2015-11-photo-1442507137113-936001e73e52

Näkemyksen Boot Camp – Mitä ajattelusta kannattaa maksaa?

”Ajattelen, siis olen” totesi René Descartes, mutta mitä sitten? Eri arvioiden mukaan ihmisellä on noin 60 000–80 000 ajatusta päivässä, eli noin 2500–3300 tunnissa. Iso osa niistä on automaatiota, samoja ajatuksia pyörii päässä päivästä toiseen. Ajattelu, jossa mieli pyörii mekaanisesti jonkin asian ympärillä, huolehtii, miettii mitä pitäisi tehdä, olisi pitänyt tehdä tai huomenna pitäisi olla valmiina, ei oikeastaan edes ole ajattelua. Se on märehtimistä. Märehdin, siis olen; mutta mitä sitten?

Ajattelu on ihmiselle ominainen tapa olla olemassa. Ajattelua on vaikea estää, halusi tai ei.

Samojen ajatusten pyöriminen ja kierrättäminen tuntuu olevan tavallista, mutta ei ehkä toivottavaa. Mitään uutta ei synny pelkästä toistamisesta ja kasvua ei synny pelkästä kopioinnista. Pitäisi olla kykyä ratkaista haasteita uudella tavalla, joka synnyttää uutta.

Ajattelulla ja ajattelulla on siis iso ero.

On muodikasta syyttää työelämää kiireestä ja liian nopeasta rytmistä; kuka tässä ehtii ajattelemaan? Jos vain olisi aikaa ajatella! Heittäisin jalat nojatuolin reunalle ja ajattelisin ISOJA ajatuksia. Ratkaisisin yrityksen uuden liiketoimintastrategian ja maailman viheliäisimmät ongelmat, jos vain olisi aikaa, oman elämän haasteista nyt puhumattakaan. Mutta kun ei ole sitä ajatteluaikaa. Ajattelu on kuitenkin liukas kaveri. Kun ajatuksia on koko ajan joka tapauksessa tunnissa kolmisen tuhatta, ei pelkkä aika itse asiassa taidakaan olla se ongelma. Kattoon syljeskely on harvoin tuonut ratkaisuja asioihin ja vaikka moni kertoo saaneensa ideansa suihkussa, on ennen suihkua täytynyt tapahtua myös jotain.

Normiajattelu tapahtuu. Laadukas, uutta synnyttävä ajattelu pitää tehdä.

Ajattelu tarvitsee syöttöjä, vuoropuhelua, uteliaisuutta, rohkeutta tutkia polkua, jonka ei pitänyt olla mahdollinen ja toisaalta mielikuvitusta ajatella asioita toisin. Ajattelun kehittyminen vaatii sytykettä ja haastetta. Aika mahdollistaa sytykkeiden käyttämisen, on kysymys sitten keskustelusta, lukemisesta tai konkreettisen ongelman ratkaisusta. Aika ei kuitenkaan ole ratkaisu.

Rytmihäiriön maailmassa asioita tapahtuu nopeasti, hyviä ja huonoja. Samaan aikaan Trumpin tyyppiset ihmiset melskaavat maailmanpolitiikassa, Sotea ei ole vieläkään ratkaistu, robotit vievät työmme ja toimari ei ole vieläkään Twitterissä. Keskiluokalta häviää työpaikat, koulutus valmentaa meitä menneisyyden töihin ja eläkepommi tikittää. Bisnesmallit muuttuvat nopeasti, kokonaiset toimialat muuttuvat tai katoavat ennen kuin tajuammekaan ja me mittaamme jatkossa niin oman verenpaineemme kuin kaiken muunkin. Mutta entä jos emme olekaan kaiken tapahtuvan armoilla, vaan näemme mahdollisuuksia, joita tulevaisuus tuo meille? Kun robotit tekevät jotkut työt, mitä uusia töitä, joista me emme edes vielä tiedä mitä ne ovat, meillä voisi olla?

