EK_theMartti_cover

Rakennusvirasto. Miten meni, noin niinku omasta mielestä?

Tekijänoikeudet digitaalisessa maailmassa tai sosiaalisilla alustoilla ovat monitahoinen ongelma näkökulmasta riippuen. Aiheesta ei keskustella riittävästi ja tällä hetkellä kaikki yritykset tai organisaatiot eivät pelaa samoilla säännöillä. Onko internet kadottanut moraalinsa vai ovatko lait ja asetukset yksinkertaisesti ajastaan jäljessä?

Vai eivätkö yritykset, organisaatiot tai niissä työskentelevät ihmiset yksinkertaisesti tiedä, mitä immateriaalioikeudet tarkoittavat käytännössä?

Immateriaalioikeuksien loukkaaminen ei ole kosher, mutta samaan aikaan “lainatulla” ja jopa muokatulla sisällöllä kommunikointi rikastuttaa arkeamme ja saa uusia ulottuvuuksia. Miksi lainsäädäntö laahaa käytäntöihin verraten vuosia perässä ja milloin immateriaalioikeuksia koskevat lait modernisoidaan vastaamaan nykypäivän tarpeita? Unohdetaan Creative Commons -lisenssillä varustetut sisällöt tämän tekstin ulkopuolelle. Haluan myös lisätä, että kirjoitan tämän kaikella rakkaudella.

Kysyin Keskuskauppakamarin IPR-asiantuntijalta, lakimies Minna Aalto-Setälältä, miten yritysten tai julkisen sektorin toimijoiden tulisi suhtautua tekijänoikeuksiin liittyviin lakeihin ja asetuksiin digitaalisilla alustoilla – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

”Pääsääntö tekijänoikeuden osalta on, että samat säännöt pätevät niin sosiaalisessa mediassa kuin paperillakin julkaistuissa tuotteissa.”

”Yritysten kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että käyttöoikeus on hankittuna esimerkiksi valokuvien tai muun kuva-aineiston osalta.”

– Minna Aalto-Setälä, Lakimies, IPR-asiantuntija, Keskuskauppakamari

Immateriaalioikeudet syöksykierteessä

Nyt kävi silleen hassusti, että Twitter-virrassani ui vastaan Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisu, johon oli upotettu lyhyt videoklippi MTV3-kanavan esittämästä Putouksesta. Julkisen puolen ja perinteisen maailman edustajana rakennusvirasto on ihastuttanut sosiaalisessa mediassa modernilla ja persoonallisella otteellaan jo useiden vuosien ajan, samalla tehden näkyväksi viraston arvokkaan työn. Nyt kuitenkin ylitettiin jopa sen harmaan alueen raja.

Ensinnäkin, lupaan syödä hatullisen paskaisia hashtageja, jos rakennusvirastolle on ennen julkaisua myönnetty lupa Putous-materiaalin käyttöön sisällön esitysoikeudet omaavan MTV:n tai sisällön oikeudet omistavan tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:n puolesta. Kyseessä on toki äärimmäisen lyhyt, harmiton ja hauska usean sisältökontekstin yhdistäminen toisiinsa, joka varmasti ilahduttaa vastaanottajaansa, mutta onko rakennusvirasto hyvistä aikeistaan huolimatta toiminut oikein? Toisekseen – korjatkaa jos olen väärässä – oletan näyttelijä Jukka Rasilan omistavan oikeudet luomaansa Putous-hahmoon tai hahmon hokemiin enkä usko, että myöskään Rasilalta on kysytty lupaa hahmonsa hyödyntämiseen rakennusviraston viestinnässä.

[Päivitys 23.10.2016 klo 21.05] Rakennusvirasto vastasi omalla persoonallisella tyylillään huomattuaan tämän blogikirjoituksen ja näin Yellow Film & TV sekä MTV vastasivat.

Tällä kertaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto pääsi vähällä. Käytännössä joko Yellow Film tai MTV olisi voinut vaatia rakennusvirastoa esimerkiksi poistamaan Putous-materiaalia sisältäneen twiitin, mutta tämä olisi toki saattanut aiheuttaa jälleen yhden ”someraivon”, joka olisi kohdistunut oikeuksiensa penääjään. Rakennusvirasto pyysi minua lisäämään tähän blogikirjoitukseen maininnan, että saivat synninpäästön.

