16255716140_7f0be6ec7d_k

On itsepetoksen aika

”On epäonnistunut jatkuvasti”. Missä on karisma? Ei osaa lausua edes puolueen nimeä oikein. Hänessä on pahoja puutteita ja hän taitaa mennä vaihtoon. Ei ole pystynyt toteuttamaan juuri ainuttakaan suurista lupauksistaan… En usko, että pystyy johtamaan SDP:tä vaalivoittoon 2017, 2018 ja 2019”.

Näin kärkevästi SDP:n oma kenttäväki luonnehtii Lännen median selvityksessä Antti Rinnettä puolueen puheenjohtajana. Politiikka onkin skitsofrenian taidetta. Sama porukka antaa kyselyssä Rinteelle tuen jatkokaudelle, mutta samaan aikaan toivoo hänelle myös haastajaa.

Jos Antti Rinne olisi yritysjohtaja, kokisiko hän, että hänellä on firman hallituksen, osakkeenomistajien ja työntekijöidensä tuki? Kotimaan House of Cards on vauhdissa ja puheenjohtajakysymys pyörii viikonloppuna demarien puolueristeilyllä kuin virtahepo olohuoneessa.

Politiikka on täynnä kielipelejä ja itsepetosta, joilla kiusallisia asioita yritetään selittää mustasta valkoiseksi mm. näin.

1) Puheenjohtajalle täytyy antaa työrauha

Varma merkki siitä, että puolueen puheenjohtajapeli roihuaa jo täyttä häkää kulisseissa. Työrauhaa voi vaatia joko puheenjohtajan uskottu, sitä voidaan yrittää rutistaa paimenkirjeellä (tapaus Stubb) tai sitten puheenjohtajalle annetaan tietty määräaika näyttää kyntensä (yleensä joku täysin mahdoton poliittinen tehtävä, esimerkiksi sote), jotta puolueessa koko ajan pinnan alla kytevä kova meininki todentuu. Tässä tilanteessa on nyt SDP:n Antti Rinne.

2) Vaihtamalla paranee

Puolueen puheenjohtajaan kohdistetaan nykyään yhä suurempia odotuksia. Yritysmaailmasta tuttu tulos tai ulos taitaa tulla yhä tavallisemmaksi myös politiikassa. Kokoomuksen ihmemies Alexander Stubb sai kenttäväeltä lähtöpassit jo yhden kauden jälkeen. Nyt sama kysymys pyörii Rinteen ympärillä. Ei ole esiintymistaitoja, ei ole tarpeeksi gallup-kannatusta, vaikka porvarihallituksen aikana lukujen pitäisi kaiken järjen mukaan killua yli 20 %:ssa.

Vaihtamalla paranee on politiikan helppo tie. Erityisesti demarien kohdalla pitäisi kuitenkin kysyä, mitä on karkkipaperin sisällä. Visio ja uusi tie – anybody? Puolueen linjasta tai linjattomuudesta ei juuri puhuta, kun media ja puolueväki tempautuvat pyörittämään henkilöpelejä.

3) Kursailu kaunistaa

Yksityisellä sektorilla, opinnoissa tai urheilussa on erittäin hyväksyttyä sanoa haluavansa eteenpäin, kultamitalin, paremman työpaikan, menestystä ja vaikutusvaltaa. Politiikassa nöyryys ja kursailu ovat peruskäytöskoodeja. Käynnissä on kahvipöydästä tuttu kursailu, kuka ottaa sitä kuivakakkua ja kahvia ensimmäisenä, eli uskaltautuu haastamaan puheenjohtajan. Sen jälkeen pelitilanne voikin olla aivan toinen ja kupliva tyytymättömyys nousee pintaan.

Ehdokkuutta harkitsevat puolestaan puhuvat kentän tuesta, ehdokaspyynnöistä, sanovat harkitsevansa ehdokkuutta eri sanankääntein. Perhekin vedetään mukaan. Voi kuinka virkistävä olisi poliitikko, joka myöntäisi reippaasti pyrkivänsä valtaan, puheenjohtajaksi, ministeriksi, presidentiksi – vaikka ulkoavaruuden keisariksi, mutta ei. Paavo Väyrystä ei lasketa.

4) Tavoitteemme ovat hyviä, mutta emme ole osanneet viestiä niistä oikein

Tätä lausetta toistellaan, kun kannatus mataa, äänestäjät hylkäävät tai puheenjohtajan, ministerin tai muun puolueen kärkikaartin hommat eivät rokkaa. Voisiko joskus olla niin, että kansalaiset ja äänestäjät ovat erimieltä ja eivät osta tuotetta? Tavaran viimeinen käyttöpäivä on ns:sti ohi. Turha sitä on laittaa viestinnän syyksi. Peiliin katsominen usein auttaisi. Mutta ei. Taru Tujunen tiivistää asian Helsingin Sanomien kolumnissa. Politiikassa hurskastelu, siansaksa ja pelottelu voivat edelleen hyvin.

Marraskuussa tiedämme lisää. Lähteekö Rinne tavoittelemaan toista kautta? SDP valitsee seuraavan puheenjohtajan helmikuussa. Kuntavaaleissa huhtikuussa pitäisi tulla kova tulos. Entäs jos ei tule ja puolueen puheenjohtaja on valittu kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Sitäkin on hyvä miettiä risteilyllä kaljatuopin äärellä. Onko puolueella edes parempia vaihtoehtoja, jotka muuttavat suunnan? Toistan itseäni. Vaihtamalla paranee? Ei parane, jos puolue ei pysty uudistumaan.


EEVA LEHTIMÄKI

Kuvalähde: SDP