi. Kuitenkin pystyn tunnistamaan piirrosjäljen selvästi omakseni.

Piirustustyylini on yleisestikin luonnosmainen ja karkea, ja vasemmalla kädellä piirtäessäni se vain korostui. En voinut edes tavoitella äärimmäisen hallittua ja pikkutarkkaa jälkeä. Siinä missä oikean käden piirtämistäni oli vaivannut välillä tietty leipääntyneisyys, rentouden puute ja menneisyyden painolasti, tuntui kuin vasemmalla kädellä saisin aikaan nopeasti sellaista rentoa jälkeä, joka yleensä vaatii otollisen tilanteen ja mielentilan.

Rajoitteet ruokkivat luovuutta

Viisi viikkoa kaatumisen jälkeen kipsi poistettiin kädestäni. Silti päätin jatkaa  vasemmalla kädellä piirtämistä uudesta ilmaisuvälineestä innostuneena. Vaikutti nimittäin siltä, että näin nopeasti kehittyneellä taidolla oli myös vaarana hävitä nopeasti.

Nopeasti kehittyneellä taidolla oli myös vaarana hävitä nopeasti

Taiteilija Austin Kleon kirjoittaa kirjassaan Steal Like An Artist, että mikään ei ole halvaannuttavampaa kuin ajatus rajoituksettomista mahdollisuuksista.

“Se, että voit tehdä mitä tahansa, on kertakaikkisen kauhistuttavaa”, hän kirjoittaa.

Olen samaa mieltä: mitä tiukemmat ja selkeämmät graafiset ohjeistukset, sen parempi. Ne ohjaavat luovankin työskentelyn oikeille urille. Graafikolle on helpompaa, kun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Paljon enemmän turhautumista aiheuttavat epäselvät, puutteelliset tai tulkinnanvaraiset ohjeistot.

Kuten yritysvalmentaja, Altogamen johtaja Eija Mäkirintala sanoo kirjassaan Luova ote huippusuoritukseen – Resonanssi ratkaisee:

”Paradoksaalista kyllä, liiallinenkaan vapaus ei ole luovuudelle hyväksi. Mitä vain, miten vain, kenelle tahansa ja milloin ikinä ei yleensä toimi luovan inspiraation lähteenä. Luovuus tarvitsee huomiota suuntaavia ja ohjaavia reunaehtoja. Se tarvitsee vaikkapa kiehtovan kysymyksen tai innostavan haasteen muusakseen.”

On uskottava myös Austin Kleonia.

“Älä keksi tekosyitä sille, miksi et työskentele – tee asioita sillä ajalla, tilalla ja materiaaleilla jotka sinulla on juuri nyt.”

Kuvitus: Unto Helo, vasemmalla kädellä. 

 

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!