134H

”The future ain’t what it used to be.” – Eli missä ammatissa lapsesi työskentelee vuonna 2030?

Kesäloman jälkeen lapsi palasi iloisella mielellä kouluun, kuten näillä tokaluokkalaisilla vielä on tapana. Koulusta tulee – jos tulee – tyhmää ja tylsää onneksi vasta vähän ylemmillä luokka-asteilla. Koulutaipaleen jälleen käynnistyttyä havahduin pohtimaan sitä, mitä taitoja minun vastuullisena vanhempana pitäisi kannustaa lastani kehittämään, jotta hänestä kasvaisi ns. yhteiskuntakelpoinen kansalainen.

Jotta tietäisi, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan, pitäisi varmaan ymmärtää, miltä maailma näyttää parinkymmenen vuoden kuluttua. Eikun kurkistamaan kristallipalloon. Talousfoorumit ja isot konsulttitalot ovat julkaisseet vinon pinon raportteja siitä, miltä maailma työntekemisen ja (työ)elämässä tarvittavien taitojen näkökulmasta näyttää vaikkapa vuonna 2030. Raporteista avautuu vaihtoehtoisten skenaarioiden maailmat, joilla kaikilla on kuitenkin joitakin yhtenäisiä piirteitä.

Mitä nämä tarkoittavat minun lapseni (ja sinun lapsesi) tulevaisuuden taitojen ja ammatinvalinnan näkökulmasta?

Ensinnäkin maapallo vanhenee; kun tänään yli 65-vuotiaita on väestöstä 8 %, on heitä vuonna 2030 jo 13 %. Miinusta tässä on se, että eläke- ja hoivapalvelumenot kasvavat, mikä tarkoittanee kiristyviä veroja työikäisille ja mahdollisesti vähäisempiä muita julkisin varoin rahoitettuja palveluja ja etuisuuksia. Eli ei opintorahaa eikä verovapaita osa-aikatyötuloja opintojen ohessa? (Oletan siis, että lapseni aikoo opiskella peruskoulun jälkeenkin.) Valoisana puolena voisi todeta, että valtava vanhusväestö synnyttää valtavan kysynnän mm. seuraaville (uusille) ammateille, kuten vanhusten hyvinvointikonsultti (elderly well-being consultant), muistinlaajennuskirurgi (memory augmentation surgeon) ja ruumiinosienvalmistaja (living body parts maker).

Toiseksi maapallo ”aasialaistuu”; vuonna 2030 kiinalaiset ja intialaiset muodostavat 35 % koko maailman väestöstä. Sillä välin miljoona nuorta intialaista tulee työmarkkinoille joka kuukausi seuraavan 20 vuoden aikana. Miljoona, joka kuukausi, seuraavat 20 vuotta. Minun (ja sinun) 22-vuotiaan kanssa samoista töistä kisaavat parisataa miljoonaa intialaista ja useampi sata miljoonaa muuta. Mikä avuksi? If you cannot beat them, join them. Englanninkielisen koulun sijaan lapsi kannattaisikin istuttaa kiinalaisen koulun penkkiin Meilahdessa tai edes kiinan kielen yksityistunnille. Toisaalta erottautuminenkin on yksi melko tunnettu kilpailustrategia, ja siitä näkökulmasta 8-vuotiaan suomalaislapsen kannattaisi pyrkiä seuraavien vuosien aikana oppimaan juuri niitä asioita, joita kiinalaisissa ja intialaisissa kouluissa ei opeteta. Valmistuttuaan hän voi hyödyntää henkilökohtaista brändimanageria (personal branding manager), joka auttaa hiomaan hänen persoonastaan ja osaamisestaan timanttisen kokonaisuuden, jota kukaan työnantaja ei voi vastustaa.

Työmarkkinat eivät pelkästään ”aasialaistu”, ne myös ”tiimalasisoituvat”, ja siellä tiimalasin alapäässä olevilla vähän koulutetuilla ei ole kivaa. Eli vanha, sukupolvelta toiselle siirtynyt kehotus ”käy koulut ja hanki pätevyys” näyttäisi olevan ihan kurantti ohje vielä parikymmentä seuraavaa vuotta. Aion siis jatkossakin läksyjä tarkistaessani nipottaa siitä, että lauseen aloittavan sanan ensimmäinen kirjain kirjoitetaan isolla. Kuka tietää, tästä taidosta saattaa olla hyötyä esimerkiksi aivosignaalien tulkitsijan ammatissa (brain signal decoder).

