i-m-priscilla-101759

Koska olet viimeksi kuullut puhuttavan luulosairaista?

Joka päivä jossain päin internetiä yritys joutuu kriisiin, jonka sosiaalinen media on aiheuttanut. Viime viikkoina eniten palstatilaa ovat saaneet ensin Pepsi ja sitten United Airlines. Jätit ovat joutuneet kommunikaation rytmihäiriön kouriin: ne lukevat väärin alati kiihtyvässä tahdissa viestivää maailmaa, eivätkä pääse sen kanssa samaan rytmiin. Pepsi yritti ratsastaa mielenosoituksilla, United Airlines jäi housut kintuissa kiinni matkustajan retuuttamisesta.

Rytmihäiriö synnyttää kohuja jatkossakin kiihtyvään tahtiin. Terveysalalla ne voivat viedä hengen.

Ennen huolestuneilla oli käytössään Kodin suuri lääkärikirja, josta opiskella oireita ja verrata niitä omiin tuntemuksiin, jotka jokaisella lukemiskerralla alkoivat muistuttaa enemmän ja enemmän kuvattuja oireita. Heitä kutsuttiin luulotautisiksi.

Nyt Google tuottaa ennen ja jälkeen lääkärikäynnin vaihtoehtoisia diagnooseja. Rokotusvastaisuus kytee äitiryhmissä. Terveyskeskuksia kutsutaan yleisesti arvauskeskuksiksi. Sote-vääntö vain lisää epäuskoa siihen, että kansalaisten terveys olisi hyvissä käsissä. (Aiheesta erinomainen analyysi täällä). Mielipiteitä on paljon ja niiden vertailu on niin vaikeaa, että tavallinen kansalainen menettää viimeisetkin luottamuksen rippeet.

Luottamuksen rapautuminen on vaarallinen kehityskulku, sillä se johtaa helposti siihen, että oikea apu ei löydä tarvitsevaa.

Sen sijaan virtaa käärmeöljy.

Ilmiö on globaali. Edelmanin luottamusbarometrissä terveyssektori kyntää pohjamudissa kaikkialla maailmassa. Missään ei puhuta enää luulotautisista. Epäluulosta on tullut niin hovikelpoista, että Yhdysvaltain terveysministerinä on rokotekriitikko. Koko sektori on rytmihäiriön kourissa.

Jotain pitäisi tehdä.

ORGANISAATIOTASOLLA TOIMENPITEET VOISIVAT OLLA TÄMÄN KALTAISIA:

Media voisi palata vanhaan journalistiseen käytäntöön, jossa terveysjuttujen väitteet tarkistetaan aina kahdesta riippumattomasta lähteestä. Nyt ne aivan liian usein vain käännetään ja julkaistaan sellaisinaan. Haluaisin nähdä myös erikoistoimittajien tekevän näyttävän paluun terveysaiheisiin.

Terveysalan organisaatioiden pitäisi luovia ulos juupas-eipäs-väittelystä yksittäisten kriitikoiden kanssa ja pureutua ydinongelmaan, luottamuksen rapautumiseen. Koululääketieteestä ei ikinä tule yhtä seksikästä kuin vaikka kurkumasta, jonka on uutisoitu ehkäisevä niin syöpää, diabetesta kuin Alzheimeriakin. Viis siitä. Kyse ei ole missikilpailusta vaan luottamuksen rakentamisesta. Sen pitäisi olla kaikkien terveysalan organisaatioiden tekemisen ja viestinnän keskiössä.

Terveysviranomaisten pitäisi tarkistaa viestintänsä vastaamaan kiihtynyttä kommunikaatiorytmiä. Mallia saa ulkoministeriöstä. Kaakkois-Aasian tsunamin tiedotuskatastrofista on otettu opiksi. Kriisitilanteissa viestintä on runsasta ja ajantasaista.


MERJA MÄHKÄ