Viestintä

Kestääkö pää jatkuvan tulevaisuus­pohdinnan?

Ellun Kanojen tutkimusjohtaja Jukka Manninen kirjoitti kirjan Mitä tapahtuu huomenna tulevaisuudelle? – ja oppi ajattelemaan uudella tavalla.

Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita tulevaisuudesta?

– Aijaijaijai….mehän oikeastaan jo elämme siellä. Jos aikoo elää ja menestyä jatkossakin, on parempi tietää, mitä tapahtuu.

Muutos on tänä päivänä niin paljon kiihkeämpää kuin aiemmin. Jos ennen muutos tuli kerran sukupolvessa, nyt se tulee kolme kertaa sukupolven aikana. Joudut väkisinkin miettimään, että se homma, jota nyt teet, voikin loppua.

Yritysten kannalta olennaista on kyky muuntautua, sillä nyt keskustellaan siitä, ovatko yritysten eliniät kansainvälisesti lyhentyneet. Elämme aikoja, jolloin monien yritysten liiketoiminta vain loppuu. Näin kävi Suomessa esimerkiksi Tiimarille ja Makuunille.

Onko tulevaisuuteen katsominen merkityksellisempää nyt kuin aiemmin? Jos, niin miksi?

– Aiemmin olemme tottuneet siihen, että ajattelemalla lineaarisesti pärjää. Olemme oppineet, että maailma muuttuu vain vähä vähältä. Uskotaan, että tietty kehitys vahvistuu ja kypsyy pikkuhiljaa. Tällöin ajatellaan, että jos vain keksii sen jutun, sen jujun tarpeeksi ajoissa, se riittää. Kun teet oikean oivalluksen ja lähdet toteuttamaan sitä ennen muita, maksimoit oman menestyksesi.

Oikeasti on olemassa kuitenkin monia erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia. Muutos ja mahdollisuudet ovat itsessään alituisessa muutoksessa. Lisäksi osa muutoksesta on eksponentiaalista: aluksi vauhti mataa mutta sitten räjähtää.

Mietitään vaikka musiikkiteollisuutta ja mitä sille on tapahtunut 40–50 vuodessa. Radiosta ja lp-levyistä on siirrytty kasettien ja cd-levyjen kautta suoratoistoon, ja mitä vielä onkaan seuraavaksi tulossa?

Toistaako historia itseään?

– Historia ei toista itseään, mutta ihmiset toistavat. Meillä ihmisillä on rajallinen määrä geenejä, jotka tuottavat tietyn kaltaisen ihmisen. Reagoimme uusissa tilanteissa samankaltaisesti tiettyihin asioihin, ja sitä kautta historia toistaa itseään.

Tulevaisuuden kannalta on olennaista hahmottaa, miten ajattelu toimii ja millaisia virhepäätelmiä teemme. Yleensä hyppäämme liian nopeasti johtopäätöksiin pysähtymättä miettimään asioita läpi. Uskomme, että nopeassa muutoksessa nopea ajattelu on vahvuus. Todennäköisesti kuitenkin vain jäämme kiinni aiemmin tehtyihin virheellisiin johtopäätöksiin.

Nopeaa muutosta ei voi nähdä tai hahmottaa, jos ei pysty oikeasti asettumaan muiden nahkoihin ja katsoa maailman heidän näkökulmastaan. Tulevaisuuskeskustelussa empatialla on vahva rooli. Pitää luoda vuoropuhelua ja pohtia, millaiset tulevaisuusvaihtoehdot olisivat optimaalisia kaikille.

Liian suuri vaihtoehtojen valikoima on todettu uuvuttavan ja stressaavan ihmisiä. Alituisessa muutoksessa ihmisten pitäisi jaksaa kuitenkin tehdä valintoja. Kestääkö ihmisen pää tällaista jatkuvaa tulevaisuuspohdintaa?

– Kenen vastuulla on manageerata erilaisia tulevaisuuksia? Poliitikoilla oli ennen tosi iso sananvalta. Nyt politiikan täytyy luoda itsensä uudelleen ja tarjota vahvempaa näkemystä. Poliitikoilla ei ole enää maailmanselitystä, eikä perinteinen ideologiseen oikeisto-vasemmisto- jakoon perustunut malli enää toimi. Maailman muutos on luotu viime vuosina Piilaaksosta.

Tulevaisuudessa tarvitaan ennen kaikkea globaalia vuorovaikutteisuutta. Politiikan pitäisi nyt luoda suhde erilaisiin tulevaisuuksiin ja luoda uusi suuri kertomus, jolla auttaa ihmisiä.

Kenen kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita tulevaisuudesta?

– Joka ikisen. Osallistumisen ja päätöksenteon kannalta olisi olennaista, että kaikki olisivat mukana. Meillä on välineet käydä tätä keskustelua ja pohtia, mitä vaikutuksia milläkin on, mitä ihmiset toivovat ja mitä he pelkäävät.