Vääjäämätöntä – ja kyllästymiseen saakka kuultua – on myös kaiken digitalisoituminen ja teknistyminen. Tämä tulee toki tapahtumaan todennäköisesti tavoilla, jota emme nyt pysty edes kuvittelemaan. Tähän haasteeseen suomalainen peruskoulukin pyrkii vastaamaan ottamalla ohjelmoinnin mukaan opetussuunnitelmaan. Miten tämä näkyy tokaluokkalaisen arjessa? Opetushallituksen matematiikan opetussuunnitelmatyöryhmän puheenjohtaja Leo Pahkin valottaa: “Opetellaan antamaan tarkkoja ohjeita, esimerkiksi ’ota kolme askelta eteenpäin’ – ei ‘ota kolme askelta’, jotka voisivat olla sivulle tai taakse. Tässä opitaan sitä, että täsmälliset ohjeet tuottavat täsmällistä toimintaa, ja epämääräiset ohjeet tuottavat epämääräistä toimintaa.” (Lähde). Samanlaisia ohjeita meillä kotona on pyritty antamaan jo ennen kouluikää, joten olen tietämättäni opettanut lastani ohjelmoimaan heti syntymästään saakka! Ohjelmointitaitoja voi tarvita nanolääkärin (luo nanopieniä implantteja, joiden avulla voi seurata omaa terveydentilaansa tai lääkitä itseään) tai aikameklarin (välittää ja kauppaa ihmisten säästämää aikaa) ammatissa.

Uudistuneessa opetussuunnitelmassa on huomioitu myös muita työelämän megatrendejä.

Yhteiskuntaoppia aletaan opettaa vuotta aiemmin ja samoin myönteistä suhtautumista yrittäjyyteen halutaan edistää, oppilaista halutaan “aktiivisia, vastuuntuntoisia ja yrittelijäitä kansalaisia”. Se onkin hyvä, sillä tulevaisuudessakin jokainen on yhä enemmän oman onnensa seppä, nollatuntisopimukset ovat normi ja työikäisistä suuri(n) osa on itsensätyöllistäjiä, kevytyrittäjiä ja pilvityöntekijöitä. Yksityisyrittäjälle sopivia ammatteja ovat esimerkiksi kaikkivoipuuskompleksin rajoittaja (omnipotence delimiter), henkilökohtainen vaihtoehtoapteekkari (personal alternative medical apothecary ) tai avaruusromun kierrättäjä (space junk recycler).

Vaan mitäpä mieltä on itse tulevaisuuden työntekijä? Lasten haaveammatit tuppaavat vaihtumaan tiheään. Toiveammattien kärkisijoja ovat pitäneet niin jalkapallomaalivahdin, eläinlääkärin, hiphopparin kuin tiedemiehenkin urat. Useimmiten suunnitelmissa on ollut, että useampaa näistä voisi toteuttaa yhtäaikaisesti tai ainakin peräkkäin. Täydellinen kasvattaja -teoksen oppien mukaisesti en ole murskannut lapsen haaveita lausumalla ääneen ajatustani siitä, ettei se – FC Barcelonan maalivahdin, hiphopparin ja tiedemiehen uran yhdistäminen – ole aivan ongelmatonta. Sillä mikäpä tulevaisuudessa olisi mahdotonta, jos säätilan säätäjä (joka hallinnoi ja muokkaa säätiloja) ja avatar-ohjaaja (joka suunnittelee ja hallinnoi virtuaalisten ihmisten hologrammeja) ovat ammatteja siinä missä meteorologi ja personal trainer tänä päivänä.

PS. Uuden opetussuunnitelman mukaan ruotsin kieltä aletaan opiskella jo alakoulun kuudennella luokalla seitsemännen sijaan. Maailman megatrendiraporteista ei löydy tätä muutosta tukevaa skenaariota – mutta ennustaminen onkin vaikeaa. Kuka tietää, ehkä maailma myös ruotsalaistuu?


Lisää luettavaa:


SARI TOMPERI