141H

Avoin kirje Suomen Olympiakomitealle: viekö #gold #voitto Suomen mitalin?

Arvoisa Suomen olympiakomitea,  

Olympialaisten avajaiset Riossa ovat tänään ja edessä on jännät viikot täynnä hikeä ja suuria suorituksia, ehkä kyyneleitäkin. Me toki kaikki tiedämme, että ajat ovat nyt toiset kuin antiikin Kreikassa, mutta viimeaikainen muutos on saattanut sittenkin olla niin nopeaa, että jotain on jäänyt huomaamatta. Olympiakomitea on saattanut joutua rytmihäiriöön maailman kanssa.

Kansainvälinen olympiakomitea on nimittäin antanut ohjeita koskien markkinointia. Ohjeita on toki annettu ennenkin ja niiden pääsääntöinen tarkoitus on ymmärrettävä. Olympialaiset ovat paitsi rehtiä urheilua myös rahantekokone. Tähän se tarvitsee virallisia sponsoreita ja viralliset sponsorit haluavat suojella sijoitustaan sellaisilta, jotka eivät ole avanneet kultaraha-arkkuaan samalla laajuudella. Olympiakomitea siis haluaa antaa virallisille sponsoreille yksinoikeuden keikailla olympialaisten merkeissä. Ymmärrettävää. Mutta ah, nykyään niin vaikeaa. Ihminenhän on nykyään varsin vapaa kommunikoimaan myös ilman mainosrahaa. Urheilijakin. Yrityksetkin.

Sosiaalinen media on vapauttanut ihmiset kommunikoimaan keskenään, osallistumaan tapahtumiin, joista ovat tuhansien kilometrien päässä ja innostumaan niistä yhdessä. Olympiakomitean pitäisi olla tästä kehityksestä innoissaan, nähdä tämä isona mahdollisuutena. Mutta ei. Suojelutoimenpiteistä absurdein on sääntö numero 40. Tässä todetaan, että olympialaisiin osallistuvat urheilijat saavat tuoda sosiaalisessa mediassa tai muutoin esiin muita kuin olympialaisten virallisia yhteistyökumppaneita vain erikoisluvalla. Sääntö koskee myös heidän sponsoreitaan.

Yritykset eivät saa esimerkiksi retwiitata urheilijoiden twiittejä tai lähettää urheilijoille sosiaalisessa mediassa tsemppiviestejä. Sääntö listaa myös 20 sanaa ja sanontaa, jotka ovat ”kiellettyjä” sosiaalisen median käytössä ajalla 27.7.–24.8. Kiellettyjen sanojen listalla ovat mm. Rio/Rio de Janeiro, gold, silver, bronze, medal, effort, performance, summer (!), victory, Citius – Altius – Fortius (ja kaikki sen käännökset) ja toki kaikki olympialaisiin viittaava sanasto. Olympia-aiheisia sanoja ”saavat” siis käyttää vain olympialaisten viralliset yhteistyökumppanit. Olympiakomitea siis tässä maailmassa päättää yksipuolisesti mikä sana on olympia-aiheinen ja näin kielletty.

 

Tämä olisi hauskaa ellei tämä olisi vain yksinkertaisesti törkeän röyhkeää.

Periaatekysymyshän on, että voiko todellakin joku taho, tässä tapauksessa olympiakomitea, määrätä muiden sosiaalisen median käyttöä, saati kieltää joidenkin sanojen käytön? Ymmärtääkö olympiakomitea nyt syvällisesti sen mistä sosiaalisessa mediassa on kysymys? Globaalista kommunikoinnista, osallistumisesta ja innostumisesta. Tai sen, että viestintää ei voida hallita samalla tavoin kuin mainontaa ja sen välineitä?

