184H

Onko penis tech-osaajan tärkein ominaisuus?

Naiset eivät ole kiinnostuneita teknologiasta, naiset eivät osaa koodata, naiset eivät halua johtajiksi. Onko näin? Enpä usko, sillä maailma on usein monimutkaisempi kuin yksinkertaistavat toteamukset. Niiden sijaan olisikin syytä kiinnittää huomiota siihen, miksi naisia on edelleen niin vähän tech-hommissa.

Viimevuotisten tilastojen mukaan naisten osuus teknologiayritysten työntekijöistä on alle 22 %. Naisten vähäinen määrä teknologia-alalla ei ole uusi asia. Siitä on puhuttu vuosia, mutta kehitystä on tapahtunut suhteellisen vähän. Hyviä aloitteita asian parantamiseksi on toki tehty, kuten Women in Tech -verkoston ympärille rakennettu toiminta. Myös Linda Liukas on tehnyt erinomaista työtä innostaakseen tyttöjä koodaamaan. Tästä huolimatta naiset ovat alalla edelleen selkeä vähemmistö.

Ennakkoluulot ja kulttuuri kapuloina rattaissa

Yleisin toteamus tech-yrityksissä on, että kun naiset eivät hae näihin hommiin. Naisia ei ole, naisia ei kiinnosta, tytöt valitsevat lyhyen matikan jo koulussa. Niin.

On selvää, että sukupuolivääristymän korjaaminen lähtee jo kouluista, tai tarkemmin ottaen kotoa. On kuitenkin yksisilmäistä ajatella, että työpaikoilla ei voida tehdä mitään tilanteen parantamiseksi. Kyllä voidaan, sillä yrityksissäkin voi olla käytäntöjä, jotka torppaavat naisten tech-innostuksen jo alkuunsa.

Yksi keskeinen haaste on tech-firmoihin monesti liitetty mielikuva maskuliinisesta yrityskulttuurista.

Oli mielikuva sitten tosi tai epätosi, vaikuttaa se konkreettisesti siihen, millaiset ihmiset hakevat yritykseen töihin. Maskuliininen yrityskulttuuri on ongelma silloin, kun se vaikuttaa siihen, miten naisten osaamista ja työntekoa arvioidaan, miten nainen otetaan vastaan työpaikalla ja miten nainen pääsee etenemään ja kehittymään työssään. Toki se on silloinkin ongelma, jos nainen ei halua edes hakea töihin.

Toinen keskeinen haaste on olemassa olevat ennakkoluulot naisten koodaamistaitoja kohtaan.

Guardian kirjoitti vastikään jutun siitä, kuinka naisten koodaustaidot arvioidaan itse asiassa miehiä paremmiksi – silloin kun heidän sukupuolensa ei ole tiedossa.

Maskuliininen yrityskulttuuri ja ennakkoluulot ovat ilmiöitä, joilla on seurauksia. Naiset joutuvat todistelemaan osaamistaan ja mukautumaan mahdollisesti kakkosluokan työntekijän rooliin, mikä ei edesauta naisten intoa hakeutua tech-hommiin. Jos nainen joutuu niin sanotusti paskarakoon, saattavat perävalot näkyä ennen aikojaan.

Ongelma on kuitenkin yrityksiä laajempi. Esimerkiksi pelipiireissä maskuliinisuuden kulttuuri on paikoitellen niin vahvaa, että se voi pahimmillaan yltyä jopa naisvihaksi. Hyvä esimerkki tästä on muutaman vuoden takainen #gamergate-kohu, joka sai alkunsa nuoren naisen tekemästä Depression Quest –pelistä. Pelin tekijä Zoe Quinn sai muilta pelaajilta järkyttävän raivomyrskyn niskaan aina tappo- ja raiskausuhkauksia myöten – koska hänen pelinsä oli vääränlainen ja hän oli nainen, joka edusti ”pahoja feministisiä ja sosiaalitanttamaisia voimia”.

Naisten teknologia-urien edistämiseen tarvitaan siis laajempaakin kulttuurista muutosta. Teknologiahifistely ja pelien pelaaminen ei ole enää vain miesten juttu, vaan yhä enemmän kaikkien juttu. Kun pelaajaryhmät muuttuvat entistä monimuotoisemmiksi, tällöin myös odotukset pelejä kohtaan saavat enemmän sävyjä.

Miksi naisia tarvitaan? On sitä miesten voimin aikaisemminkin pärjätty.

Digitalisaation ja asioiden internetin myötä kaikki toimialat – ei pelkästään teknologiateollisuus – tulevat tarvitsemaan yhä enemmän tekniikan osaajia ja taitavia koodareita. Pula hyvistä koodareista on jo nyt suuri, eikä se tule helpottamaan. Tech-firmat eivät kilpaile parhaista osaajista vain muiden tech-firmojen kanssa. Terveydenhuolto, rahoitusala ja konepajateollisuus taistelevat samoista osaajista kuin perinteiset tech-firmat.

On typeryyttä jättää sitä hyvää potentiaalia käyttämättä, mikä naisista löytyy. Naiset käyttävät teknologiaa siinä missä miehetkin ja pelaavat yhä enemmän myös pelejä, joten on selvää, että naisten osaamiselle ja näkemykselle on käyttöä. Pitäisi siis olla aitoa tahtoa rakentaa sellaisia työpaikkoja, minne myös naiset haluavat töihin.

Mikä neuvoksi?

Tech-yritysten kannattaa miettiä, millaista työnantajakuvaa ne haluavat rakentaa. Luonnollisesti työnantajakuvan rakentaminen lähtee yrityksen sisältä, yrityskulttuurista. Kun sisäinen meininki on hyvä, kannattaa siitä kertoa myös muille.

Naisten nostaminen esille ei ole huono idea. Kaikki tietävät, että esikuvilla on suuri merkitys erityisesti nuorille naisille ja tytöille. Viestinnällä on väliä, miehinen puheenparsi ja äijämäinen kuvasto eivät välttämättä puhuttele naishakijoita. Viestintää kannattaa suunnata jo yläkouluihin, sillä siellä ne tulevat naiskoodarit kasvavat. Myös mentorointi ja sparraaminen ovat erinomaisia työkaluja naisten tech-urien buustaamiseksi.

Vähintään yhtä tärkeää on puhua työn merkityksellisyydestä.

Mihin minä voin työlläni ja näillä koodinpätkillä vaikuttaa? Mikä on työnantajani olemassaolon tarkoitus? Miten teknologialla voidaan rakentaa parempia yhteiskuntia ja helpottaa ihmisten elämää?

Hienojen juhlapuheiden sijaan olisi aika kääriä hihat ja ryhtyä oikeasti hommiin. Kun asioita lähdetään edistämään yhteistuumin, voidaan tulevaisuudessa Suomestakin löytää iso liuta timanttisia naiskoodareita ja tekniikan osaajia – ja entistä menestyvämpiä tech-yrityksiä!

Ellun Kanat haluaa auttaa tech-yrityksiä rakentamaan naisia puhuttelevaa työnantajakuvaa ja löytämään parhaat osaajat myös naisten keskuudesta. Syksyllä 2016 Tech Dialogi buustaa tekniikan alan naisopiskelijoiden uraa ja tuo yritykset ja naiset saman pöydän ääreen käymään vuoropuhelua. Tech Dialogi koostuu mentoroinnista, viestinnästä ja huipentuu alkuvuonna 2017 yhteisiin kekkereihin.

Naisopiskelijoiden näkemyksiä tech-alan haasteista voi käydä kuuntelemassa täältä: