matt-benson-1812

Laimea, laimeampi, laimein – kuntavaalit säästöliekillä

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa jo viikon kuluttua. Lopulliset tulokset tiedämme vaalipäivänä 9.4.2017. Näitä kuntavaaleja on leimannut kohtalaisen laimea kampanjointi. Aikaa on toki jäljellä kaksi ja puoli viikkoa ja ehkä ne viimeiset sata tuntia ovat yhtä armotonta tykitystä. Se voi olla järkevä valinta, sillä edellisissä kuntavaaleissa joka kymmenes äänestäjä (noin 250 000) vaihtoi puoluetta viimeisellä viikolla.

Toisaalta tuolloin ennakkoon äänestäneitä oli (vain) 1,06 miljoonaa tai 42 prosenttia äänestäneistä. Viime eduskuntavaaleissa ennakkoäänestämisen suosio nousi jo 46 prosenttiin. Nämä kuntavaalit voivat olla ensimmäiset vaalit, joissa enemmistö äänistä annetaan ennakkoon.

Ajankohtaisessa poliittisessa keskustelussa näkyy enemmän hallituksen tuleva puoliväliriihi (esim. erilaiset perhevapaamallit) kuin kunnissa päätettävä asiat. Puolueiden kampanjat vaikuttavat yltiövarovaisilta.

Tunnistatko sinä mikä seuraavista on minkäkin puolueen kampanjaslogan näissä vaaleissa?

”Pidetään kaikki mukana.”
”Yhdessä rakennamme paremman huomisen.”
”Millainen on hyvä kunta? Toimiva. Terve. Turvallinen.”
”Laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen.”
”Turvallinen tulevaisuus tehdään nyt!”
”Lähellä sinua.”
”Huolenpitoa huomennakin.”
”Inhimillisempi ote.”

Kattokampanjoissa näkyy säästöliekki. Puolueiden pitää selvitä seuraavien kahden vuoden sisään presidentinvaaleista ja ensimmäisistä maakuntavaaleista 2018 sekä eduskuntavaaleista ja eurovaaleista 2019. Asiaa ei ole auttanut Sipilän hallituksen toinen hölmöläispäätös ministereiden määrän vähentämisen lisäksi eli puoluetuen leikkaus. Reaalisesti puoluetukea on vuodesta 2008 leikattu 10 miljoonalla eli 25 prosentilla. Tämä on hyvä muistaa, kun valitetaan sitä, että kylläpä se äänestysaktiivisuus taas laskee.

SDP on toistaiseksi kuntavaalien kannatusmittausten paalupaikalla. Puolueen ongelma viime vaaleissa on ollut se, että sen askelmerkit kampanjoinnissa ovat pielessä. Kannatushuippu on saavutettu jo muutamaa kuukautta ennen vaalipäivää.

Historiallisesti katsoen kuntavaalit ovat SDP:n vaalit. Puolue otti ykköspaikan kuntavaaleissa yhtäjaksoisesti 1947-1996 ja uudestaan vielä 2004. Viime vaaleissa SDP:n kannatus kuntavaaleissa laski ensimmäistä kertaa alle 20 prosentin kipurajan. Historian valossa muu kuin kuntavaalien ykkössija ei kelpaa ja kannatuksen pitäisi olla yli 20 prosenttia.

Antti Rinteellä on siis suurimmat paineet kaikista puheenjohtajista.

Puoluekokous valitsi hänet voittamaan vaaleja. Kompastuminen kuntavaaleissa voi sortaa demarit epämääräiseen vellovaan tilaan. Suuri päämäärä – ykkössija seuraavissa eduskuntavaaleissa – on vaarassa. Vuonna 2019 on mennyt 16 vuotta siitä, kun Suomessa oli viimeksi demaripääministeri

Keskusta on gallupeissa kakkosena. Kuntavaalit lienee puolueelle jonkinlainen välivaali. Paukut taitavat olla säästetty maakuntavaaleihin, joissa puolueen pitää pärjätä, jotta sen ikiaikainen tavoite Keskustan vallan betonoimisesta maakuntamallilla toteutuu. Tätä korostaa sekin, että maakuntavaaleissa ei ole erityisiä suojaklausuuleita pienten kuntien edustuksessa.

On mielenkiintoista nähdä, miten Keskustan kannatuksen rakenne näissä kuntavaaleissa kehittyy. Kunnallisalan Kehittämissäätiön KAKS:n tuoreen Kuntavaalitrendit-selvityksen mukaan Keskusta sai viime kuntavaaleissa äänistään ”citykannatuksena” vain 15 % (Vihreiden vastaava luku on 66 %). Aikana, jolloin kaupungistuminen on megatrendi, tuo on Keskustalle iso ongelma. Tätä menoa puolue on pian ulkona kilpailusta suurimman puolueen asemasta eduskuntavaaleissa.

Lisää pilviä taivaalle tuo viimeinen puoluebarometri, joka on synkkää luettavaa Keskustan kannalta.

Sipilä-ilmiö on ohi.

Henkilöitynyt politiikka kuluttaa nopeasti, eivätkä lommot imagossa yleensä korjaannu. Näistä kuntavaaleista Keskusta lähtee rakentamaan strategiaa sille, miten puolue menestyy jatkossa. Tulos määrittelee osaksi sen, kuinka pitkään Sipilä voi tuota työtä johtaa.

Kokoomukselle kuntavaalit ovat olleet hyvät vaalit. Puolueen paras vaalituloskin (23,4 % vuonna 2008) on kuntavaaleista. Kokoomus puolustaa viime kuntavaalien ykkössijaa (21,9 %). Erityisesti kovaa tulosta Helsingin pormestarivaalista toivoo puheenjohtaja Petteri Orpo, koska se pienentänee valtakunnallisen miinuksen määrää. Hyvällä onnella puolue ponnistaa uskollisten äänestäjiensä tuella yli 20 prosentin.

Kokoomus on jälleenrakennusmoodissa. Tavoitteena voi olla vain se, että vajaat kymmenisen vuotta sitten alkanut kannatuseroosio torpataan. Kuntavaaleista tarvitaan kohtuullinen tulos, jotta työmaalla säilyy työrauha. Pikavoittoja tai oikotietä tuossa urakassa ei tunneta.

Pahin skenaario Kokoomukselle olisi se, että Vihreiden operaatio Helsingin herruuden ottamisesta onnistuisi. Se päättäisi puolueen vuonna 1972 alkaneen ykköspuolueen kauden Helsingissä. Ja toisin päin, Vihreät tarvitsevat Helsingin päänahkaa kipeästi. Nousu isojen puolueiden kantaan seuraavissa eduskuntavaaleissa edellyttää positiivista kierrettä. Se alkaa Helsingin valloituksella ja sillä, että Vihreät murskaa vuodelta 2008 olevan kannatusennätyksensä (8,9 %).

Haaviston menestys presidentinvaaleissa 2018 on seuraava askel sotasuunnitelmassa. Puoluebarometrin lukujen valossa mitään esteitä Vihreiden nousulle kamppailuun suurimman puolueen asemasta ei ole. Mutta ehkä suomalaiset tuntevat joitakin henkisiä estoja suhteessa vihreisiin.

Vihreä pormestari maan pääkaupungissa voisi purkaa noita pelkoja.

Perussuomalaiset lähtee kuntavaaleihin tavoitteenaan ylittää viime kuntavaalien 12,3 prosentin kannatus. Puheenjohtajakisa on tuonut roppakaupalla mediajulkisuutta. Puolue tähdännee samaan kuin eduskuntavaaleissa 2015: yllättävään gallupien päihittämiseen.

Vuonna 2012 viimeiset mielipidemittaukset yliarvioivat perussuomalaisten kannatuksen noin 3 %-yksiköllä. Tällä kertaa asia voi olla päinvastoin. Hallituskyydissä puolueen kannatuksesta on kulunut ylimääräinen höttö pois, jäljellä on vain ns. kova ydinkannatus. Se voi matalan äänestysaktiivisuuden kuntavaaleissa riittää yllättävän pitkälle.

Paavo Lipposta soveltavasti lainaten, toivottavasti vaaliuurnilla (eikä kuuluisilla nahkurin orsilla) tavataan!


JUKKA MANNINEN