Jäitkö kiinni housut kintuissa?

Pienenä tyttönä (70-luvun alussa) kuuntelin sängyssä jo puoliunessa keittiössä käytävää keskustelua. Isoisäni (pappa) puhui peloistaan ja sanoi pelkäävänsä eniten verisuonten kalkkeutumista. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä tuo kauheus oli, mutta myöhemmin ymmärsin, että sydän- ja verisuonisairauksista oli kyse. Tuona aikana nämä olivat tapetilla ja ihmiset pohtivat kuinka elää terveesti. Isoisäni siis mietti esimerkiksi sitä, millaista ravintoa välttää ja mitä syödä. Hän ei ehkä tiennyt sitä, että hänen huolensa ja terveytensä olivat pelinappuloita sokerin ja rasvan välisessä sodassa.

Kun sokeri ja rasva tappelivat, sokeri voitti. Ei tosin ihan puhtaalla pelillä.

60-luvulla käytiin maailmalla merkitykseltään pitkäaikaista keskustelua siitä mikä on terveellistä ja mikä ei. Kumpi aiheuttaa liikalihavuutta, sydän- ja verisuonitauteja, kumpi tappaa? Sokeri voitti. Rasvasta tuli pahis. Ryhdyimme siis syömään vähärasvaisia (ja yleensä sokeroituja) tuotteita. Kansallisia ravintosuosituksia veivattiin, tutkijat nyökyttelivät (paitsi ne, jotka pitivät sokeria vaarallisempana, jotka vaiennettiin), Suomessa niitettiin kunniaa Pohjois-Karjala -projektilla ja Pekka Puska tuli koteihimme varoittamaan rasvasta.

Tänä syksynä asia on ollut uudelleen esillä. Hammaslääkärinä aikaisemmin toiminut tohtori Cristin Kearns oli nähnyt kuinka sokeriteollisuus Amerikassa lobbasi kansallista hammastieteen tutkimusta kohti hammasmätärokotteiden keksimistä sen sijaan, että oltaisiin tutkittu sokerin vaikutusta asiaan. Hän alkoi epäillä. Tämä tutkija sai käsiinsä sokeriteollisuuden sisäisiä muistioita, jotka todistivat puhtaasta valehtelusta. Tutkijoita oli ostettu, mm. Harvardin tutkijoille maksettiin siitä, että tuottivat tietoa, joka tuki hypoteesia rasvan vaarallisuudesta jättäen sokerin haitallisuuden huomiotta. Sokeria puolustettiin tuottamalla ja levittämällä tietoisesti väärää informaatiota. Lobbaus perustui siis pelkälle oman teollisuudenalan menestymiselle ja moraalikysymykset ja eettisyys heitettiin ikkunasta ulos. Jos niitä koskaan edes oli ollut.

Eikö mihinkään siis voi enää luottaa? Vastaus on – ikävä kyllä – mihinkään ei ole voinut koskaan luottaa, mutta tämä läpinäkyvä maailma, jossa ihmisillä on valtavat mahdollisuudet verkottua keskenään, vaikuttaa, hakea ja levittää tietoa, tekee salailun ja valehtelun mahdottomaksi.

Läpinäkyvänä aikana fiksu yritys vaikuttaa asioihin avoimesti keskustelemalla sen yhteisön kanssa, johon viime kädessä haluaa vaikuttaa.

Ja se ei ole poliittiset vaikuttajat, vaan me ihmiset. Poliittinen vaikuttaja saa mandaattinsa kansalta ja kuuntelee tätä herkemmällä korvalla kuin koskaan. Hyvä niin. Sosiaalinen media ja verkottunut yhteiskunta on antanut meille ihmisille kommunikaatiovaltaa enemmän kuin koskaan. Hyvä niin. Suhmurointi ja vanhakantainen kabinettilobbaus tulee tiensä päähän viimeistään silloin kun yritykset huomaavat, ettei sillä oikeasti enää saa tuloksia. Hyvä niin. Päättäjä haluaa toimia avoimesti jos haluaa olla päättäjä vielä seuraavallakin kaudella. Hyvä niin.

Enää ei tarvitse odottaa yli 50 vuotta kun rumat asiat paljastuvat, ne paljastuvat paljon nopeammin ja niistä vastaavat ihmiset ja yritykset ovat vielä hengissä ottaakseen mainepotkun kylkeensä. On huojentavaa, että olemme menossa kohti äärimmäisen läpinäkyvyyden aikaa, jossa me, yhteisö, on valjastettu tiedolla ja kommunikaatiokanavilla sekä kyvyllä muodostaa yhä älykkäämpiä verkostoja. Vastuullisuusraporttien sijaan me vahdimme yritysten toimintaa. Se tapahtuu nopeasti, tehokkaasti ja tieto leviää heti.

Suhtaudun vakavasti siihen, että suhmuroinnilla viedään pohjaa pois edustukselliselta demokratialta. Se on myös tänä päivänä tyhmä tapa yrittää vaikuttaa. On selvää, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja näin pitääkin olla. Tietoa ja mielipiteitä kaivataan kaikkien päätösten taustalle. Niin yrityksillä kuin ihmisilläkin on oikeus pyrkiä vaikuttamaan asioihin, jotka koskevat niitä. Mutta puhtaalla pelillä pelaavalla ei pitäisi olla mitään salattavaa. Suhtaudun vakavasti siihen isoisään, joka pohtii terveyttään. Sittemmin pappani kuoli verisuonen tukkeumaan.

Älä lobbaa vaan vaikuta ja tee se näkyvästi.

Muusta jää housut kintuissa kiinni. Ennemmin kuin myöhemmin. Hyvä niin.


KIRSI PIHA