Uhkaako Suomea demokratiavaje?

Ruotsissa tehty tutkimus osoittaa, että rikkaiden ääni painaa politiikassa enemmän kuin köyhien, etenkin silloin, jos ryhmät ovat keskenään eri mieltä.

Poliittinen päättäjä toteuttaa todennäköisemmin rikkaiden kuin köyhien tärkeiksi kokemia asioita Ruotsissa, ilmenee Göteborgin yliopistossa äskettäin tehdystä laajasta selvityksestä. Siinä tutkittiin, miten rikkaiden ja köyhien näkemykset heijastuvat tai ovat heijastumatta kulloinkin tehtävään politiikkaan.

”Rikkailla näyttäisi olevan enemmän vaikutusvaltaa”, sanoo professori Eric Guntermann, joka kävi Helsingissä esittelemässä tutkimuksen alustavia tuloksia kuntavaalien alla. ”Eihän sen näin pitäisi olla.”

Ei pitäisi, eikä varsinkaan Ruotsissa, jota usein pidetään jonkinlaisena demokratian mallimaana.

Kiivas debatti Yhdysvalloissa

Göteborgin yliopistossa tutkijat hakivat vastausta kysymykseen, onko rikkailla enemmän vaikutusvaltaa toteutettavaan politiikkaan kuin köyhillä. Aineisto on poikkeuksellisen laaja, yli 1 700 poliittista päätöstä yhdistettynä vaalidataan vuodesta 1956.

Vaikka pääsääntöisesti Ruotsissa rikkaat ja köyhät ovat monista asioista (84,6 prosenttia) samaa mieltä, Guntermann kehottaa tutkimaan kysymyksiä, joissa ryhmien mielipiteet poikkeavat toisistaan.

”Näissä tapauksissa rikkaiden näkemys voittaa useammin kuin köyhien. Yli kolmannes asioista, joita rikkaat halusivat politiikalta mutta köyhät vastustivat, toteutui.”

Kun tilanne oli päinvastainen, eli silloin kun köyhät ajoivat muutosta ja rikkaat vastustivat, muutos meni läpi vain vajaassa seitsemässä prosentissa tapauksista, Guntermann selvittää.

”Tulkinta on, että rikkaat ovat erityisen hyviä estämään asioita joita köyhät haluavat.”

Rikkaat ovat erityisen hyviä estämään asioita joita köyhät haluavat.

Jo pelkät alustavat tutkimustulokset ovat Guntermannin mukaan herättäneet kiinnostusta Ruotsissa. Tutkimuksen tavoitteena on ollut testata ruotsalaisessa ympäristössä aiemmin Yhdysvalloissa tehtyä vastaavanlaista tutkimusta, joka nostatti vilkkaan keskustelun vuonna 2014. Esimerkiksi BBC otsikoi tuolloin juttunsa vetävästi ”Yhdysvallat – oligarkia, ei demokratia” ja professori Martin Gilens tutkimusryhmineen joutui kovan ryöpytyksen kohteeksi.

Entä Suomi, olisivatko tulokset samankaltaisia kuin Ruotsissa, jos vaaleissa annettujen äänten samanarvoisuutta tutkittaisiin täällä, akatemiatutkija ja Politiikka-lehden toinen päätoimittaja Hanna Wass?

Wass ei innostu spekuloimaan Ruotsin tulosten yleistettävyydellä Suomeen.

”Ehkä keskeisempää olisi päästä tutkimaan kunnolla asiaa Suomessa”, Wass toteaa. Suomessa vaaleja on tutkittu vuodesta 2003 lähtien. Ruotsissa kattava vaalitutkimusohjelma aloitettiin puoli vuosisataa aiemmin.

Mitä Ruotsista saatuihin tuloksiin tulee, Wass muistuttaa, että ruotsalaista ja suomalaista yhteiskuntaa tietenkin yhdistää moni asia. Esimerkiksi rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on molemmissa varsin maltillinen verrattuna Yhdysvaltoihin. Lisäksi molemmat toimivat niin kutsutun pohjoismaisen mallin sisällä, johon Wassin mukaan kuuluu muun muassa laaja julkinen sektori, koalitiohallitukset ja sosioekonomisten ryhmien välinen solidaarisuus.

Erojakin on. Ruotsissa harjoitetaan blokkipolitiikkaa, Suomessa ei.

Myös äänestysaktiivisuudessa on huimat erot. Suomessa vuoden 2012 kuntavaaleissa vain 58,3 prosenttia käytti äänioikeuttaan, kun vielä 1992 äänensä antoi 78 prosenttia äänioikeutetuista. Ruotsin maakuntavaaleissa 2014 uurnilla kävi 82,4 prosenttia äänioikeutetuista. Erot ovat samansuuntaiset myös eduskuntavaaleissa.

Demokratiavajeesta puhuminen ei ole liioiteltua Suomessa.

Äänestysinnon romahtamiseen ei todennäköisesti ole yhtä vedenpitävää selitystä. Historiallisen syvä lama 1990-luvun alussa ja sitä seurannut kansalaisten pettyminen politiikkaan on luultavasti eräs selitys, mutta yhtä lailla selitystä voi hakea muualta. Pelkästään globalisaation tai muun maailman murroksen piikkiin sitä ei voi laittaa, koska vastaavaa romahdusta ei ole tapahtunut verrokkimaissa Ruotsissa tai Norjassa.

Suomessa on jo pitkään puhuttu yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Usein miten sillä tarkoitetaan kansalaisten jakautumista pärjääjiin ja niihin, jotka syystä tai toisesta ajautuvat yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2015 Poliittisen osallistumisen eriytyminen -tutkimus valotti aihetta suhteessa demokratian toteutumiseen. Siinä tutkijat totesivat, että ”yhdenvertaisuus ei näytä toteutuvan suomalaisessa äänestyskopissa” optimaalisella tavalla.

Kun Guntermann lopettaa esityksensä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan seminaarihuone ykkösessä, yleisön joukosta kuuluu lakoninen toteamus: ”Tätä olen aina epäillyt.”


Hei, kaveri! Tämäkin juttu julkaistiin ensimmäisenä uutiskirjeessämme. Lisää nimesi listaan:

* indicates required