Irja23

Kun kirkko sai ketteryyskohtauksen

YK:n päivään mennessä Kallion seurakunnasta ja yhden ihmisen, Olli Sirénin puhelinsoitosta lähtenyt vyöry oli tavoittanut jo yli 800 kirkkoa parissakymmenessä maassa neljällä mantereella parin viikon ajan lokakuussa. Aleppon kellot olivat soineet Syyrian sodan uhreille ja pommituksia vastaan koskettaen lukemattomia ihmisiä. BBC oli noteerannut ison viestinnän teon. Kallion seurakunnan jäsen, presidentti Tarja Halonen oli kertonut kansainvälisessä kokouksessa asiasta myös Venäjän presidentille Vladimir Putinille. Putinin reagoi kirkkojen viestiin ärtyneesti.

Helsingin hiippakunnan piispan Irja Askolan sanoin kirkko sai ketteryyskohtauksen. Kirkko pystyi ottamaan yhden ihmisen aloitteen, lähes hullun idean niin todesta, että asia päätyi lopulta myös Putinin tietoon.

– Aleppon kelloissa toteutui minusta jotain sellaista kansalaisyhteiskunnan ajassa elävästä kirkosta. Kirkko on siirtänyt kelloaan kansalaisyhteiskuntaan siitä raskassoutuisesta organisaatiolaahuksesta, mikä kirkolla instituutiona on.

Kirkko Suomessa on ollut aina tiiviisti kytköksissä suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi lukutaidon juurruttamisessa tai syrjäkylien äitien diakoniatyössä kirkko on tehnyt aikoinaan tärkeää työtä. Viime aikoina kirkko tuntuu kuitenkin ärhäköityneen uudella tavalla ja se on tarttunut nopeasti yhteiskunnallisiin puheenaiheisiin ja ilmiöihin. Helsingin hiippakunnan piispan Irja Askolan mukaan esimerkiksi Aleppon saattokelloissa toteutui symboliteon vahvuus, jota tosin ei oltu suunniteltu tai ennakoitu tarkkaan etukäteen.

– Se mikä siinä on merkittävää, että tekoon ei tarvittu yhtään komiteaa. Ei tarvittu budjettia. Ei tarvittu piispojen neuvottelua. Tämä on syvä ennakoimattomuuden ja yllättävyyden keissi. Minusta tällaisille hyvyyden ketjuille voi tehdä tilan, mutta niitä ei voi suunnitella loppuun saakka, Askola arvioi.

 

Irja2

Lähimmäisen rakkaus on kirkon ydinbisnes

Kirkko on arvostellut reippaasti myös hallituksen turvapaikkapolitiikkaa. Keväällä arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi kirkon varautuvan kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen. Syksyllä ensimmäisten pakkasten aikaan osa kirkoista on avannut ovensa paperittomille ja asunnottomille. Kyynisempi ihminen voisi ajatella, että näillä paljon julkisuutta saaneilla teoilla kirkko vakuuttaa ihmisiä pysymään kirkon jäseninä ja kirkollisveron maksajina.

– Lähimmäisenrakkaus on meidän uskomme ytimessä. Kun kirkko avaa asunnottomille tilansa pakkasyönä, se on kirkon ydinbisnestä. Ei se ole mikään mainostemppu tai uusi keksintö, Askola vakuuttaa.

Askolan mielestä kirkon on muututtava. Komiteamietintöjen, pitkien lauseiden ja sanojen ajan on vähennyttävä ja tehtävä tilaa teoille, koska symboliteoissa ja konkreettisissa avauksissa on suurempi voima. Askolan pohdinnat luovien ihmisten johtamisesta pätevät myös muissa organisaatioissa ja yrityksissä.

– Se on minusta jokaisen johtajan syvä kysymys, että kuinka toimin niin, että en ole hyvyyden ja luovien ihmisten ideoitten este jollakin rationaalisuuden otteella tai hallinnoimisen ja kontrolloimisen tarpeella. Hyvyys tarvitsee ympärilleen luottamustilaa, eikä kontrollointia, Askola tiivistää.

