photo-1441804238730-210ce1c2cc00

Politiikan Angry Birdsit ja turvarätit

”Nostakaa perseenne penkistä ja pistäkää Suomi raiteilleen.” Kauppalehden markkinointikampanja, jossa itsensä voi sijoittaa valmiiseen juttuun ja otsikkoon, leviää tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa. Ja juuri edellä mainittu otsikko tuntuu olevan yksi suosituimmista, eikä ihme.

Voisiko sen paremmin sanoa, kun on taas viime viikkoina seurannut kotimaisen politiikan syksyä. Välillä ei tiedä onko keskellä huonoa reality-sarjaa, jossa lepakot räjähtelevät tuulimyllyjen lähellä, Batman-asuinen nuorisopoliitikko pyörii natsienvastaisessa mielenosoituksessa ja ulkoministerin dadaistisen plokin kirjoituksia ei keksisi edes paras satiirikko. Kaduilla saa kuulemma väistellä kotiäitejä vihaavia fillarikommunisteja. Ei ole näkynyt ainakaan meillä Maunulassa.

Tänä syksynä on keskusteltu paljon työn tulevaisuudesta.

Aivan silmiemme edessä on tapahtumassa valtava murros, jossa myös hyvin koulutetut talouden tähtityöntekijät löytävät itsensä yhä useammin saneerattuina ja vailla työtä. Samalla on turhauttavaa katsoa hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen nyhräystä 8000 työpaikan luomiseksi. Toki nämäkin työpaikat tarvitaan ja kipeästi, mutta tuntuu että noissa kabineteissa ei ole haluttu havahtua siihen isoon kuvaan eli yhteen historian suurimmista työn murroksista. Esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajan Pekka Torvisen kirjoituksesta ”Tulevaisuus näyttää töiden suhteen toivottomalta lähes kaikille” voi mainiosti aloittaa.

Samaan aikaan Kauppalehden Senja Larsen nostaa esiin keisarin ilman vaatteita. Moni poliitikko puristaa turvarättiään eli puhuu digitalisaatiosta, joka tulee ja pelastaa kaiken: työn, tuottavuutemme ja Suomen talouden. Larsen toteaa aivan oikein, että termiä hypetetään hallitusohjelmaa myöten, mutta samaan aikaan esimerkiksi Piilaakso ei puhu digitalisaatiosta, vaan uusista toimintatavoista, innovaatioista, liiketoiminnan kehittämisestä, ohjelmatodellisuudesta, sovelluksista ja niiden tuomasta arvosta.

Poliitikot ovat hukassa, samoin me äänestäjät.

Ylen tuoreen puoluemittauksen mukaan puoluekannastaan varmoja on alle 60%. Taidan kuulua tuohon epävarmojen ryhmään.

Hallitus on jälleen kerran neliraajajarrutuksessa. Päätöksillä on todella kiire, koska luuleeko joku, että hommat lähtevät rullaamaan ensi kevään jälkeen. Ei, koska huhtikuussa ovat puolueille tärkeät kuntavaalit ja sen jälkeen mennä jolkotellaan yhtä vaaliputkea aina vuoden 2019 eduskuntavaaleihin asti.

Opposition kolmipäiselle ärinäkoneeelle sanon vain sen verran, että teidän kannattaa toivoa, että nykyhallitus saa työnsä rullaamaan edes vähän, koska muuten meillä on parin vuoden päästä jo neljäs hallitus, joka aloittaa Suomen uudistamisen ja pelastamisen. Tarttuu ns. jämäkästi toimeen. Ette kai luule, että se homma jotenkin helpottuu. Sen minkä oppositioon jättää, löytää pöydältään edestään.

Onhan se myös kummaa, että viime viikkoina reippaimmat ja selväsanaisimmat kannanotot Suomen tilaan ovat tulleet eläkeläispiireistä. Voisiko puolueapparaatille perustaa Politiikan Angry Birdsit, jotka sparraavat ja ärisevät hallituksen nurkissa jengiä päätösten tielle? Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi, Tapani Ruokanen, Raimo Sailas, Elisabeth Rehn ja Tarja Halonen tulevat nyt ainakin mieleen. Onneksi myös poliittisissa nuorisojärjestöissä on ollut elon merkkejä viime aikoina keskustelujen avaajina. Ettei mennä ihan vanhusvedolla.

Kiitos ja anteeksi. Joskus sitä vaan menee hermot. Muutoin hyvää viikonloppua, myös hallitukselle.


EEVA LEHTIMÄKI