Terveisiä Joensuun kaupungille: sisältö ja sen käyttöoikeudet maksavat oikeaa rahaa

Helsingin Sanomien Nyt-liite julkaisi artikkelin Joensuun kaupungin uudesta raikkasta viestintälinjasta, joka näyttää perinteisten tiedotteiden sijaan pureutuvan internet-ilmiöihin. Kuha-meemiin tarttuminen tai vaikkapa Facebookissa julkaistu Hitler-video ovat hauskoja sisältöjä, myös allekirjoittaneen mielestä, mutta valitettavasti Joensuun kaupunki pelaa viestintäänsä eri säännöillä kuin monet muut toimijat; yritykset tai organisaatiot.

Kysyin videon immateriaalioikeuksista toukokuussa 2016 myös Joensuun kaupungilta, mutta en saanut syystä tai toisesta vastausta. Niin hauskaa kuin ajankohtaiseen asiaan pureutuvan Hitler-videon tuottaminen yrityksen tai organisaation nimissä olisikin voinut olla, en olisi uskaltanut tehdä ”Hitlereitä” edellisen työnantajani palveluksessa enkä voisi tarjota sitä mahdollisuutena myöskään Ellun Kanojen asiakkaille. Olen varma, että myös monet muut sisältöjä työkseen miettivät painivat saman moraalisen ongelman kanssa. Toivon ainakin niin.

Kuvakaappaus: Facebook
Kuvakaappaus: Facebook Hitler kuulee Suvantosillan remontista

 

”Muille kaupungeille terveisiksi, että nämä ovat aika simppeleitä juttuja tehdä. Ei siihen tarvita 160 000 euron mainostoimistobudjettia. Ennemmin ennakkoluulottomuutta ja avointa asennetta.”

– Ville Moilanen, Joensuun kaupungin viestintäpäällikkö

Ville, viestintäpäällikkö. Etkö tosiaan tiennyt, että myös viestinnän budjetoinnissa olisi syytä varata pala kakkua myös sisällölle? Arvostan kovasti uusia raikkaita otteitanne, mutta sisällöntuotannon ennakkoluulottomuus, avoin asenne ja ennen kaikkea luovuus eivät tarkoita sitä, että voimassa olevien lakien vastaisesti mansikat poimitaan internetin kakusta ja käytetään ne oman piiraan päällä luvatta.

Kas kun ette soittaneet Sibeliusta videon taustalla.

Entäs musiikin käyttö? Kysyin asiaa säveltäjien, sanottajien ja sovittajien etuja vaalivalta Teosto ry:ltä Twitterissä.

Joensuun kaupungin uudelleen tekstittämä ja julkaisema Hitler-video on vain yksi kaikista lukemattomista internetissä leviävistä parodioista. Tiettävästi elokuvan oikeuksien haltija Constantin Films on käynyt turhaa taistelua oikeuksiensa puolesta, kun vastassa on ollut Goljat, internet. Voimme olla myös varmoja, että samaan aikaan myös alkuperäinen teos on saanut runsaasti kansainvälistä näkyvyyttä sekä sitä myötä myös katsojia. Viraali-ilmiön vaikutusta elokuvan suosioon on hyvin vaikea arvioida.

Mistä muuten monien Kuha-meemien kuhakuvat ovat alunperin lähtöisin? Kuka ne on alunperin julkaissut internetissä?

Yritykset ja organisaatiot esimerkkinä?

Yleisesti ottaen, immateriaalioikeuksien loukkaamista ei voida selitellä ”no kun muutkin tekevät niin” eikä käyttöoikeuksia voi kuitata ”näkyvyydellä” tai ”pöhinällä”, jota alkuperäisen teoksen oikeudenomistaja saattaa saada teoksensa luvattomasta hyödyntämisestä.

Yritysten sekä julkisten toimijoiden tulisi näyttää esimerkkiä ihmisille niistä hyvistä käytännöistä, miten ja millä materiaalilla sisältöä voi tuottaa internetiin, voimassa olevia lakeja ja asetuksia vaalien. Ei niitä rikkomalla.

Tätä voisi odottaa Joensuun kaupungin ohella myöskin verovaroin rahoitetusta Yleisradiosta tai sen esittämistä/julkaisemasta sisällöstä – puhumattakaan voittoa tavoittelevasta yrityksestä tai kaupallisen median edustajasta, jotka nekin ovat hyvin mustasukkaisia immateriaalioikeuksistaan, koska esimerkiksi sisällön tuottaminen tai esitysoikeuksien hankkiminen televisioon, tilausvideopalveluun tai nettisivuille on maksanut monta rahaa.

Tämän tekstin lopusta löydät lukuisia esimerkkejä, jotka ovat ehkäpä mielestäsi korkeintaan harmaalla alueella, mutta jotka ovat lain ja immateriaalioikeuksien kannalta astuneet tukevasti pimeälle puolelle.

Loputtomassa linkkien ja lähteiden suossa ongelmaksi muodostuu myös se tosiasia, että vaikka toimisikin moraalisesti oikein ja ilmoittaisi julkaisun yhteydessä kuvan tai videon lähteen, ei voi koskaan olla varma, oliko linkitetty materiaali julkaistu lähteessä laillisesti vai oliko sekin poimittu jostain luvattomasti.

Osaatko vastata, kuka omistaa oikeudet kaikkiin niihin animoitujen GIF-tiedostojen sisältöihin, joita lukuisat eri palvelut tarjoavat, myös osana pikaviestimien perusominaisuuksia?

Organisaatioiden ja yritysten kiinnittyminen ajankohtaisiin ilmiöihin ei ole täysin ongelmatonta käytettävissä olevan materiaalin suhteen. Vastassa ovat tekijänoikeudet, lait ja asetukset, joilla internetissä rehottavat tee-se-itse tai mash-up -kulttuurit pyyhkivät lattiaa. Julkinen toimija tai yritys – ei edes sisältömarkkinoinnin keinoin ansaitseva YouTube-tähti – ei voi käyttää internetistä poimimaansa materiaalia viestinnässä tai markkinoinnissa ilman lupaa tai korvausta vaikka yksityishenkilöt tai vaikkapa diginatiivit omissa kanavissaan niin toimisivatkin. Muuten. Mikä ihme on diginatiivi ja osaako se puhua somea?

Olivatpa yritykset tai organisaatiot miettineet toimintamallejaan immateriaalioikeuksien kunnioittamisen suhteen tai ei, vastuullisuuden nimissä, oikeuksien loukkaaminen kertoo niiden arvoista hyvinkin paljon – tai siitä, miten toisen tahon oikeuksiin suhtaudutaan. Omasta materiaalista ollaan hyvinkin tarkkoja, mutta muiden sisältöä käytetään mielin määrin, jos sen avulla voidaan kiinnittyä suurempaan sosiaalisen median ilmiöön; koska ”kaikki muutkin tekevät niin”. Erityisesti ulkomaisten tahojen materiaalia voidaan käyttää miten halutaan. Ei kai kukaan sitä edes huomaa?

Vai onko niin, että yrityksen arvot määrittyvät yksittäisten työntekijöiden moraali- ja etiikkakäsitysten mukaan, jos oletetaan että ihmiset luovat yrityksen arvot?

Sillä aikaa kun odotamme immateriaalioikeuksia koskevan lainsäädännön modernisointia, jokainen meistä – myös yritykset ja organisaatiot – voi vaikuttaa omalla esimerkillään, miten ja millä tavoin kunnioitamme toisen omaisuutta, aineellista tai aineetonta. Kannusta arjessasi ja työelämässäsi jokaista toiminaan eettisesti ja moraalisesti oikein. Usko tai älä: luovat ihmiset ja sisältöä tuottavat tahot arvostaisivat tekoasi suuresti. Kutsukaa minua vapaasti kukkahattutädiksi, minua ei kiinnosta. Itse asiassa tämä olisi suuri kunnia. Toivoisin vain, että kaikki pelaisivat peliä samoilla säännöillä. En ole ainut.

Kiitos tämän tekstin tutkimiseen käyttämästäsi ajasta. Arvostan, todella paljon.

Tämän blogin visuaalista ilmettä on rikastettu kuvakaappauksilla sekä tekstin lomaan upotetuilla twiiteillä, joiden julkaisuoikeuksista tekstin kirjoittaja tai Ellun Kanat eivät voi mennä 100% takuuseen.

