344H

Kananpoika paljastaa: Viisi asiaa, jotka opin vuoden aikana Ellun Kanoilla

Kun aloitin vuoden alussa kananpoikana eli harjoittelijana Ellun Kanoilla, kaverini kyselivät usein työnkuvastani. En vielä tiennyt mitä kaikkea tulisin viestintätoimistossa tekemään, joten vastailin yleensä ympäripyöreästi.

Vuoden mittaan kuitenkin huomasin, että “vähän kaikenlaista” ei ole kiusaantuneen välttelevä vastaus. Viestintätoimistossa se on usein itse asiassa varsin täsmällinen kuvaus.

Työn sisältö riippuu paljon asiakkaasta, ja tehtävät vaihtelevat artikkelin kirjoittamisesta projektinhallintaan ja asiakkaiden tilaisuuksien järjestämiseen.

Mitä sitten opin kananpoikavuodestani?

1. Totuin kaaokseen. Viestintätoimistossa tilanteet muuttuvat. Nopeasti. Ennakoimattomuus on jotain, jota vuoden aikana tuli pakostakin oppia sietämään. Ja ehkä siitä oppi vähän tykkäämäänkin.

2. Muistin huumorin. Tajusin, että työkiire ja deadlinet eivät sulje pois rentoutta ja läpänheittoa. Stressiä oikeastaan helpottaa, kun nauraa työkaverin kanssa.

3. Luotin muihin. Ellun Kanoilla parhaat ideat syntyvät yhteistyössä muiden kanssa. Huomasin, että omista töistään ei kannata olla mustasukkainen, vaan näyttää ja luetuttaa niitä työkaverilla.

4. Huomasin erilaisuuden arvon. Työporukan erilaiset opinto- ja työtaustat ravistelevat omaa valtiotieteiljäkuplaa, tuovat uusia näkökulmia ja auttavat näkemään asioita jotka muuten jäisivät huomaamatta. Kaikki eivät ajattele kuten minä – ja hyvä niin.

5. Söin suklaata. Lapsuuden DaCapo-övereistä saatu trauma on vuoden mittaan parantunut aktiivisella siedätyshoidolla.

Vuosi 2016 on ainakin nettimeemeissä julistettu aikamoiseksi kauhukavalkadiksi. Siitä huolimatta olen vuoden aikana tuntenut itseni etuoikeutetuksi, sillä uutisia ja ajankohtaisia asioita on päässyt Kanalassa puimaan eri alojen rautaisten asiantuntijoiden kanssa.

Näillä eväillä on hyvä lähteä kohti uusia haasteita.


ALMA SNELLMAN