Eeva_Lehtimäki_1_tumma

Politiikan käsikirja liftareille

Vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on 42 kirjoitti Douglas Adams. Kylmää juhannusta odotellessa Ellun Kanat pohtii, mikä on olemassaolon tarkoitus kotimaan poliittisessa galaksissa. 

Näyttääkö kokonaiskuva sumuiselta? Onko pelikirjaan tulossa muutos, jota fiksun äänestäjän tai puolueen kannattaisi pysähtyä miettimään? Haja-ajatuksia tilanteesta. Hyppää kyytiin. Tämä on Politiikan käsikirja liftareille.

SOSIAALISESSA MEDIASSA TEHDÄÄN OIKEASTI POLITIIKKAA, OSA 1

Timo Soini on retostellut useaan kertaan, ettei hän lähde sosiaaliseen mediaan meuhkaamaan. Tämä oli virhearvio ja maksoi Soinille kovan hinnan. Blogissaan Soini on tilittänyt ”salaisesta organisoidusta junttatyöstä suljetuilla keskustelupalstoilla”. Soinille ja muillekin tiedoksi, myös näin politiikkaa tehdään nykyään. Esimerkiksi Facebookin erilaisissa ryhmissä mobilisoidaan ihmisiä: kampanjoimaan, asioiden taakse tai niitä vastaan.

Sosiaalisen median ryhmät ovat 2010-luvun kabinetti, Poutiaisen mopo ja tupailta, mutta sillä erotuksella, että niissä tavoitetaan isommat ryhmät. Ja mikä tärkeintä nopeasti. Tämän ylimielisyyden vuoksi 20 vuotta puoluettaan johtanut Soini kadotti tuntuman siihen tärkeimpään eli omaan kenttäväkeensä.

SOSIAALISESSA MEDIASSA TEHDÄÄN OIKEASTI POLITIIKKAA, OSA 2

Populismista on tullut viime aikojen leimakirves, joka isketään poliitikon kylkeen mielellään. Esimerkiksi vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö oli monien mielestä politiikan helppoheikki ja besserwisser, mutta tämä arvio on samaan aikaan myös liian yksioikoinen. Ehkä se kuvaa kaurapuuron harmaaseen tottuneen politiikan tekijän tuskaa uuden edessä.

Niinistö on itse myöntänyt, että puolue yksinkertaisti tarkoituksella poliittista viestintäänsä, mutta Niinistön ja puolueen nousu gallup-komeetaksi perustui myös rytmitajuun. Twitterissä ja Facebookissa otetaan kantaa niihin aiheisiin, joista porukat puhuvat – juuri nyt.

Tämä ei ole pelkästään helppo tie, koska läsnäolo altistaa poliitikon myös koville vastaväitteille eli pakottaa vuorovaikutukseen. Yhteiskunnallisen vakauden perusta on kokemus siitä, että tulee kuulluksi.

ELIITIN TUKILEIMA ON PAHAKSI

Äänestäjät ovat muuttuneet arvaamattomiksi. Myös oma kenttäväki. Näin on käynyt Yhdysvalloissa, Britanniassa tai Ranskassa ja nyt myös Suomessa. Entisen puoluejohdon tai ns. eliitin tuesta on tullut leima, joka voi koitua kohtalokkaaksi. Jos tämä vielä viimeistellään vahvalla medianäkyvyydellä, tulee helposti vastaisku. Tämä näkyi sekä perussuomalaisten että vihreiden puoluekokouksissa. Jokaisella äänellä onkin tarkoitus. Käskytys, se hienovarainenkin, ei enää toimi.

PERUSSUOMALAISET JA SININEN TULEVAISUUS ÄÄNESTYSAPAJILLA

Puolueiden strategien pitäisi nyt piirtää karttoja siitä, mitä perussuomalaisten hajaannus kahteen ryhmään tarkoittaa omalle puolueelle. Onko näistä ryhmistä mahdollista saada takaisin äänestäjiä vai tunkevatko nämä ryhmät kylkeen ja vaarana onkin äänestäjien menetys.

