michal-parzuchowski-43273

Politiikan valttikortit – ketkä käyttävät valtaa Jyväskylän jälkeen?

Halla-aho vai Terho? Pinnalta katsoen Jyväskylässä perussuomalaisten puoluekokouksessa vaihdetaan vain yhden puolueen puheenjohtajaa Timo Soinin pitkän kauden jälkeen. 

Paikalle odotetaan noin 2500 perussuomalaista eri puolilta maata. Jyväskylästä voi kuitenkin lähteä vyörymään yllättävien tapahtumien kulku. On vaikeaa nähdä, mihin Suomi päätyy. 

Ellun Kanat paljastaa kenellä kuudella politiikan vaikuttajalla on tällä hetkellä mahdollisuus käyttää kokoaan enemmän valtaa?

1) Jussi Halla-aholla on valtaa riippumatta siitä, voittaako hän vai ei. Hän on luvannut PS:lle uutta alkua, voimakkaampaa retoriikkaa ja kovempia lupauksia suhteessa maahanmuuttopolitiikkaan. Vanha samurai sietää saada häädön.

Jos Halla-aho voittaa, keskustan kuin kokoomuksen puheenjohtajien puhelimet pirisevät ja heiltä kärtetään kommenttia. Voitteko jatkaa samassa hallituksessa? Jos Halla-aho häviää (riippuen äänimäärästä), jäämme odottelemaan niitä sanoja, joilla tappio otetaan vastaan ja mitä Mestari kannattajiltaan jatkossa odottaa: kuuliaisuutta hänelle vai uudelle puheenjohtajalle?

2) Petteri Orpon kokoomus surffaa mielipidekyselyjen paalupaikalla. Riitelevästä hallituksesta voi nopeasti tulla suuri rasite. Orpo joutuukin miettimään The Clashin biisistä tunnettua kysymystä Should I Stay or Should I Go?

Sekä perussuomalaiset että keskusta pyrkivät nostamaan kannatustaan – mihin Orpo vetää rajan ja missä vaiheessa paine omien keskuudessa nousee hallitsemattomaksi. Orpolla ei voi olla muuta tavoitetta kuin pääministerin paikka seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, joten ne askelmerkit pitää asettaa taiten.

Talouskasvun vahvistuminen lisännee (taas ja edelleen) kokoomuksen kannatusta ja Orpo on kärkipaikalla kysyttäessä kansan suosikkia uudeksi pääministeriksi.

Miten Orpo siis pelaa politiikan pokerissa korttinsa?

3) Sauli Niinistön kansalaisliike on saanut lentävän lähdön. Asettuminen ehdolle valitsijamiesyhdistyksen kautta lisää Niinistön toimintavapauksia ja sitä kautta hänen valtaansa. Edessä voi olla tilanne, jossa tasavallan presidentin on jälleen noustava keskenään riitelevien puolueiden yläpuolelle kansankunnan käräjätuomariksi.

Niinistö voi joutua puntaroimaan Sipilän hallituksen eropyyntöä tai aloitetta uusien vaalien järjestämiseksi. Kasvaako kansansuosio, jos unilukkari passittaa riitapukarit vielä selvittelemään kiistojaan? Perustuslaki tarjoaa tiekartan, mutta halutessaan Niinistö voi kartuttaa edustamansa instituution sisäpoliittista valtaa toimillaan.

4) Eduskunnan puhemies Maria Lohela tuntuu olevan etäistä sukua Matti Vanhaselle – tai ainakin hän on sulautunut huomaamattomasti Eduskuntatalon graniittiin. Lohela voi tempautua merkittäväksi vallankäyttäjäksi siinä tilanteessa, jossa maassa ei olisi hallitusta. Hänellä on valta ohjata hallituksen muodostamista ja jopa nimittää tunnustelija.

Lohela on jokeri, tuntematon tekijä, jolle voi pyytämättä ja yllätyksenä siunaantua roppakaupalla valtaa.

5) Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie on paljon vartijana, kun hallituksen koossapitävä liima tuntuu koostuvan (tässä tärkeysjärjestyksessä) maakuntahallinnosta, valinnanvapaudesta ja sotesta.

Lapintie voi orkestroida hallituksen tärkeiden esitysten joustavampaa tai hitaampaa läpikulkua valiokunnastaan ulos ja isoon saliin. On ylipäänsä hämmentävää, että näin keskeinen valiokuntapuheenjohtajuus on opposition edustajan hallussa.

No, perinteisesti tällä paikalla ei ole liiemmin politikoitu, mutta ehkä nyt kiusaus siihen syntyy?

6) Tuntematon keskustapolitiikko. Viimeistä ei voi (vielä) yksilöidä. Hän on se tuntematon keskustan kansanedustaja tai muu viskaali, joka pukee sanoiksi sen, minkä kaikki jo tietävät: keskusta ei Sipilän johdolla enää vaalivoittoihin kulje, on aika löytää alkiolaiselle kansanliikkeelle suuri vetäjä.

Mieluummin etelästä, koska niihin kaupunkeihin pitäisi päästä (jälleen kerran). Muuten ei ole tulevaisuutta. Milloin hän astuu esiin? Se on hyvä kysymys. Oletettavasti ennen Sotkamon puoluekokousta ottaen huomioon tähtien asennon taivaalla ja teelehtien kupin pohjalle muodostaman kuvion.

7) Pääministeri Juha Sipilä. Virkansa puolesta pääministerilläkin on joku rooli. Mikä, se ei ole vielä julkisuuteen kovin vahvasti näkynyt.

Perussuomalaisten puoluekokousta seurataan viikonloppuna siis poikkeuksellisen tarkasti.

Kuka saa kenttäväen paikalle äänestämään, mitkä ovat kärkiehdokkaiden todelliset voimasuhteet ja kumpi kääntää mahdolliset ratkaisevat äänet puolelleen puheillaan?

Tuloksen julkistamisen jälkeen kotimaan politiikassa on sähköä ja epävarmuutta enemmän kuin aikoihin.


JUKKA MANNINEN