Ketkä yrityksissä tuntevat tulevaisuuden parhaiten?

– Hyvä kysymys. Paljon puhutaan, että toimitusjohtajilla olisi paras näkemys tulevaisuudesta. Mutta onko heillä halua olla tekemässä sellaisia muutoksia, joita oikeasti vaaditaan? Parhaimmillaan johtajat haluavat elää muutosta, eivätkä torju sitä puolustamalla vanhoja positioita.

Yritykset miettivät koko ajan isosti, mikä on paras resepti kullekin selvitä tulevaisuudessakin. Jollekin voi toimia sisäinen startup ja jollekin yritysostot.

Kannattaisiko pestata tulevaisuusjohtaja?

– Jos se johtaisi siihen, että kyseinen henkilö tekisi itsensä tarpeettomaksi, niin sitten kannattaisi. Titteli tai positio itsessään ei ratkaise ongelmaa.

Tulevaisuustyössä hallituksilla on iso rooli, sillä he vastaavat strategian kehittämisestä. Mutta heillä on usein vähän resursseja, ja usein hallitukset koostuvat pitkän uran tehneistä, vanhoista ihmisistä. Sellaisissa hallituksissa on harvoin reipasta nuorta ajattelua.

Miten yritysten pitäisi suhtautua megatrendeihin?

– Megatrendit ovat joukkoistettua ja hyväksyttyä viisautta siitä, mitä tulevaisuusaikaikkunassa tapahtuu. Monesti ne ovat silti aika kaukaisia suhteessa yksittäiseen yritykseen.

Megatrendeihin kannattaa tukeutua kuitenkin skenaariotyössä, sillä kyseessä ovat vuosikymmenten muutokset. Ne luovat taustan, joka on hyvä ymmärtää.

Mitkä megatrendit ovat olennaisimpia? Onko yhtä ylitse muiden?

– Olennaisinta on vaikea valita, sillä se riippuu näkökulmasta – ja näkökulma riippuu ongelmasta. Ja ongelma taas on kullekin eri. Kiinnostavinta on megatrendien yhteispeli.

Jos nyt yksi pitää silti valita, niin se olisi kaupungistuminen. Se tulee haastamaan meitä niin monella tavalla. Jos meillä on 90 miljoonan asukkaan kaupunki, niin mikä se itse asiassa on? Miten siellä toimitaan? Miten sosiaaliset suhteet toimivat? Millainen poliittinen eläin se on ja mikä sen identiteetti on? Mittakaava on omana yksikkönään valtava. Jos jokin menee pieleen, niin se menee isosti pieleen.

Kirjan kirjoittaminen edellytti sinulta valtavan luku-urakan. Mistä ajattelet nyt itse toisin – suhteessa siihen kuin aloitit?

Oikea vastaus on se, että ylipäätään ajattelen toisin kuin ajattelin ennen. Minulla oli tietty käsitys siitä, miten ajattelen asioista ja millaisia tuloksia voin sen puitteissa odottaa. Mutta siihen tuli muutos, kun aloin lukea Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slow -kirjaa, josta koko projekti alkoi.

Tapaamme ajatella voi verrata taloon. Aikuistuessamme rakennamme kaiken oppimamme perusteella ajattelullemme tavallaan oman talon, josta käsin sitten tarkastelemme maailmaa. Lukiessani juttuja tämän kirjan kirjoittamista varten, huomasin, että itselle aikoinaan rakentamani talo ei toiminut enää toivotulla tavalla. Asiat olivat vanhassa talossa väärällään, nurkat vinksallaan. Tuntui, että enää ei riittänyt pintaremontti, vaan oli revittävä koko rotisko alas. Piti rakentaa uusi talo, josta käsin maailma ympärillä näytti taas järkevältä.

Uskon kyllä, että ajatteluni perustukset olivat ihan kunnossa. Historianfilosofian, sosiaalipsykologian ja logiikan opinnot ovat luoneet vahvan perustan. Mutta tuntui, että ikkunat olivat vähän väärissä paikoissa. Ne keskittävät huomion vääriin asioihin. Esimerkiksi Brad Stonen kirjoittamat startup-historiikit olivat erityisen hyödyllisiä uuden fokuksen löytämisessä. Osaksi tuossa on kyse siitä, että ymmärtää paremmin muiden ajattelua. Mutta nyt tuntuu siltä, että oma talo istuu maisemaan oikealla tavalla. Maailmassa on taas järkeä. Ainakin taas vähän aikaa.

Mitä tapahtuu huomenna tulevaisuudelle? (WSOY & Ellun Kanat) ilmestyy 22.11. Se on myynnissä kirjakaupoissa ja kuunneltavissa esimerkiksi BookBeat-palvelussa.

Meitä kiinnostaa yhteistyö kanssasi!

Otathan yhteyttä, niin voimme auttaa!