photo-1425421640640-64c4debea1b4

Antti Holma: Yleisöluento rakkauden suhteesta yleisöön

Maailmanloppu on tulossa. Tuota pikaa Shiva tanssii maan päällä eikä mikään säästy häneltä. Kuvitellaan, että suuressa viisaudessaan Shiva säästää kaksi ihmistä. Kaksi ihmistä jää maan päälle. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

1. HE TAPPAVAT TOISENSA, koska ihminen pyrkii luontaisesti hallitsemaan luomakuntaa ja eliminoimaan vihollisensa

2. HE SYÖVÄT TOISENSA, koska ihminen pyrkii luontaisesti selviytymään syömällä toisia eläimiä

3. HE KOHTAAVAT TOISENSA, koska ihminen pyrkii luontaisesti kontaktiin lajitoveriensa kanssa ja kaiken lisäksi kosketusnäytöt ovat tuhoutuneet eivätkä siis enää estä ihmisten inhimillistä kanssakäymistä.

Vaihtoehto kolme kutsuu varsinkin kun aiheena on rakkaus. Kaksi ihmistä kohtaa harmageddonin aiheuttaman hämmennyksen yli, toinen hymyilee, toinen ei vielä. Pian he jo istuvat magmaksi muuttuneen Eiffel-tornin paikalla ja keskustelevat kokemuksistaan tyhjentyneessä maailmassa. Myöhemmin, höyrystyvän joen rantapenkereellä, toinen koskettaa vahingossa pikkurillillään toisen kämmenselkää. Toinen ei vastaa kysyvään katseeseen sillä kaikki on pelottavaa ja uutta. Vasta happosadetta pakoon juostessaan hän painautuu toista vasten, sitten he jo suutelevatkin, itkevät ja suutelevat surun ja onnen sulatossaan loppunutta maailmaa ja ehkä myös jo heidän rakkaudestaan syntyvää uutta maailmaa, heidän maailmaansa.

Ei ikinä. Miksi ei? Siksi, että jos kaksi maailmanlopusta selvinnyttä ihmistä rakastuisikin, heidän rakkautensa olisi jotakin muuta kuin romanttinen kuvaelma, jossa lempi tunkeutuu pelon läpi ja pelastaa ihmisen yksinäisyydeltä.

Modernin rakkauden käsite on fiktiivinen ja julkinen rakennelma, jolla on yleisö. Yleisö maailman viimeisiltä ihmisiltä puuttuu.

Olkoon maailmanlopun pariskunta hetken keskenään, maailma on vielä olemassa ja maailmassa toimii fiktiivisen rakkauden luomismylly. Siinä rakkaus luo fiktiota ja fiktio luo rakkautta. Rakkaus luo fiktiota käytännössä siten, että kun vastikään eronnut Merjamaija tuon tuostakin kohtaa kopiohuoneessa hammashymyilevän sinkku-Ilkan, joka pukeutuu tyköistuviin kauluspaitoihin, hän alkaa ennemmin tai myöhemmin tahtomattaan kuvitella, miltä tuntuisi hieroa nenää Ilkan alavatsan karvoihin, jotka silloin tällöin vilahtavat Ilkan nostaessa kopiopapeririisin ylähyllyltä alas. Kuvitelmissa saattavat esiintyä myös ulkomaanmatkat, suudelmat sateessa, hääkarkit, jälkikasvu ja yhteinen hautapaikka, eli kaikki sellaiset rakkauden peruselementit, joita varten läntisen maailman yhteiskuntamallit on pystytetty. Merjamaija fiktioi kohtaamisensa Ilkan kanssa ihmiselämän kestäväksi narratiiviksi ja nojautuu siihen koko painollaan.

Fiktio puolestaan luo rakkautta käytännössä siten, että Merjamaija katsoo viikonloppuisin suoratoistopalvelun romantiikkaosastosta elokuvia, joissa mies pelastaa naisen vaaralta, tuholta tai liialliselta sukupuolivietiltä. Valitettavasti Ilkka katsoo samaan aikaan omassa kodissaan toisesta suoratoistopalvelusta elokuvia, joissa julma kehonrakentaja seivästää pienen vosun valtavalla jormallaan kopiohuoneessa.

Näitä fiktioita sekä Ilkka että Merjamaija kannattelevat, kun he puolen vuoden väsytystaistelun jälkeen kevätpäivien jatkoilla antautuvat toisilleen. Seuraavalla viikolla työpaikan kahvihuoneessa Ilkka saa panojutuillaan myötämielisiä selkääntaputuksia ja rivoja sutkauksia kollegoiltaan, jotka myös katsovat mielellään kopiokonepornoa. Merjamaija puolestaan kertoo ystävälleen Tiinakaisalle, että Ilkka halusi panemisen asemesta vain suudella ja Tiinakaisa punastuu kateudesta ja kiihkosta. Tosiasiassa Merjamaija ja Ilkka eivät siis panneet, vaikka Ilkka olisi kyllä halunnut siitä huolimatta että häneen oli iskenyt siideri-impotenssi ja Merjamaijaan pahoinvointi. Kummankin kertomuksissa totuutta tärkeämpää on intentio; kun kysymys on länsimaisesta rakkaudesta, fiktion manipulointi on sallittua ja suotavaa. Tärkeintä on, että yleisö saa haluamansa. Hääpäivä sovitaan puolentoista vuoden päähän ja Ilkka sekä Merjamaija ovat enemmän huojentuneita kuin onnellisia, sillä ei ole parempaa tapaa osoittaa kahden aikuisen ihmisen välistä rakkautta kuin järjestää häät.