Sininen tulevaisuus on vasta tukku kauniita, yleviä ja aikaisempaan politiikkaan verrattuna epäuskottavia sanoja. Hallituksen puudeleiksi leimatun ryhmän pitäisi pystyä erottautumaan. Samaan aikaan perussuomalaisista on tullut Suomen parhaiten profiloitunut puolue. Moottoreita on vain kaksi ja ne on helppo muistaa: EU- ja maahanmuuttovastaisuus.

ARVOISTA POLITIIKAN PELASTUS

Miksi viimepäivien arvopuhe on tuntunut niin ontolta? Siksi, että Suomessa on kasvanut vaikuttajasukupolvi, jolle viime vuosikymmenien politiikassa on ollut vain yksi arvo ja se ei ole arvo lainkaan ja se on talous. Kaikki muu on ollut hippihaihattelua, kun kansantaloutta on yritetty laittaa kuntoon. Johtavien poliitikkojen osaamista on määritelty sen kautta kuinka uskottavia he ovat miljardien, leikkausten ja säästöjen arkkitehteina. Niinpä ylevät sanat arvoista kumisevat tyhjyyttään, valitettavasti.

Tilanne on vaikea. Siteeraan Helsingin yliopiston tutkijaa Leena Malkkia. Hänen mukaansa Suomi ei ole ollut aikoihin tilanteessa, jossa yhteiskunnan keskeisestä arvopohjasta vallitsisi näin selvää erimielisyyttä.

”Koska Suomessa on ollut viime vuosikymmenet huomattavan rauhallista, nykyisillä poliitikoilla ja viranomaisilla on vähän kokemusta nykyisten kaltaisten ristiriitojen ja vastakkainasettelujen käsittelemisestä. Näihin reagointia ei mitenkään helpota se, että Suomen tilanne on tällä hetkellä moniongelmainen ja poliitikoilla on useita tulipaloja sammutettavanaan ja estettävänään.”

Mutta tilausta olisi vaikuttajalle, jonka päätösten voisi nähdä pohjaavan uskottavasti arvoihin. Väitän että monelle äänestäjälle tämä olisi signaali terveemmästä politiikasta.

Aloitetaan edes siitä, että arvoista keskusteltaisiin Suomessa muuallakin kuin presidentinvaaleissa.

UUDET PELURIT TUNKEVAT POLITIIKAN TONTILLE

Kaupungit ja myös yritykset ovat ottamassa isompaan roolia yhteiskunnassa ja politiikassa. Yhdysvalloissa Donald Trumpin ilmoitus Pariisin ilmastosopimuksesta irtaantumisesta sai pormestarit, osavaltiot sekä isot yritykset liikkeelle. Ne eivät aio noudattaa Trumpin päätöstä.

Suomessa uudenlaista liikehdintää tapahtuu nyt sote-uudistuksen, valinnanvapauden ja maakuntahallinnon ympärillä. Kuuden suurimman kaupungin johtajat arvostelevat kovasanaisesti pirstaleista sote- ja maakuntalakivalmistelua sanoen niiden johtavan päällekkäisyyksiin ja epäselvyyksiin kuntien tehtävissä.

Samaan aikaan esimerkiksi finanssitalot eivät ole jääneet odottamaan poliittista ratkaisua sotesta. Op Vakuutuksella on Pohjola Sairaalat ja esimeriksi LähiTapiola kumppanoituu Mehiläisen kanssa ostamalla kymmenen prosentin omistusosuuden yrityksestä. Myös liikennepuolella tapahtuu paljon, eivätkä yrittäjät jää kiltisti odottamaan hidasta päätöksentekoa. Tehdään ensin ja pyydetään anteeksi ja lupa vasta sitten on yhä yleisempi mentaliteetti.

Vanhat puolueet ovat hukassa ympäri Eurooppaa. Kysymys kuuluukin, miten ne pystyvät vastaamaan haasteisiin?


EEVA LEHTIMÄKI