hallitusneuvottelut2015-19

Kuka vahtii pääministeriä?

Kun haluaa verrata maan johtamista yrityksen johtamiseen kannattaisi olla looginen itsensä kanssa. Ajatellaanpa, kuten Juha Sipilä on indikoinut aikaisemmin, että pääministeri on vähän niin kuin toimitusjohtaja yrityksessä.

Toimitusjohtajalla on paljon valtaa ja vapauksia toimia, tavoitteetkin ovat kovat. Toimitusjohtajallakin on kuitenkin pomo; hallitus. Hallitus nimittää tai erottaa toimitusjohtajan ja vahtii strategian toteutumista, tuloksia. Tässä jo alunperin kömpelössä vertauksessa, jossa yritysmaailma tuodaan valtion johtamiseen, voidaan ajatella, että kansa on hallitus. Me äänestäjäthän käytännössä nimitämme ja erotamme pääministerin äänestämällä vaaleissa, joiden perusteella hallitus muodostetaan. Maan hallitus ja pääministeri ovat tilivelvollisia äänestäjille.

Koska meidän on hankala seurata itse toimitusjohtajamme työtä, olemme ”nimittäneet” apulaisiksemme mm. eduskunnan. Eduskunta ja erityisesti siellä oppositio edustaa meitä törmäkästi milloin kehuen milloin moittien toimitusjohtajaamme. Saamme käsityksen maan hallituksen työskentelystä osin tämän eduskuntakäsittelyn kautta, muiden poliitikkojen kommunikaation kautta. Eduskunta on kuitenkin varsin, noh – poliittinen – elin. Toimitusjohtajalla on siellä oma klikkinsä (oma puolue sekä muut hallituspuolueet) ja neutraali informaatio on käytännössä mahdottomuus.

Siksi toinen osa hallitusta, joka siis valvoo toimitusjohtajaamme on media.

Median yksittäisillä edustajilla voi olla mielipide tai puoluekanta, mutta media kokonaisuutena vahtii toimitusjohtajaamme ja tämän johtoryhmää, maan hallitusta, puolueettomasti.

Sipilän kiukuttelu medialle on tästä näkökulmasta varsin kiinnostavaa. Yritysmaailmassa tällainen omalle hallitukselleen vittuileva toimari saisi nopeasti kenkää elleivät tulokset olisi aivan loisteliaat. Yritysmaailmassa toimari ei saisi tahtoaan läpi kiukuttelemalla hallitukselleen tai kieltäytymällä kommunikoimasta sen kanssa. Ja ei, se ei riittäisi, että ristiriitatilanteissa toimitusjohtaja ilmoittaisi, ettei pyri suoraan hallituksensa kanssa selvittämään asioita vaan esimerkiksi twiittaa ajatuksensa maailmalle…

Toimitusjohtaja pyrkisi pysymään hallituksensa suosiossa mahdollisimman yhteistyökykyisenä. Tämä olisi ainoa tapa säilyttää luottamus. Toimitusjohtajalla ei olisi lupa salata jotain oleellista, toimintaansa tai luotettavuuteensa liittyvää asiaa, eikä hän kysyttäessä hankalia kysymyksiä kieltäytyisi vastaamasta. Hän ei häiriköisi hallituksensa jäseniä öisillä sekavilla sähköposteilla eikä pyrkisi painostamaan hallituksen jäseniä omalle kannalleen tekeytymällä marttyyriksi.

Sellainen toimitusjohtaja katselisi yritystään aika pian oven ulkopuolelta.

Sipilä-jupakka on ollut erikoinen tapaus. Kun pääministeriltä kysytään asioita, joihin hän ei halua vastata tai jotka hän kokee loukkaavina, hän käyttäytyy lopulta kuin hiekkalaatikkoikäinen: mä en leiki enää teidän kanssa! Demokratiassa, kuten yritysmaailmassakin, on hyvä muistaa valtasuhteet. Pääministeri voi olla toimitusjohtaja, mutta toimitusjohtajalla, kuten pääministerilläkin on pomo. Tämä pomo voi olla joskus kohtuuton (kenellä meillä ei olisi ollut joskus sellaista pomoa?!), pomosta ei tarvitse aina pitää ja kyllä, pomollakin voi olla oma agenda. Mutta pomo on silti pomo. Äänestäjänä ja sitä kautta demokratian ylimpänä päättäjänä olen tyytyväinen siihen, että hallitukseni niin eduskunnan kuin mediankin kautta on vaativa ja äänekäs, ei kaihda vaikeita asioita ja penkoo pienemmätkin asiat päivänvaloon. Tähän pitää voida luottaa jatkossakin.

Kiitos siis sinä toimittaja, joka valvot.

KIRSI PIHA


Kuva: Sakari Piippo / Valtioneuvosto