chuttersnap-146799

Kansanvallan laboratorio

”Kevään korva on tänään…Edessä on jotakin muuta”, kirjoitti Timo Soini plokissaan 5.3.2017. Soinin ilmoitus luopua puheenjohtajan tehtävästä 20 vuoden jälkeen nosti perussuomalaiset poliittisen keskustelun keskiöön Suomessa. Median hallinta jatkuu myös kesäkuun Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen.

Seuraavaksi havaintoja siitä, mitä kaikkea poreilee pinnan alla. Miksi perussuomalaiset on seuraamisen arvoinen kansanvallan laboratorio? Miten populisteista tuli vanha puolue, jossa vallan vaihto on aivan yhtä tuskaista ja jopa tuskaisempaa kuin muissa puolueissa?

1. Puolue-eliitti ei luota kenttäväen valintaan, vaikka muuta väittää

Sampo Terhon puoluetoimistolla antama ilmoitus puheenjohtajakisaan lähtemisestä oli tarkkaan käsikirjoitettu näytelmä. Keskeiset puoluevaikuttajat laitettiin antamaan tukensa kellon tarkasti Soinin perintöprinssille. Taustalla suitsutettiin, että nyt kun Soini oli poissa, niin Jussi Halla-ahon ei edes tarvitsisi lähteä ehdolle. Miksi? Puolue-eliitti ei haluta antaa puoluetta Halla-ahon käsiin. Junttaaminen kuuluu politiikkaan edelleen.

2. Vallasta on vaikea luopua

Hallituksessa neuvotellaan uusista ministerisalkuista. Eräiden ministereiden liiallisen työtaakan lisäksi syynä on se, että Soini haluaa jatkaa ulkoministerinä. Perinne on, että vanha puheenjohtaja väistyy ja luovuttaa puolueen hallitusneuvotteluissa ottaman kovimman salkun seuraajalleen. Kuvio kertoo, että valta maistuu perussuomalaisille. Soini olisi hallituksessa vanhan pohjan jatkuvuuden takuu ja ehkä hänellä on kiusaus pohjustaa omaa tulevaa asemaansa pysymällä hallituksessa.

Vanhan isännän pyöriminen nurkissa heikentää myös uuden puheenjohtajan asemaa.

3. Kenttäväkeä ja yleistä mielipidettä ohjaillaan julkisuuden kautta

Halla-ahon ilmoitus lähteä puheenjohtajaehdokkaaksi ei selvästi miellytä puolue-eliittiä. Soini spinnasi Hollannin vaalituloksesta opinkappaletta Suomeen: Vapauspuolueen heikompi vaalimenestys osoitti, mihin yhden asian puolueiden kannatus korkeimmillaan riittää. Soini haluaa pitää perussuomalaiset yleispuolueena, kun molemmat johtavat pj-ehdokkaat ovat viemässä puoluetta kohti jyrkempää maahanmuuttopolitiikkaa. Niin Terho kuin Halla-aho haluavat nostaa EU-kriittisyyden puolueen ytimeen mm. flirttailemalla Suomen erolla EU:sta. Soinin pelkona on, että PS marginalisoituu yhden asian liikkeeksi.

4. Sitä niittää, mitä kylvää

Soini avasi ensin ovet Tony Halmeelle, loi edellytykset jytkyyn päästämällä maahanmuuttokriittiset kritiikittömästi puolueeseen. Perussuomalaiset muuntui pienestä marginaalisesta ryhmittymästä uudeksi työväenpuolueeksi ja lähiöiden ääneksi. Nyt käenpoika on kasvanut ja valmistautuu pudottamaan vanhan samurain pesästä. Loppu ei ole enää Soinin käsissä. Kaikissa puolueissa on taistelevia ideologisia linjauksia ja yksikin ihminen voi olla tietyn linjan takuuna. Vallanvaihdos tarkoittaa yleensä linjan vaihdosta – joskus se onnistuu, joskus ei.

5. Media ohitetaan ja julkisuutta pyritään hallitsemaan omilla ehdoilla

Halla-aho jatkaa julkisuudessa omilla ehdoillaan. Hän on osoitus siitä, kuinka poliittista keskustelua voi käydä itse valittujen kanavien kautta. Media kritisoi kovaa, mutta Halla-ahon kohdalla malli toimii. Videolla, jolla Halla-aho ilmoitti lähdöstään pj-kisaan, on jo yli 81 000 näyttökertaa YouTubessa. Puheenjohtajana Halla-aho johtaisi perussuomalaisia Brysselistä käsin.

Hänen toimintansa alleviivaa tapaa toimia, jossa poliitikko ei halua altistua keskustelulle, vaan tärkeintä on tavoittaa omat tukijat.

Muilla ei ole niin väliä.

6. Perussuomalaisten puoluekokous on arvaamaton

Tulosta ei voi ennustaa. Jyväskylän puoluekokouksessa äänioikeus on kaikilla tiettyyn päivämäärään mennessä hyväksytyillä ja jäsenmaksunsa maksaneilla perussuomalaisten jäsenillä. Kuinka moni saapuu paikalle? Kumpi pääehdokkaista osaa paremmin mobilisoida omat tukijansa paikalle äänestämään? Monilukuisen kentän tuntoja ei voi laskea etukäteen. Perussuomalaisten äänestystulosta seurataan suurella mielenkiinnolla muissa puolueissa. Halla-ahon valinta laimentaa intoa avata puoluejohdon valintaa, vaikka muuta väitetään. Kansanvalta on arvaamaton, eikä iso kenttä ole ohjailtavissa. Arvaamaton lopputulos on riski myös hallitusyhteistyön jatkolle.

7. Suomeen mahtuu vain yksi suuri politiikan puheenaihe kerrallaan

Soinin luopuminen on niin iso ja tunteita herättävä uutinen, että se itkettää muissa puolueissa. Vaikka muuta väitetään. Ketä kiinnostaa vihreiden vasta viriävä puheenjohtajakisa Ville Niinistön jälkeen tai SDP:n kärvistely oman presidenttiehdokkaan nimeämisen kanssa? Perussuomalaisille puheenjohtajakisa on taattu tapa saada julkisuutta. Sen toivotaan virkistävän myös puolueen huonoa kannatusta.


EEVA LEHTIMÄKI