vincent-guth-183566

Sitä ei muualta saa, suomalaista rehellisyyttä meinaan

Huomiotalouden ja harhauttamisen maailmassa totuus etsii uutta kotia. Sellainen voi löytyä suomalaisista yrityksistä. Rehellisyys on ollut toimintamme tunnusmerkki maailmalla. Nyt sille riittäisi kysyntää.

Viime aikojen huomiosankarit ovat menestyneet valehtelemalla. Yhä useampi lähtee kisaamaan huomiosta keinolla millä hyvänsä. Puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta, mutta todellisuudessa totuutta on viilattu linssiin kautta aikojen.

Yksi klassisimmista totuuden harhauttamistapauksista on tupakan syöpäriskin kieltäminen ja maton alle lakaiseminen. Tästä oli aikoinaan kiittäminen perinteistä lobbauskoneistoa. Financial Times analysoi muutamia viikkoja sitten voitokkaan taktiikan oivallisesti.

Kun ensimmäiset tutkimukset tupakan ja syövän yhteydestä uutisoitiin 1952, riensi Big Tobacco lobbausguru John Hill mukanaan kiireesti apuun. He lupasivat auttaa lisätutkimusten järjestämisessä. Lupaus ei kuitenkaan edennyt teoiksi. Seuraavaksi he monimutkaistivat ja kyseenalaistivat ongelmaa: Syöpähän voi olla seuraamusta lukuisista eri asioista ja eikö loppujen viimeksi kyse ole syövästä eikä tupakasta? Tämän jälkeen he harhauttivat suurta yleisöä heikentämällä uskoa tutkimustuloksiin ja asiantuntijuuteen.

Tutkimustulokset, joiden povattiin lopettavan tupakan tuotanto siihen paikkaan, lobattiin pois näyttämöltä. Tarina ei päättynyt onnellisesti: tupakka tappaa vuosittain 6 miljoonaa ihmistä ja pelkästään 1900-luvulla sen aiheuttamiin tauteihin menehtyi 100 miljoonaa ihmistä.

Kun puhutaan totuudesta, ilmastonmuutoksen vakavuuden hyssyttely on aikamme tapaus tupakkateollisuus. Vain aktivistit, Elon Musk ja Unileverin Paul Polman ovat syvällisesti hyväksyneet kipukohdat, jotka ilmastonmuutosta kiihdyttävät ja ottaneet asiakseen tehdä jotain merkityksellistä. Koska ilmastonmuutos on paljon kompleksisempi kokonaisuus kuin tupakan syöpäriski, on ihmisten harhauttaminen sitä helpompaa.

Esimerkiksi massalihateollisuuden haitat ovat kiistattomat – vähemmälläkin lihan syömisellä pärjäisi. Mutta kun ainahan ihminen lihaa on syönyt… eihän se liha nyt! Totuus ei ole kovaa valuuttaa, sillä se voi tehdä lopun vanhalle. Marssittaa lautaselle nyhtökauramössön sisäfilepihvin sijaan.

Moni on saanut tarpeekseen agnotologiasta eli ihmisten harhauttamisesta tieteellisillä väittämillä. Totuuden osakearvo voi harvinaisuutensa ansiosta lähteä pian nousukiitoon. Mutta miten välttää sudenkuopat, joita pelkillä faktoilla pelaaminen usein tuottaa? Miten yritykset voisivat toimia totuuden airuena entistä vahvemmin?

Suomalaisten yritysten kilpailuvaltti maailmalla on kautta historian ollut juuri totuudessa pitäytyminen. Rehellisyys. Luottamus. Ominaisuudet, jotka toisinaan välittyvät liiallisena vaatimattomuutena ja nöyryytenä. Samanaikaisesti suurpiirteiset amerikkalaiset, itsevarmat ruotsalaiset ja peräänantamattomat kiinalaiset kiilaavat ohi oikealta ja vasemmalta.

Me emme pihahda, elleivät faktat ole paikoillaan. Justiinsa melkein ei kelpaa. Usein tämä on jopa tulppana bisnekselle – ollaan liiankin rehellisiä. Jos 1000 lehmästä yksi ei toistuvien ähkyjen vuoksi voi laiduntaa, ei uskalleta lausua ”kaikki lehmämme laiduntavat” . Todetaan mieluummin, että ”suurin osa lehmistämme laiduntaa”. Näin toteaisivat monet amerikkalaiset maidontuottajatkin, sillä erotuksella, että heidän 1000 lehmästä yksi laiduntaisi.

Rehellisyys istuu syvällä suomalaisyritysten DNA:ssa. Se mikä on aitoa kannattaa hyödyntää, sillä siinä on vahvimmillaan. Miksipä siis emme ottaisi rehellisyyttä airueksemme! Se olisi erottuva, ja mikä tärkeintä, puhutteleva viesti. Varmasti liiketoimintaa vauhdittava tekijä.

Erityisesti aikana, jolloin luottamus poliitikkoja kohtaan laskee ja ihmiset etsivät kiivaasti kohteita, joihin uskonsa sijoittaa.

Kansan arvot 2016 -tutkimus selvitti, että vain kolmasosa suomalaisista luottaa hallitukseen. Sen sijaan luotto suomalaisiin yrityksiin on kasvanut vuosia: Vuonna 2016 yrityksiin luotti 72 % suomalaisista, kun vuonna 2013 luotti vain kolmannes.

Vietin alkuvuoden New Yorkissa ja juttelin monenlaisten ihmisten kanssa heidän Suomi-kuvastaan. Kolme asiaa nousi kirkkaasti yli muiden: suomalainen koulutusjärjestelmä, pohjoismainen hyvinvointivaltion malli ja äitiyspakkaus. Kaikki asioita, joiden ytimessä luotettavuus ja välittäminen istuvat vahvasti. Kaikki asioita, jotka herättivät amerikkalaisten keskuudessa juuri nyt suurempaa ihailua kuin vaikkapa digi-innovaatiot tai peliteollisuus.

Voisivatko suomalaisyritykset olla uusi sijoituskohde luottamukselle? Kuulostaa isolta, mutta niin pitääkin.


EVELIINA NIEMINEN