Haastaja-low-res-031

Sitoudu saatana!

Roviolla oli iso missio ja rohkea visio. Sen tuloksia voi huomenna ihailla leffateattereissa Angry Birds -elokuvan ensi-illassa. Isoon missioon ja visioon ja rohkeaan strategiaan kuuluu se, että siinä on iso riski mukana. Siihen kuuluu se, että vähän pelottaa. Ja siihen kuuluu se, että sellaisessa on palkitsevaa olla mukana.

EVA:n johtaja Matti Apunen kirjoitti maanantain Helsingin Sanomien kolumnissaan Kokoomuksen tilanteesta. Pääpointti kirjoituksessa oli se kuinka puolue hakee pelastajaa kun sen pitäisi etsiä missiota. Meillä on totuttu siihen, että puolue tarvitsee karismaattisen johtajan ja muu tulee itsestään. Ihmiset seuraavat johtajaa ja maailmassa on kaikki hyvin. Johtaja on kuitenkin pelkkä ”lame duck”, jos lintutermit sallitaan, jos hänellä ei ole osoittaa jotain suuntaa, missiota minne joukot ovat menossa. Joskus liikkuminen voi olla rämpimistä vaikeissa olosuhteissa, kuten nyt, ja sitä vakavampi on mission tarve.

Rohkea missio puuttuu myös useilta yrityksiltä.

 

Yritykset seuraavat silmä kovana työntekijöidensä sitoutumista yritykseen. Ajattelutapa on kuitenkin vääristynyt ja egoistinen.

Tänä päivänä ihmiset eivät sitoudu yritykseen. Ihmiset voivat sitoutua yrityksen missioon ja sen merkitykselliseen visioon. Voimakas yrityskulttuuri ei synny yrityksen ympärille huimista joulujuhlabileistä huolimatta vaan sen merkityksen ympärille.

Otetaan esimerkki. Elon Muskin työntekijät eivät kerro siitä kuinka työpaikalla on biljardipöytä ja coca-cola-automaatti, bileissä bändinä Rolling Stones ja työsuhde-edut parempia kuin missään. He kertovat, että Elon Musk on kohtuuton tyranni ja kuinka heillä ei ole ollut ajoittain juurikaan muuta elämää työskennellessään SpaceX:n ja Teslan parissa. Ja kuinka tämä on ollut heidän työurallaan ainutlaatuinen, ja ehdottomasti paras, kokemus. Missio. Visio. Rohkeus. Ei vain Elon Muskin. Vaan jokaisen, joka voi kiinnittyä omalta osaltaan tähän missioon. Työllä on silloin merkitystä. Tehdään isoja juttuja!

Tänä päivänä ihmiset ovat tarkkoja kulutuskäyttäytymisestään. Me syynäämme kaupassa sitä ovatko munat vapaan kanan, mikä on Eloveenan vesijalanjälki ja onhan ostamamme tumma suklaa reilua kauppaa. Me haluamme kuluttajina muuttaa maailmaa oman visiomme ja missiomme suuntaan. Tämä sama ajattelu koskee myös työpaikkoja. Me haluamme kokea, että käytämme työaikamme johonkin merkitykselliseen. Kun me pohdimme yritysten työnantajakuvaa vastuullisuus on toki iso asia. Se on kuitenkin vain yksi osa-alue merkityksellisyyttä. Merkitys syntyy siitä, että yritys itse liiketoiminnallaan jättää jäljen maailmaan, sellaisen jolla on meille merkitystä.

Yritysten missiot ja visiot ovat helposti lässähtäneitä kompromisseja, sloganeita, joista on vaikea innostua. Yritysten rohkeus hämmästyttäviin tekoihin puuttuu. Työntekijät taas sitoutuvat juuri näihin merkityksiin. Yritys on väline tehdä maailmasta jonkinlainen, ei itseisarvo. Parhaat yritykset saavat parhaat ihmiset töihin tavoittelemalla merkitystä. Ei niin, että jokaiselle työntekijälle korostetaan, että merkitys pitää luoda omassa mielessä. Vaan siten, että yrityksellä todella on jotain merkitystä. Kannattaisiko siis sitoutuminen ansaita?