Ajattelen työkseni. Ratkon päivittäin oman yrityksen ja asiakasyritysten ongelmia ja etsin mahdollisuuksia. Se, joka tekee ajattelua työkseen ja laskuttaa siitä, on velvollinen vaatimaan ajattelultaan kohtuuttomia, venyttämään sitä ja investoimaan ajatteluun. Ellun Kanoille maksetaan ajattelusta ja näkemyksestä. Se on tärkein työkalumme ja asiakkaan laadukkaan lopputuloksen takuu. Asiakastyössä ajattelulle on jatkuvasti arjessa varattava aikaa, sitä on haastettava ja sen pitää tuottaa jotain uutta. Jotta ajattelu kehittyy, pitää joskus kuitenkin ylittää asiakasbriefin raja-aitoja.

Joskus ongelma, jota lähdemme asiakkaan kanssa ratkomaan, ei ole se ongelma, joka pitää ratkaista.

Isot mahdollisuudet ovat piilossa, automaattisten ajatteluketjujen takana. Robottimainen tapa ajatella tuottaa bulkkeja lopputuloksia. Siksi tarvitaan välillä ajattelun Boot Campeja.

Ellun Kanojen MTH-tehdas (Mitä tapahtuu huomenna -tehdas) käynnisti tällä viikolla ajattelun Boot Campin. Pop up -toimistotiloissa Punavuoressa tehdas toimii vuoroissa syyskuun loppuun asti. Jokainen työntekijä ja harjoittelija on viikon ajattelemassa ja toimittamassa näiden ajatusten tuloksia. Ei kuitenkaan yksin syljeskelemässä kattoon vaan yhdessä antamassa ajatusten tömätä keskenään. Viikon aikana määritellään viikon teemasta väitteet, tutkitaan niitä, haastetaan, ajatellaan toimialoja ristiin ja konfliktoidaan niin omat kuin muidenkin väitteet. Synnytetään uutta. Aiheina on mm. mitä tapahtuu huomenna työlle tai ympäristötietoisuudelle. Millaisia uusia taitoja tarvitaan huomenna, ylihuomenna ja 20 vuoden päästä, millaisia teknologioita, missä ihmistä enää tarvitaan ja millaisia yrityksiä, arvoja ja esikuvia meillä tulevaisuudessa on?

Lopputuloksena on yhä vahvempi näkemys siitä kuinka maailma toimii. Marraskuussa julkaisemme Mahdollisuus-raporttimme, ensimmäisen vuosittain ilmestyvästä ajattelumaratonin tuloksesta. MTH-tehdas pyörii vuoden ympäri tuottaen asiakkaillemme tiedosta parempaa näkemystä toimintaa varten. Uskomme, että ajattelulihasten venyttäminen tuottaa myös arjessa jatkuvasti parempaa ajattelua. Me emme hae enemmän ajatuksia, vaan parempia ajatuksia. Maailma toimii nopeassa rytmissä ja vain se, joka ymmärtää mitä on tapahtumassa, voi ymmärtää kuinka siinä maailmassa kannattaa toimia ja kommunikoida.

Yhteensä tämä tarkoittaa noin 1500 tuntia ajattelua tästä syyskuun loppuun. Työntekijämme ovat irti asiakastiimeistä ja -töistä tehdasvuoronsa ajan. Investointimme tähän ei-laskutettavaan ajatteluun voi laskea olevan noin 300 000 euron luokkaa.

Se on meille paljon. Mutta kuinka kallista se olisi, että ajatteluun ei investoida?

Kuinka paljon laadukkaasta ajattelusta kannattaa maksaa? Oikeastaan voisi sanoa, että vain laadukkaasta ajattelusta ylipäänsä kannattaa maksaa. Kun joku toteaa, että ”tätä ei voi ratkaista”, me haluamme muotoilla lauseen kysymykseksi: ”Miten tämän voi ratkaista?”.


KIRSI PIHA