293H

Terveydestä tuli sotatanner

KESKITY INFORMAATIOSODASSA NIIHIN, JOIHIN VOIT VAIKUTTAA.


Tanskalainen sisätautilääkäri Peter C. Gøtzsche kävi viime viikolla Suomessa luennoimassa ja antamassa haastatteluita psyykenlääkkeistä. Niistä on Gøtzschen mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yleisöluennolla Helsingin yliopiston Porthanian sali 2:ssa nähtiin kohtaus terveysinformaatiosodan käsikirjasta.

Gøtzsche imi yleisön mukaansa pysäyttävillä ja koskettavilla esimerkeillä. Väitteidensä tueksi hän esitti valikoitua tutkimusaineistoa ja heitteli huolettomasti ilmaan korruptiosyytöksiä. Yleisö nyökytteli ja hörähteli mukana.

Paikalle kutsuttu psykiatrian professori oli sen sijaan täysin tyrmistynyt. Kun hän sai koottua ajatuksensa, hän syytti Gøtzscheä virheellisistä yleistyksistä ja muusta huonosta argumentaatiosta. Professori oli täysin oikeassa, mutta tanskalainen vei viimeisen sanan. Ihmekö tuo – yleisöstä löytyi kannatusta myös niille lääkäreille, joiden mielestä syöpä paranee ruokavaliota rukkaamalla.

Olen käynyt viimeisen parin vuoden aikana puhumassa erilaisille asiantuntijayleisöille viestinnästä rytmihäiriön maailmassa, jossa taitavat viestijät varastavat yleisön huomion, joskus vaarallisinkin seurauksin. Minulta kysytään lähes joka kerta, miten toimia silloin, kun vastapuoli siirtää vastuun täysin kuulijalle – ja pahimmassa tapauksessa innostaa vielä faninsa vihaiseen nettihyökkäykseen.

Vastaus ei ole mukava. Mitään oikotietä ei ole.

Tieto ei ole enää monopoli. Tämä on erityisen totta, kun puhutaan terveydestä. Kuka tahansa voi muodostaa terveellisyydestä mielipiteen ja alkaa levittää sitä. Omien kokemustemme pohjalta olemme kaikki jollain tasolla terveyden asiantuntijoita.

Epäluuloisuus valtaa alaa. Kommunikaatiovalta on niillä, jotka sen ottavat.

Se ei enää ole sidottu urapolkuun. Vallankaappaukseen tarvitaan kiinnostava näkemys ja kyky esittää se tavalla, joka herättää yleisön ja vetoaa monella tasolla: tunteiden, järjen, kokemusten ja pelkojen.

Ihan oikeiden asiantuntijoiden on ymmärrettävästi vaikeaa tätä sulattaa. Sivistyneissä tiedepiireissä keskustelu on ollut herrasmiesmäistä ja rationaalista. Sitä on käyty muiden asiantuntijoiden turvallisessa seurassa.

”Kohulääkärit”, ”kohututkijat” ja ”kohu – personal trainerit” ovat toista maata. He kohdistavat sanansa yleisölle.

He puhuvat kieltä, jota kuka tahansa ymmärtää.

Media ruokkii ilmiötä tahtomattaan, kun se uutisoi dramaattisia tutkimustuloksia ajan hengen mukaisesti jatkokertomuksina. Rajut väitteet kumoava juttu ilmestyy tyypillisesti päivän viiveellä ja pienemmällä otsikkofontilla. Epäluulo leviää. Se levittyy keskustelusta toiseen. Saman mustaan aukkoon putoavat niin itsemurhia ehkäisevät mielialalääkkeet, rokotukset kuin ravitsemussuosituksetkin.

Monet asiantuntijat kokevat tässä tilanteessa rimakauhua. Tutkijasielu ei välttämättä halua yleisön eteen ja julkisille foorumeille, joissa joutuu alttiiksi huutelulle. Keskusteluun mukaan meneminen ei tunnu edes mielekkäältä, kun vastapuoli ei selvästi kuuntele.

Mikä neuvoksi? Ehdotan seuraavaa.

Härkää sarvista: alkakaa kommunikoida. Paljon ja niissä kanavissa, joissa yleisö on. Blogatkaa, twiitatkaa ja vastatkaa soittaville toimittajille. Dialoginen viestintä voi lopulta palkitakin. Se antaa mahdollisuuden oppia muilta keskustelijoilta sekä nostaa omaa profiilia.

On viisasta toimia ennen kuin on pakko. Kertokaa alanne saavutuksista – älkää jättäkö popularisointia niille, jotka oikovat mutkia. Ymmärrettävä ja kiinnostava voi olla ilman hyperbolisia väitteitäkin.

Keskittykää niihin, joihin voitte vaikuttaa. Epäluulossa uivat salaliittoteoreetikot ovat menetettyjä tapauksia. Rytmihäiriön maailmassa ihmisten luottamus on voitettava uudelleen joka päivä. Se ei onnistu vaikenemalla.


Gøtzschen haastattelun voi lukea täältä.

Psykiatrian professori Erkki Isometsän vastaus löytyy täältä ja täältä.


MERJA MÄHKÄ