Tosiasiassa häät ovat yhteiskunnallista onnistumista osoittava paraati.

Sota-aikana rintamalta käytiin luikkaamassa nopeasti sormukset nimettömiin lähinnä siksi, että todistettaisiin kyläyhteisölle elämän jatkuvan. Virtuaalisten näyttämöiden myötä yleisönä toimii kylän sijasta koko maailma. Tinder-treffeistä jatketaan Instagram-häihin ja Facebook-synnytyksiin. Merjamaija laittaa sosiaaliseen mediaan kuvan kastetilaisuudessa tarjoiltavista gluteenittomista marsipaanivauvoista. Kuva saa 198 tykkäystä ja Tiinakaisa-ystävättären itkemään, sillä Tiinakaisa ei osaa leipoa eikä hänellä ole vauvaakaan. Tiinakaisa menee sosiaalisen paineen vuoksi takaisin yksiin väkivaltaisen miehensä kanssa ja hankkiutuu raskaaksi, koska fiktio on jälleen luonut rakkautta ja rakkaus fiktiota.

Avioliitto on sallituin rakkauden muoto. Mitä rakkaus on silloin, kun sillä ei ole yleisöä? Tai kun se on kiellettyä?

Ehkä siitä tulee fistaamista. Fistaaminen tarkoittaa siis sitä, että nyrkki työnnetään peräaukkoon. Siitä ei kerrota terveystiedon tunnilla. Sairaiksi ja rikollisiksi määritellyt homot ovat vuosisatoja keksineet mitä mielikuvituksellisimpia tapoja harrastaa seksiä. Saattaa olla liioittelua asettaa vastakkain avioliiton konsepti ja seksileikit, mutta eikö molempien perustana ole tarve liittyä toiseen ihmiseen? Tuore villitys homoalakulttuurissa on bug chasing, eli pöpöjahti, siis aktiivinen pyrkimys hankkia HIV-infektio. Sen on muun muassa sanottu olevan jonkinlainen vastalause valtaväestön normeja kohtaan. Siinäkin saattaa pohjimmiltaan olla kysymys yhteyden hakemisesta: se on morbidi vihkikaava, jossa pöpönjahtaaja ajattelee toteuttavansa suurimman mahdollisen rakkauden teon, jakamalla toisen ihmisen parantumattoman sairauden, ottamalla siten toisen ihmisen kokonaan sisäänsä.

Voisiko yleisöltä suojatussa rakkaudessa olla kysymys juuri brutaalista halusta yhdistyä, päästä toisen ihmisen sisälle ja päästää toinen ihminen sisäänsä? Darian Leader kirjoittaa The New Black -kirjassa, että monissa kielissä rakkauden ja välittämisen ilmaisuksi käy sanoa, että haluan syödä sinut suihini. Hän muistuttaa, että ongelmat rakkaudessa voivat hyvin olla yhteydessä syömishäiriöihin, kuten ruokahaluttomuuteen tai ahmimiseen. Psykoottiset kohtaukset, joissa ihminen tappaa ja syö rakastettunsa tulevat myös mainituiksi, mutta eikö myös vähemmän väkivaltaisissa yhteyksissä ihminen pyri syömään rakastettuaan suullaan ja työntämään ruumiinsa ulokkeita hänen sisäänsä? Kaikkein suurinta rakkautta kristillisessä perinteessä edustaa Jeesus, jonka ruumis ja veri niellään joka pyhä kirkoissa kautta maailman. Jeesuksen nimessä myös Merjamaija ja Ilkka haudataan vierekkäin vaikka he ovat vihanneet toisiaan puolet avioliitostaan. Madot tekevät heistä muutamassa vuosikymmenessä samaa savea. Joidenkin mielestä se on kaunis ajatus.

Maailman viimeisen parin ei kannata mennä naimisiin. He eivät tee seremonialla mitään. Ehkä he antautuvat kaikille seksuaalisille haluilleen välittömästi, eihän heillä ole mitään hävettävää, rakkauden lailla häpeä on olemassa vain muita vasten. Ehkä fiktio on juurtunut heihin niin voimakkaasti, että he seisovat palavan maailman laidalla käsi kädessä vaikka kukaan ei ole heidän elettään todistamassa. Ei sittenkään. Maailman viimeisen parin rakkaus on Shivan kirjoittama epilogi: Alun kysymykseen käyvät vastaukseksi kaikki kolme vaihtoehtoa. Rakastuttuaan maailman kaksi viimeistä ihmistä syövät toisensa. He nielevät toisensa kuin käärmeet. Vähitellen he muuttuvat toisikseen, mutta samanaikaisesti he katoavat olemasta ja heidän rakkautensa jää leijailemaan maan päälle niin kuin teatterisavu, jonka tarkoitus on auttaa unohtamaan, ettei mikään ole totta.

ANTTI HOLMA, VIIHDETAITEILIJA


 

IMG_2369

Tilaa kirja

Kirjoitus on alunperin julkaistu Mitä tapahtuu huomenna rakkaudelle -kirjassa, jossa 36 suomalaista kertoo oman näkemyksensä rakkauden tulevaisuudesta. Voit ostaa kirjan Akateemisesta kirjakaupasta, Nide-kirjakaupasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta.

TILAA KIRJA TÄSTÄ.