Arvoisa Suomen olympiakomitea,

Miten tämä sitten teihin liittyy, saatatte miettiä? Teidän tehtävänne on valvoa tätä sääntöä Suomessa. Pyytäisinkin teiltä nyt ennakkoon vähän apua. Sääntö numero 40 tarkoittaa siis sitä, että jos joku suomalainen yritys, joka ei ole virallinen olympialaisten sponsori, on sponsoroinut suomalaista urheilijaa, tämä yritys ei saa esimerkiksi onnitella urheilijaa sosiaalisessa mediassa. Tai retwiitata urheilijan omia twiittejä omissa kanavissaan. Jos urheilija vaikkapa voittaa kultamitalin, yritys voisi innostua twiittaamaan vaikkapa näin:

Onnittelut mahtava meidän @urheilija #kulta (kielletty) #mitali (kielletty) #rio (kielletty) #olympialaiset (kielletty) #juhuu (sallittu) #mitalikahvit (sallittu?) #torillatavataan (sallittu)

Urheilija saattaa olla aktiivisempi Instagramissa, jolloin yritys voisi vielä laittaa sinne kuvan koko joukostaan hyppimässä ilosta. Voisi myös käyttää esim. sanoja #haastaja (ei-kielletty), #voitto (kielletty), #suoritus (kielletty).

Lähestymme siis teitä avoimesti nyt etukäteen suomalaisten yritysten puolesta, jotka haluavat myötäelää urheilijoiden jännittävimmät hetket. Tilanne on sillä tavalla vakava, että olympiakomiteahan ei voi rankaista yrityksiä yleisten sanojen käytöstä. Se voi kuitenkin hallita urheilijoita. Säännön 59 mukaan yritystä ei rangaistaisi tästä mahdollisesti ”kielletystä” sosiaalisen median käytöstä, mutta kyseessä oleva urheilija voisi teoriassa jopa menettää mitalinsa. Niin absurdia kuin se onkin, Olympiakomitea siis rankaisisi urheilijoita siitä mitä joku muu, johon näillä ei tietenkään voi olla mitään kontrollia, tekee.

Pyydämme siis ennakkopäätöstä, ettemme vahingossakaan vahingoittaisi urheilijoita. Onko esimerkkitwiittimme siis ”sallittu” vai ”kielletty”?

Tuntuu siltä, että pitkällä tähtäimellä Kansainvälinen Olympiakomitea ampuu itseään jalkaan. Olympiakomitean kannattaisi antaa rauhassa niin yritysten kuin ihmistenkin innostua kisoista myös sosiaalisessa mediassa. Jos virallinen sponsoripaketti on niin surkea, että sen voi muutamalla twiitillä (tai sanalla ”kesä”) vaarantaa, olisi ehkä syytä katsoa omaa tuotettaan. Olympialaisille tuotteena innostus kisoista sinänsä on varmasti hyvä, ei huono asia.

Rytmihäiriön maailmassa, jossa kommunikaatio on reaaliaikaista ja keskustelu vilkasta, jokaisen päättävässä asemassa olevan ihmisen olisi syytä ymmärtää myös muutos, jonka internet ja sosiaalinen media on maailmassa saanut aikaan. Somekeskustelua voi hallita vain Absurdanistanissa. Maailmassa, jota ei enää ole olemassa.

Ystävällisin #kesä + #olympia terveisin,

Kirsi Piha
Ellun Kanat Oy

 

Ps. Olisimme mieluusti osoittaneet tämän suoraan sosiaalisessa mediassa Suomen olympiakomitean hallituksen puheenjohtajalle Risto Niemiselle ja valtuuston puheenjohtajalle Kalervo Kummolalle. Emme kuitenkaan löytäneet Niemisen Twitter-tiliä (ainakaan aktiivista kuvallista sellaista, jossa olisi yhtään twiittausta). Kalervo Kummolasta toki löytyi Kullervo Kammolan nimissä parodiatili, jolla on jopa 20 000 seuraajaa, mutta emme tohtineet hakea kommenttia sieltä. Turvaudumme siis vanhan hyvän ajan kirjeeseen.