Eeva_Lehtimäki_1_tumma

Presidentillä kylässä – vaalidebattia suomalaisittain

Presidenttiehdokkaat pääsivät eilen Elinkeinoelämän valtuuskunnan tentissä ensimmäistä kertaa haastamaan nykyisen presidentin Sauli Niinistön.  Presidenttiä oli vaadittu mukaan keskusteluihin jo kesällä, mutta kun h-hetki oli käsillä, tunnelma oli kuin Kummelin sketsissä. Valmentaja Aimo Nivaska sanoo vaihtoaitiossa pelaajilleen: ”Se on muuten sillä lailla pojat, että me hävitään tää peli.”

Ovatko ehdokkaat itsekin päätyneet samaan jo etukäteen: tämä peli on menetetty? 

Miksi lähteä ehdolle kansalaisten eniten arvostamaan ja rakastamaan vaaliin, jos aitoa innostusta puuttuu? Demokratian ja hyvän keskustelun nimissä sitä toivoo, että kaikki suorittaisivat osansa hitusella intohimoa ja näkemystä.

Twitter-arvioissa keskustelua pidettiin onnistuneena ja sivistyneenä, kun ehdokkaat eivät puhuneet toistensa päälle. Että näin vähään me suomalaiset tyydymme poliittisessa debatoinnissa. Evan Matti Apunen johdatteli keskustelua ansiokkaasti hartiavoimin, mutta meno oli kuin hidastetussa filmissä. Monelle ehdokkaalle edes toiseen puhujaan katsominen tuntui olevan liikaa.

Illan yllätyksiä oli 76%:n gallup-varmuudella esiintynyt Niinistö. Oli rentoutta ja huumoria. Oli illan ehtoisa isäntä, jonka luona muu porukka oli kylässä kursailemassa.

On kummallista, että illan innokkain haastaja ja keskustelija on istuva presidentti, eivät muut ehdokkaat, joilla oli viimeistään nyt profiloitumisen paikka.

Niinistön suurin haaste jatkossa on koukeroinen puhe ja monitulkintainen ajattelu. Niinistö puhuu kuin Tähtien sodan Yoda: verbi ja ajatuksen ydin tulevat vasta lauseen lopussa. Turvallisuuspolitiikan intoilijat ymmärtävät Lissabonin sopimuksen hienoudet kriisitilanteissa, mutta suurelle yleisölle tämä ei avaudu.

Katsomossa istuessani lähetin kiitoksen yläkertaan. Onneksi presidentinvaaleissa on pikkupuolueiden ehdokkaita. Pienempien puolueiden ehdokkailla on ollut kunniakas ja tärkeä rooli koko suoran kansanvaalin ajan.

Vuonna 1994 Elisabeth Rehn yllätti kaikki pääsemällä toiselle kierrokselle. Latu ensimmäiselle naispresidentille kuusi vuotta myöhemmin oli avattu. 2006 Bjarne Kallis (kd), Henrik Lax (rkp) ja Heidi Hautala (vihr.) toivat väriä ja happea ulkopoliittiseen keskusteluun. Timo Soinin henkilökohtaisen suosion ja jytkyn pohjat juontavat vuoden 2006 presidentinvaaleihin. Vuoden 2012 ilmiö oli vihreiden Pekka Haavisto, joka kiilasi toiselle kierrokselle ohi itseironisen kohtauksen saaneen Paavo Väyrysen.

Entä näissä vaaleissa? Siinä se rötkötti nojatuolissa jotenkin tutunoloisesti. RKP:n kevyt-Donner Nils Torvalds. Teräviä ja viihdyttäviä kommentteja höystettynä ripauksella kulturellia lukeneisuutta. Torvaldsin erottaa muista ehdokkaista se, että hänellä on yksi ja vain yksi ydinviesti: Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä. Siksi myös Niinistö käytti paukkuja Torvaldsin haastamiseen. Niinpä aina kun tenteissä puhutaan ulkopolitiikasta, muiden on huomioitava Torvalds. Näkyvyyttä ja puheaikaa liikenee puolueen kokoa enemmän.

Näin toimii haastaja. Vetää rohkeasti omaa linjaansa, vaikka se herättää myös kovaa kritiikkiä.

On kiinnostavaa nähdä kantaako valittu linja näissä vaaleissa pidemmälle.

Perussuomalaisten Laura Huhtasaaresta povattiin ennakkoarvioissa näiden vaalien yllättäjää ja ilmiötä. Ensimmäinen esiintyminen konkarien seurassa ei vakuuttanut. Tosin Huhtasaari pärjännee tv-kameroiden paahteessa paremmin, kun keskustelun tempo nopeutuu. Nyt ulos törähtelivät ydinaseet, Putin, Trumpin ihailu, presidentin oikeus hajottaa eduskunta, liittovaltiouhka ja maamiinat.

Jos vastausten sisällön litteroisi tarkkaan, huomaisi, että ajatuksen juoksu ei ole kovin loogista eikä kirkasta. Ansiokas argumentointi ei tarkoita kovempaa huutamista. Mutta katsotaan mille kierroksille Huhtasaari yltää, jos ja kun tenteissä paahdetaan maahanmuuttokysymyksiä.

Että mitäkö yritän sanoa? Sitä, että muut ehdokkaat hukkasivat etsikkoaikansa odottamalla kiltisti presidentillistä lupaa lähteä kampanjoimaan.

Nyt siellä julkisuudessa on taas ruuhkaa. Jos leikkiin lähtee, ei peliä kannata pelata sammutetuin lyhdyin. Toivottavasti kampanjoihin ja keskusteluihin pumpataan jostain lisää potkua, muutoin tästä tulee pitkä kolme kuukautta.


EEVA LEHTIMÄKI