Anna palautetta tekstistä twiittaamalla suoraan minulle tämän linkin kautta.

/Martti Lindholm

TWITTER @theMartti || LINKEDIN theMartti

 

Esimerkkejä

Keskusta julkaisi kuvan budjettiriihen aikoihin pääministeri Sipilästä. Twitteriin vyöryi meemikuvia #sipilänfläppitaulu-hashtagilla. Oliko Yleisradion Docventures-sisällöllä tai muilla tahoilla oikeutta julkaista kuvasta muunneltu versio? Kysyivätkö he lupaa keskustalta tai kuvan ottaneelta henkilöltä? – Eivät tainneet kysyä.

Noin viikon uutiset ovat pureutuneet länsimetron viivytyksiin useasti. Quentin Tarantinolta, John Travoltalta tai Pulp Fiction -elokuvan oikeudenhaltijoilta ei ole kysytty lupaa Vincent Vega -hahmon käyttämiseen kansainvälisesti merkittävässä meemivideoiden ilmiössä. Epäilen ainakin vahvasti.

Jälleen kerran, korjatkaa, jos olen väärässä: Taiteilija Eero Järnefeltin kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, mutta siitäkin huolimatta ”Raatajat Rahanalaiset” -teosta suojaa klassikkosuoja. Noin viikon uutiset -ohjelman muunnelma on saatettu toteuttaa teoksen sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Vai oliko kyseessä parodia?

Esimerkiksi Twitter ja Facebook ovat lisänneet palveluihinsa mahdollisuuden lisätä julkaisuihin GIF-animaatioita. Kuka omistaa yksittäisen GIF-animaation sisältämän videomateriaalin ja onko häneltä kysytty lupaa materiaalin levittämiseen? – Ei ole uskoakseni kysytty. GIF-animaatiot saattavat olla napattu yksityishenkilöiden julkaisemista videoista tai vaikkapa elokuvista, musiikkivideoista tai käytännössä katsoen mistä tahansa. Esimerkissä Sub-kanavan twiitti, johon on upotettu GIF-animaatio.

Vladimir Putinista on muodostunut yksi meemikulttuurin suosikkikohde. Lukuisat variaatiot Putinin ”urotöistä” esittävät herran kaikkivoipana ihmemiehenä. Esimerkin muunnelman on julkaissut Yleisradion Docventures, mutta kuka on ottanut ja julkaissut alkuperäisen valokuvan ja onko häneltä kysytty lupaa? – Ei ole mahdollisesti kysytty.

#TheDress-meemi käynnistyi Caitlin McNeillin julkaisemasta blogitekstistä Tumblr-palvelussa, jossa hän pohdiskeli kuvan kera, onko mekko väriltään sini-musta vai valko-kultainen. Internet vastasi, myös yritykset Suomessa. DNA julkaisi oheisen muokatun kuvan, mutta kysyikö DNA Caitlin McNeillin lupaa? Epäilen. DNA toimi aivan kuten kaikki muutkin.

Prinssi Williamista sekä hänen perheestään otettu (oletettavasti lehtikuva) on päätynyt Nova-kanavan Twitter-virtaan muokattuna. Onko kuvan oikeudet omistavalta yritykseltä tai henkilöltä pyydetty lupaa muunnelman julkaisemiseen? Tuskin.

Hyvin hälyttävä esimerkki Sub-kanavalta, ilmeisesti jonkinasteisen kampanjan tai sisältömarkkinoinnin toteuttamisesta jobilla.com -palveluntarjoajan hyväksi. Twiittiin on upotettu myös kuva, joka on kylmästi poimittu internetistä. Kuvituksen alkuperäisellä julkaisijalla ei taida olla myöskään Aku Ankka -hahmon oikeuksienhaltijan lupaa hahmon käyttämiseen.

Toinen hälyttävä esimerkki Sub-kanavan nostosta, jossa sanomalehden sarjakuvastrippi on julkaistu omana kuvanaan ilma minkäänlaista lähdeviitettä tai linkkiä.

Kirjoittajan täydennykset

[Päivitys 23.10.2016 klo 21.05] Lisätty rakennusviraston, Yellow Film & TV:n sekä MTV:n ”välienselvittely”.