Tri-X 400 @ 1600.
Rodinal 1:100 for 1h.
Formulary TF-5 for 6 minutes.

Scanned using a Hasselblad Flextight X1

Anteeksipyyntö ei ole SM-seksin turvasana

Jaakko Lyytinen nosti sunnuntain Helsingin Sanomissa esiin kiinnostavan ilmiön: yritysten ontoilta tuntuvat anteeksipyynnöt. Lyytisen johtopäätökset olivat kuitenkin hapuilevia.

Lyytisen mielestä mokanneiden yritysten tai viranomaisten olisi parempi vain pahoitella asiaa asianomaisille ja korvata aiheuttamansa haitta ilman julkista anteeksipyyntöä. Lyytinen perusteli näkemystään sillä, että anteeksipyytäminen on “henkilökohtainen ja vuorovaikutteinen prosessi, jonka tärkeä osa on anteeksi­anto. Eikä anteeksiantamiseen välttämättä liity lainkaan se, maksetaanko korvaukset ajallaan tai korjataanko virhe”.

Eli Lyytisen mukaan “anteeksi, mokasimme” on kuin huuto tuuleen, ja siksi olisi parempi jättää sanat sinne mistä ne ovat tulleet, Lyytistä siteeratakseni “kriisiviestinnän manuaaleihin”.

Kummallista.

Anteeksipyyntö on pahoittelua, sen ilmaisemista, että yritys on pahoillaan. Lähtökohtaisesti on parempi pyytää anteeksi ja olla saamatta anteeksi kuin olla pyytämättä ja saamatta anteeksi, eikö niin? Julkisella anteeksipyynnöllä on tärkeä rooli myös sisäisessä viestinnässä. Se on viesti omalle henkilöstölle ja omistajille, että virhe ei saa toistua. Se on statement, jolla on valtavan paljon voimaa.

Paitsi silloin, kun anteeksipyyntö on epäaito, mitä Lyytinenkin ehkä tavoitteli.

Olen useamman kerran kuullut valittelua siitä, että yritysten hokemat anteeksipyynnöt ärsyttävät.

Ärsyyntymisen uskon johtuvan siitä, että anteeksipyyntö sylkäistään ulos vain siksi, että moka voitaisiin haudata ja elämä saisi jatkua ennallaan. Mutta aito anteeksipyyntö ei ole Jenni Vartiaisen biisistä tuttu SM-seksin turvasana, joka lopettaa piinan heti kun se huulille nousee. Anteeksipyyntö on alku. Se on sekä synnintunnustus että lupaus huolehtia siitä, että virhe ei toistu. Joskus anteeksipyynnöt maksavat maltaita, kun yritys esimerkiksi joutuu vetämään tuotteen markkinoilta. Toisinaan ne eivät maksa kuin työaikaa, jos anteeksipyyntö ei edellytä muuta kuin yrityksen sisäistä dialogia yhteisistä toimintatavoista.

Yhtä kaikki, anteeksipyyntö ei ole anteeksipyyntö ilman tekoja.

Julkisia anteeksipyyntöjä pohdittaessa olisi hyvä miettiä toistakin puolta. Joskus tilanne on nimittäin se, että yritys pyytää anteeksi, vaikka mokaa ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Liioitellut ja väritetyt valitukset lähtevät helposti kiertämään sosiaalista mediaa, mistä ne päätyvät myös perinteisen median saiteille. Voi olla, että yritys silloin katsoo anteeksipyynnön helpommaksi tieksi, koska taivas tietää, mikä myrsky siitä syntyy, kun yritys kiistää virheensä.

Näillä anteeksipyynnöillä voi olla kova inhimillinen hinta, sillä kuvitellutkin virheet ovat yleensä ihmisten tekemiä. On kenen tahansa työntekijän kannalta nöyryyttävää joutua tilanteeseen, jossa työnantaja pyytää anteeksi virhettä, jota et tehnyt. Näistä tapauksista en ole keskustelua nähnyt.


Kuva: Timothy Brown

Muokattu 12.55: kirjoitusvirhe nimessä korjattu