– Kirkko on aika paljon toiminut niin, että me olemme tarvinneet jäsenemme yleisöksi kirkon työntekijän järjestämään tilaisuuteen. Me olemme siirtyneet istuvasta kirkosta sellaiseksi, jossa jäsenet alkavat toteuttamaan lähimmäisen rakkauttaan ja omia ideoitaan. Se on minusta kansalaisyhteiskunnan kirkkoa instituutiokirkon sijaan.

Askolan mukaan kirkko on kaikkina aikoina tehnyt hyvää ihmisille, mutta siitä ei ole osattu viestiä. Silloin pettymykset, tuomiot ja hylkäämiset ovat jääneet pääviesteiksi ihmisten mielikuvissa ja kokemuksissa.

– Nyt kirkon jäsenet ovat someosaajakansaa ja silloin myös meidän tekemisemme saa uudenlaisia kosketuspintoja ja niin se pitää olla. Yhtä radikaalia oli kun Luther rupesi tukemaan kirjapainotaitoa ja vaati, että kansan kielellä pitää saada lukea kirjoja.

Uudenlaista kokemuspintaa on haettu ja havaittu myös siinä, kun kirkko avasi ovensa pokettajille.

– Kirkon työntekijöiden arjen asiantuntemus ja sensitiivisyys nuoria kohtaan tuli esiin. Nuorisopapit ja nuorisotyöntekijät sanoivat, että tämä on tärkeää nuorille. Jos meillä on kirkon eteisessä latausmahdollisuus kännykällä, niin miksei.

Irja23

Vaikea avioliittolaki

Kirkon kaksi peruspilaria ovat armo ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla kirkko on ollut kuitenkin viime vuodet jakaantunut ja se ollut sille vaikea kysymys. Viimeisin piispainkokous linjasi elokuun lopussa, että kirkko ei tarjoa samaa sukupuolta oleville pareille kirkollista vihkimistä, vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan ensi maaliskuussa. Samaan aikaan esimerkiksi syksyllä Helsingin hiippakuntavaltuusto päätti toiveponnessaan, että vihkiminen tai siunaus olisi mahdollista. Se ei ollut siis päätös, mutta kirkon aktiivien vahva toive.

Askola toivoo asian ympärille kunnioittavaa keskustelua. Hän itse on kannattanut tasa-arvoista avioliittolakia.

– Olen surrut ja sanonut moneen kertaan, että keskustelu muuttuvasta avioliittolaista on kirkossa keskittynyt liikaa kirkkojuridiikkaan ja pappien toimivaltaan. Olemme unohtaneet, että tässä on kysymys ihmisistä, joille 1.3. on suuri helpotuksen ja ilon päivä. Asianosaisten ja heidän läheistensä kokemukset eivät ole olleet keskiössä. Keskusteluun on menty organisaatiokyljellä.

– Itse olen toivonut, että papit löytäisivät luovia ratkaisuja osallistua maistraatissa solmittuun avioparin hääjuhlaan niin, että kirkon hyväksyntä ja Jumalan siunaus voisivat välittyä. En voi antaa vihkimislupaa, koska siitä ei ole vielä yhteistä päätöstä meidän kirkkolaissamme.

Kysymykseen haluisiko Askola kapinoida piispainkokouksen päätöstä vastaan, tulee diplomaattinen vastaus. Askola olettaa, että muutos on tulossa muiden Pohjoismaiden perässä.

– Ajattelen että siihen suuntaan ollaan menossa, mutta kirkon päätöksentekojärjestelmä on aika kankea ja hidas. Tässä hommassa täytyy pitää yhtenäisyyttä koossa eri tavoin ajattelevien kesken, koska me olemme koko kansan kirkko.

Kaikessa kirkkokaan ei ole siis ketterä.

 


Teksti: EEVA LEHTIMÄKI

Kuvat: KIRA HAGSTRÖM